12. heinäkuuta 2014

Tomaattipikkelssi


No nyt pitää taas kirjoitella, kun olen saanut kokea jälleen onnistumisen elämyksiä, ja ne pitää tietysti heti jakaa. :-)

Olen kokeillut useampaankin otteeseen intialaisten pikkelssien tekoa mutta epäonnistunut niissä surkeasti. Sen takia olin jo vähän luovuttanut ja alkanut uskoa, että en kerta kaikkiaan osaa tehdä pikkelssejä. Nyt kun kaikki pikkelssit alkoivat olla lopussa, ajattelin kuitenkin yrittää, jälleen kerran.

Tomaattipikkelssi on (mangopikkelssin ohella) anopin bravuuri, mutta itse en aluksi oikein tomaattipikkelssistä välittänyt, kun tämä kyseinen pikkelssi on paljon tahnamaisempaa kuin muut pikkelssit. Minusta pikkelssissä kun saisi olla vähän sattumiakin. Jossakin vaiheessa rupesin kuitenkin tomaattipikkelssiäkin maistelemaan ja lopulta myös syömään, mikä johtui kai siitä, että muuta pikkelssiä ei ollut saatavilla ja mausteista pikkelssiä kuitenkin teki mieli. Nyt voin sanoa jo tykkääväni tomaattipikkelssistä. Tarkemmin sanottuna pidän siitä ihan hirmuisesti. :-)

Minulla on jossakin suttuvihossa anopin pikkelssiohje, mutta en löytänyt vihkoa mistään. Luultavasti se on vielä Intiassa. Koska en viitsinyt soittaa anopille yhden pikkelssiohjeen takia (en soittele hänelle muutenkaan, ja olisi vähän noloa soittaa hänelle heti, kun olen jotain vailla), piti etsiskellä netistä sopivalta kuulostavaa ohjetta. Monsoon Spice -blogista löysin aika samantyyppisen ohjeen kuin anopin ohjekin ehkä oli, ja tadaa: pikkelssi onnistui yli odotusten - jopa niin hyvin, että edes herra ylituomari ei löytänyt pikkelssistä mitään huomauttamista.

Tomaattipikkelssiin kannattaa valita kiinteitä, ei kovin makeita tomaatteja, joten nyt on erinomaisen hyvä aika valmistaa pikkelssiä, kun tomaatit ovat niin edullisiakin.

Olen hieman muutellut alkuperäistä ohjetta, joten tässä on oma ohjeeni. Alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin laittamaan tamarindia, jos tomaatit ovat kovin makeita, mutta koska omat tomaattini eivät mitenkään makeilta maistuneet, jätin tamarindin pois. Tamarindia voi kuitenkin aivan hyvin lisätä, jos haluaa pikkelssistä happamampaa.



TOMAATTIPIKKELSSI (TOMATO PACHADI)

Ainekset:

Vaihe 1:
3 rkl öljyä
kilo tomaatteja (saavat olla aika isokokokoisia)

Vaihe 2:
1 rkl suolaa
1,5-2 rkl chilijauhetta (itse laitoin 1,5 rkl, ja se riitti meille)
1/2 tl kurkumaa
1/2 tl jauhettua sarviapilaa (fenugreek, methi)

Vaihe 3 (mausteseos):
2 rkl öljyä
1 tl tummia sinapinsiemeniä
4 punaista kuivattua chiliä muutamaan osaan pätkittynä
hyppysellinen sarviapilan siemeniä
6 lihavaa valkosipulinkynttä viipaloituna

Valmistus:

1. Pese, kuivaa ja halkaise tomaatit sekä poista niistä kannat. Viipaloi tomaatit. Kuumenna öljy (3 rkl) paksupohjaisessa (ja suhteellisen korkeareunaisessa) pannussa ja lisää tomaatit pannulle.


 Paista tomaatteja korkeimmalla mahdollisella lämmöllä viitisen minuuttia. Sekoita muutaman kerran.

5 minuutin jälkeen.

2. Pienennä lämpö keskikovalle (minulla oli levy seiskalla) ja jatka paistamista noin 20 minuuttia, kunnes tomaatit ovat muhjua ja nesteen määrä on vähentynyt huomattavasti. Älä laita missään valmistusvaiheessa kantta päälle, koska silloin tomaattiseos ei pääse kuivumaan halutulla tavalla (kokemusta on!). Sekoittele silloin tällöin.

25 minuutin jälkeen.
Kuorenpalaset ovat aika epäesteettisen näköisiä, mutta ei hätää: ne häviävät kyllä, kun seos lopuksi soseutetaan.

3. Pienennä levy keskilämmölle (minulla oli levy vitosella) ja jatka paistamista vielä 20-30 minuuttia, kunnes tahna on paksua, eikä nestettä enää juurikaan ole. Sekoittele silloin tällöin, jotta tahna ei tartu pohjaan kiinni. Siirrä pannu syrjään ja anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

45 minuutin jälkeen.

4. Kun seos on jäähtynyt, laita seos blenderiin tai tehosekoittimeen ja lisää suola, chilijauhe, kurkuma ja sarviapilajauhe. Intialaiset pikkelssit ovat yleensä hyvin suolaisia, ja vaikka laitoin suolaa vain puolet alkuperäisen ohjeen määrästä, se riitti minusta ihan hyvin. Aja seos nopeasti tasaiseksi (ihan muutama kierros riittää).

Blendatut tomaatit.

5. Kuumenna pannulla 2 rkl öljyä ja lisää sinapinsiemenet. Kun ne alkavat paukkua, lisää chilit ja hetken päästä sarviapilan siemenet. Kun sarviapilan siemenet ovat muuttaneet hieman väriä, käännä lämpö pois ja lisää valkosipulit. Valkosipulit saavat kypsyä jälkilämmössä niin, etteivät ne enää maistu raaoilta mutta niin, etteivät ne kuitenkaan ehdi ruskistua. Kun valkosipulit näyttävät ja tuoksuvat sopivilta, laita seos sivuun ja anna sen jäähtyä viitisen minuuttia.


6. Kun mausteseos on jäähtynyt, sekoita se tomaattiseoksen joukkoon ja siirrä valmis pikkelssi puhtaaseen säilykepurkkiin. Säilytä jääkaapissa ja syö intialaisten ruokien lisukkeena (tai miten haluat).


6. heinäkuuta 2014

Mausteista naudanlihaa



Postaustahti on harventunut näköjään lähes olemattomiin, ja blogin tulevaisuudestakaan en tiedä, mutta nyt on kuitenkin pakko jakaa ilosanomaa tästä yhdestä ruoasta. Kehittelin nimittäin naudanliha-version vanhasta pippuribroileriohjeestani, ja tämä on niin kertakaikkisen helppoa ja herkullista, että todellakin suosittelen kokeilemaan! Tästä on tullut meillä hyvin haluttu ruoka. :-)


Uuniin:
400 g naudan palapaistia
1 rkl inkivääri-valkosipulitahnaa
1 - 1,5 tl chilijauhetta
1/2 tl suolaa
1/2 tl kurkumaa

Mausteseos:
1/2 tl gheetä tai öljyä
neljäsosa kanelitangosta
1 laakerinlehti
4 kokonaista neilikkaa
2 sakaraa tähtianiksesta
1 tl kokonaisia mustapippureita
2 tl korianterijauhetta

Pannulle:
2 rkl öljyä
1 neilikka
pienehkö pala kanelitankoa
pari oksaa currylehtiä (jos ei ole, jätä pois - voit laittaa näiden sijasta vaikkapa pilkottua kevätsipulia)
isohko sipuli hienonnettuna
pari vihreää chiliä pitkittäin halkaistuna
suolaa 
tuoretta korianteria hienonnettuna


Laita liha sekä uuniin menevät ainekset kannelliseen uunipataan, sekoita hyvin ja anna lihan maustua noin tunnin verran. (Jos on kiire, tämän vaiheen voi jättää poiskin. Ihan yhtä hyvää tulee ilmankin.) Lisää pataan kaksi ruokalusikallista vettä, sekoita ja peitä kannella. Kypsennä 175-asteisessa uunissa 1,5-2 tuntia eli kunnes liha on ihan pehmeää ja neste on haihtunut padasta. Sekoita kypsennyksen aikana muutaman kerran. 


Valmista sillä välin mausteseos. Kuumenna ghee tai öljy pannulla ja lisää kaikki kokonaiset mausteet. Paahda mausteita, kunnes ne alkavat tuoksua voimakkaasti ja jopa hieman savuta. Anna mausteiden jäähtyä ja jauha ne sekä korianterijauhe mikserillä tai muulla vastaavalla koneella jauheeksi.

Kun liha on valmista, kuumenna öljy pannulla. Lisää neilikka sekä kanelitangon pala. Kun mausteet pullistuvat ja alkavat tuoksua, lisää currylehdet ja sipuli. Paista, kunnes sipuli on saanut hieman väriä (viitisen minuuttia). Lisää liha, vihreät chilit, suolaa sekä kaksi reilua teelusikallista jauhettua mausteseosta. (Voi olla, että ihan koko mausteseosmäärää ei tarvita, joten kannattaa ensin lisätä vain osa seoksesta ja maistaa sitten, riittääkö se vai laitatko koko seoksen.) Paista keskilämmöllä viitisen minuuttia ja sekoittele ahkerasti. Maista ruokaa ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai mausteseosta.

Koristele lopuksi tuoreella korianterilla ja tarjoa intialaisten leipien kanssa.

19. toukokuuta 2014

Ananaskakku kikhernejauhoista


Minulla on äärimmäisen huono tapa ostaa kikhernejauhoja ja unohtaa se jauhopussi sitten jonnekin laatikon peränurkkaan. Kai niitä jauhoja pitää kuitenkin aina olla siltä varalta, että teen sellaista ruokaa, johon niitä tarvitaan. Enkä sitten kumminkaan tee.

Kikhernejauhojen säilömiseen suivaantuneena aloitin jauhopussin pussintyhjennysprojektin, ja olenkin saanut pussia jo ihan mukavasti vajautettua. :-)

Ensimmäisenä työn alle pääsi tämä ananaskakku. Bongasin ohjeen täältä, mutta tein omaan kakkuuni aika paljon muutoksia, koska minulta puuttui aika moni alkuperäisessä ohjeessa mainittu aines: rommi (jätin sen kokonaan pois), kookosjauhot (korvasin ne riisijauhoilla ja perunajauhoilla), säilykeananas (laitoin tuoretta), tumma sokeri (laitoin pelkkää valkoista) ja ananasmehu (laitoin ananassosetta). Kikhernejauhoja onneksi kumminkin oli. :-D Lisäsin taikinaan myös hieman sulttaanirusinoita, vaaleaa siirappia ja vaniljasokeria. Kuorrutustakaan en kakulle tehnyt (vaikka se olisi siihen varmasti hyvin sopinut), koska kakku oli niin mehevä, ettei se minusta kaivannut mitään kuorrutusta. (Oikeasti en vain viitsinyt.)

Tässä siis oma versioni kakusta.


ANANASKAKKU (gluteeniton)

3,75 dl kikhernejauhoja
3 rkl riisijauhoja
3 rkl perunajauhoja
3/4 tl ruokasoodaa
1,25 dl sokeria
3 munaa
reilu puoli desiä ruokaöljyä
reilu 2 dl pieneksi paloiteltua ananasta
1,25 dl soseutettua ananasta
kourallinen sulttaanirusinoita
1rkl vaaleaa siirappia
1 tl vaniljasokeria

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Laita rusinat likoamaan kuumaan veteen noin kymmeneksi minuutiksi. Siivilöi vesi pois.

Laita kikhernejauhot, riisijauhot, perunajauhot, ruokasooda ja sokeri kulhoon ja sekoita.

Sekoita puuhaarukalla joukkoon munat, ruokaöljy, ananaspalat, ananassose, siirappi, vaniljasokeri sekä liotetut rusinat. Sekoita tasaiseksi ja kaada taikina voideltuun leipävuokaan.

Paista uunissa noin 50 minuuttia. (Jos kakku tummuu liikaa, peitä kakku paiston loppuvaiheessa foliolla.)

Anna kakun jäähtyä vuoassa ja kumoa se.



  • Kakku oli todella hyvän makuinen ja mehevä. Minun makuuni kakku olisi saanut olla makeampikin, joten tämä sopii hyvin sellaiselle, joka ei tykkää ihan äklömakeasta.
  • Kakku pullistui keskeltä hassusti, mutta ei se tahtia haitannut, sillä kun kakun kumosi, kohoumaa ei huomannut ollenkaan.  
  • Kakusta oli aika vaikea saada nättejä paloja, sillä kakku oli aika murenevaa, mutta ehkä kikherneleivonnaiset ovat sellaisia? Murenevuus saattoi johtua rusinoistakin.
  • Maistoin taikinaa raakana (nuolen mieluusti taikinakulhot), mutta eipä tehnytkään mieli syödä taikinaa. Raaoissa kikhernejauhoissa on nimittäin selvä ominaismaku, joka ei oikein miellytä itseäni. Ominaismaku kuitenkin häviää jauhojen kypsyessä.

Sitten vielä televisioasiaa! Kaikille Australian Masterchef -faneille tiedoksi: Aussien Masterchef (kausi 6) on taas alkanut, ja sitä voi katsoa esim. täällä. Koska Australiassa ollaan Suomen aikaa edellä, jaksot tulevat katsottaviksi Suomessa usein jo samana päivänä kuin ne ovat tulleet Australiassakin. Sarja alkoi toukokuun 5. päivä, mutta vielä ehtii hyvin mukaan! Mulla on jo oma suosikki. ♥

12. maaliskuuta 2014

Punainen pilau bulgurista


Olen yrittänyt saada jonkinlaista postausta aikaiseksi jo vaikka kuinka kauan, mutta homma on aina kaatunut siihen, että en meinaa keksiä reseptien oheen oikein mitään kirjoitettavaa. Tuntuu vähän tylyltä postata pelkkä resepti, mutta en nyt voi muutakaan. Jos ei runosuoni kuki, niin ei kuki.

Lyhyesti siis: kokeilin tehdä vaihteeksi pilauta bulgurista, ja lisäsin siihen vielä punajuurtakin väriksi. Lopputuloksena oli pelottavan punainen mutta hyvänmakuinen pilau. (Ruoka oli oikeasti paljon tummemman punaista kuin näissä kuvissa. En ymmärrä, miten Blogger joskus vääristää värit ihan kummallisiksi. Tällä kertaa vika ei ollut kuvaajassa, koska sen kyllä myöntäisin!)


Punajuuri-bulgur -pilau

1 rkl gheetä tai öljyä
1 laakerinlehti
2 vihreää kardemummaa
n. 2 cm:n pätkä kanelitankoa
1/2 tl jeeran siemeniä
n. 10 cashewpähkinää pitkittäin halkaistuina
2 rkl sulttaanirusinoita
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 sipuli hienonnettuna
1 vihreä chili pitkittäin halkaistuna 
suolaa maun mukaan
1/3 tl kurkumaa
2 pienehköä punajuurta raastettuna
1 tomaatti kuutioituna (tai n. 1 dl tomaattimurskaa)
1 tl korianterijauhetta
4 dl bulguria
tuoretta korianteria

Varaa kaikki aineet lähettyvillesi. Keitä bulgurit kypsiksi
paketin ohjeiden mukaan.

Kuumenna ghee tai öljy isolla pannulla (saa olla esim. wok-
pannu) ja lisää laakerinlehti, kardemummat sekä kanelitanko.
Kun mausteet alkavat tuoksua ja pullistuvat, lisää jeeran
siemenet sekä cashewpähkinät. Kun cashewpähkinät ovat
saaneet väriä, lisää rusinat sekä valkosipuli. Kun rusinat ovat
hieman pullistuneet (varo polttamasta valkosipulia), lisää
sipuli ja chili.

Paista, kunnes sipulit ovat saaneet hieman väriä, lisää suola,
kurkuma sekä punajuuret. Paista edelleen viitisen minuuttia.
Lisää tomaatti sekä korianterijauhe ja hauduttele kannen alla
n. kymmenen minuuttia. Lisää tarvittaessa hieman vettä.

Lisää bulgur ja sekoita hyvin. Hauduttele vielä muutama
minuutti. Koristele tuoreella korianterilla.

Tämä sopii yksinäänkin kevyeksi kasvisruoaksi esim. jogurtin
tai jonkin raitakastikkeen kanssa tai sitten jonkin liharuoan
kumppaniksi. 


Chiliä voisi laittaa enemmänkin; itse tein tästä tarkoituksella aika mietoa.



15. helmikuuta 2014

Pizzapäivä!


Nyt on kuulkaas saatu aikaiseksi hyvä pizza! Kaikki lähti siitä, kun rupesin miettimään, että miksi ihmeessä pizzakastikkeen pitäisi olla aina punaista? Eikö se voisi olla jonkin muun väristä, vaikkapa vihreää? (Joku sininen pizzakin olisi varmasti kiva ylläri päivällispöytään.)

Vihreästä kastikkeesta syntyi idea tehdä "intialainen pesto", ja kun kerran sille tielle lähdettiin, niin myös intialainen pizza. Ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Ensimmäinen kokeiluni oli kuitenkin aikamoinen katastrofi: "pesto" oli oikein onnistunut, mutta kaikki muu pizzassa menikin sitten päin pizzeriaa. Laitoin pohjataikinaan (liikaa) ajwainin siemeniä, joiden mausta en edes pidä, ja ne maistuivat pizzassa aivan liian voimakkaasti. Tein pohjan täysjyvävehnäjauhoista ja laitoin öljyn sijasta gheetä, ja niiden osalta pizza olikin ihan ok. Pizzan päälle laitoin marinoituja kasviksia (intialaisessa marinadissa, tietty), ja kasvikset olivat ihan hyviä, mutta pizza jäi valtavan kuivaksi. Se johtui luultavasti siitä, että täytteitä oli liian vähän, kun en laittanut päälle mitään juustoakaan, ja pestokin pääsi siitä syystä kuivahtamaan.

Niin tosiaan, oli minulla toinenkin motiivi tämän pizzan kehittelyyn: halusin tehdä juustottoman pizzan, kun ukkeli valittaa aina, että pizzojen päällä on liikaa juustoa. Ajattelin, että tehdään nyt sitten kerrankin sellainen pizza, ettei tarvitse valittaa. Onneksi ukkeli oli ensimmäisen pizzakokeilun aikana työmatkalla, jottei hän joutunut nauttimaan työni hedelmistä. Pizzan kanssa kävi nimittäin vielä sellainenkin moka, että ripottelin pizzan päälle (ilmeisesti ikään kuin sitä juustoraastetta korvaamaan) runsaammanpuoleisesti chilihiutaleita, ja pizzasta tuli niin tulista, että melkein itkua piti vääntää, että sain sen alas. Mutta muuten pizza onnistui oikein hyvin. :-D

Virheistäni oppineena päätin tällä kerralla yksinkertaistaa asioita hieman ja tehdä aivan tavallisen pizzapohjan luottopohjallani. Hirveästi olisi kyllä tehnyt mieli sotkea taikinaan jotakin (esimerkiksi niitä chilihiutaleita), mutta sitten ajattelin, että jospa nyt antaisin kuitenkin olla. Kastike oli sama kuin ensimmäisessä versiossakin, mutta täytteiksi tuli tällä kertaa katkarapuja, paprikaa, kotijuustoa ja kirsikkatomaatteja. Tähän tuli siis juustoakin, mutta eipä tullut raastetta kuitenkaan. :-) Paneer kävisi kotijuuston sijasta oikein hyvin.

Nyt pizzasta tuli aivan toisenlainen, paljon mehevämpi kuin edellisellä kerralla. Maku oli tietysti myös paljon miedompi kuin ekassa yritelmässä, mikä tässä tapauksessa oli vain hyvä asia. :-) Koska tein taikinasta kaksi pizzaa, jouduin kaulimaan taikinan hyvin ohueksi, ja pohjasta tuli vähän liiankin ohut ja rapsakka minun makuuni. 

Laitan tähän vain kastikkeen ohjeen, kun pohjaohjeen voi käydä kurkkaamassa tuolta linkin takaa, ja täytteitä voi laittaa makunsa mukaan. Käytin kastikkeessa pakastepinaattia, kun en raaskinut ostaa tällaista tarkoitusta varten tuoretta. Juustoraastetta tähän pizzaan ei kannata laittaa, sillä pizza ei todellakaan sitä kaipaa. Oli hyvää justiinsa näin. :-)



Vihreä pizzakastike

tilkka öljyä
1 sipuli hienonnettuna
1 tl inkivääri-valkosipulitahnaa
n. 1/2 pussia (n. 75 g) pakastepinaattia
2 rkl manteleita
1 pieni vihreä chili
suolaa maun mukaan

Sulata pakastepinaatti esim. mikrossa. (Ei tarvitse
sulaa ihan läpeensä.) 

Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipuli. Lisää
inkivääri-valkosipulitahna ja jatka paistamista
muutaman minuutin ajan usein sekoitellen. Anna
seoksen hieman jäähtyä.

Laita paistetut sipulit, pinaatti, mantelit, chili ja
suola blenderiin ja aja tasaiseksi tahnaksi. Vettä
ei tarvitse lisätä. Tarkista maku.

Levitä seos pizzapohjan päälle tomaattikastikkeen
tapaan ja laita päälle haluamasi täytteet.

Voit myös valmistaa vihreän kastikkeen hyvissä
ajoin etukäteen ja säilyttää sitä jääkaapissa.

Sitten vain uuniin!

12. helmikuuta 2014

Ituilua

Ajattelin aina ennen, että idut ovat hömpötysruokaa, jota syövät vain kaikenlaiset terveysintoilijat. Olin joskus kokeillut ituja nuudeleissa ja salaateissa, mutta en ollut oikein tykästynyt niiden makuun. Kerran rupesimme sitten anopin kanssa puhumaan iduista, ja anoppi totesi, että iduistahan tulee hyvää kormaa. Anteeksi mitä - siis kormaa?

Arvaatte varmaankin jo, miten tämä tarina tulee päättymään. Kerronpa sen nyt kuitenkin: kokeilin ja tykkäsin. :-)

Nykyään laitan ituja aika usein, joko kormana tai sitten paistettuna versiona, ja niin ovat idut alkaneet maistua. Niin pitkälle en ole kuitenkaan vielä päässyt, että olisin idättänyt papuja itse, vaikka idättäminen on ymmärtääkseni ihan helppoa. Idättäminen kun on taas sitä terveysintoilijoiden hommaa. :-D Kyllä minua vähän hävettää ostaa kaupasta valmiiksi idätettyjä papuja, mutta jonkunhan niitäkin on ostettava, kun kerran niitä myynnissäkin on. Tällä kauppareissulla kävi tosin pieni kömmähdys, sillä olin lähtenyt ostamaan mung-pavun ituja, mutta kotona huomasinkin ostaneeni itusalaattia. Mutta koska tarkempi tarkastelu paljasti, että salaatti sisälsi vain mung-pavun, vihreiden linssien ja punaisten linssien ituja, arvelin, ettei maailma siihen kaatuisi, vaikka valmistaisinkin korman siitä. 

Manteli-kookostahna antaa kormalle ihanaa pehmeyttä ja aavistuksen myös makeutta. Itse käytin kasviksina perunaa ja herneitä, mutta kasvikset voi tietysti vaihtaa mieleisikseen.



Itukorma

Manteli-kookostahna: 
2 rkl manteleita
n. 3 rkl tuoretta kookosta

Pannulle: 
1 1/2 rkl öljyä
1 laakerinlehti
parin sentin mittainen pätkä kanelitankoa
2 neilikkaa
2 vihreää kardemummaa
1 isohko sipuli hienonnettuna
reilu 1 tl inkivääri-valkosipulitahnaa
reilu 1 tl suolaa (maun mukaan)
1/2 tl kurkumaa
1 tl chilijauhetta (maun mukaan)
reilu 1 tl korianterijauhetta
2 dl tomaattimurskaa (tai tomaatteja kuutioituna)
2 perunaa kuutioituna
n. 100 g (puoli pussia) herneitä
150 g (mung-pavun) ituja

Liota manteleita puolisen tuntia.

Jauha mantelit sekä kookos tasaiseksi tahnaksi. Lisää
vettä maltillisesti, jotta saat semmoisen jogurttia
hieman paksumman tahnan (kuva löytyy lopusta).
Laita tahna sivuun odottelemaan.

Kuumenna öljy pannulla ja lisää laakerinlehti, kaneli,
neilikat ja kardemummat. Kun mausteet alkavat
tuoksua ja ne ovat pullistuneet, lisää sipuli. Paistele
keskilämmöllä, kunnes sipuli on saanut väriä. Lisää
inkivääri-valkosipulitahna ja jatka paistamista usein
sekoitellen, kunnes tahna ei enää tuoksu raa'alta
(kolmisen minuuttia).

Lisää pannulle suola, kurkuma, chilijauhe ja korian-
terijauhe ja kääntele mausteita pannulla hetki. Lisää
tomaatit ja jatka paistamista, kunnes seos on kuivah-
koa.

Lisää perunat ja vettä sen verran, että perunat peitty-
vät. Hauduttele, kunnes perunat ovat lähes pehmeitä.
Lisää herneet ja jatka hauduttelua muutama minuutti.
Lisää idut sekä manteli-kookostahna ja sen verran
vettä, että saat paksuhkon kastikkeen. Hauduta vielä
viitisen minuuttia ja tarkista maku.

8. helmikuuta 2014

Pahasta hyvää

Sormihirssi (finger millet, ragi, nachni) on yksi intialaisista ruoka-aineista, joista en pidä. Sormihirssi (tästä eteenpäin ragi) yksinkertaisesti maistuu aivan kamalalta, eikä sen vaaleanpunertava ulkonäkökään juuri houkuttele. En ole koskaan maistanut sahajauhoja, mutta luulen, että ragin maku voisi olla aika lähellä niitä.


On sinänsä harmi, että en ole ragiin tykästynyt, sillä ragi on erittäin terveellistä, jopa superruokaa. Ragi on ravintoarvoltaan lähes täydellinen kasvi, ja sitä pidetäänkin kvinoan intialaisena vastineena. Se on erinomainen välttämättömien aminohappojen lähde ja aivan erityisen hyvä tryptofaanin lähde. Tryptofaani muun muassa hillitsee ruokahalua ja säilyttää kylläisyyden tunteen pidempään, joten ragi auttaa myös painonhallinnassa. Ragi on myös vähärasvaisempaa kuin yksikään toinen viljakasvi. Ragi alentaa kehon lämpötilaa sekä kolesterolia, se on kuitupitoinen ja erinomainen raudan ja kalsiumin lähde. Ragi sisältää rautaa ja kalsiumia enemmän kuin mikään muu viljakasvi (en löytänyt tästä tarkkoja lukuja todisteeksi).

Kun ottaa huomioon kaikki nämä ominaisuudet, ragin soisi kuuluvan jokaisen ruokavalioon. Olen itse yrittänyt saada ragia alas sankatin (ragijauho-riisimössö) ja leivän muodossa, mutta hyvin huonoin tuloksin. Ragi on yksinkertaisesti pahaa. Tuskin olisin nytkään yrittänyt ujuttaa ragia ruokavaliooni, ellei Olki olisi haastanut minua keksimään ragista jotakin syömäkelpoista.

Asia jäi hautumaan, kunnes sitten eräänä päivänä muistin, että tapasin ostaa Intiassa ukkelille ragi-keksejä (itse en niitä koskaan syönyt, enkä tainnut edes maistaa). Ehkä ragista voisi tehdä jotakin makeaa? Minulle kun maistuu kaikki makea paremmin kuin hyvin, niin ehkä ragikin menisi makeassa muodossa alas? Netistä löytyi pilvin pimein kaikenlaisia makeita ragi-ohjeita, ja niistä valikoitui kokeiltaviksi kaksi, ragi-keksit ja ragi-mangoneliöt. Ei kai mikään, missä on suklaata tai mangoa, voi olla pahaa (vaikka siinä olisikin ragia :-D)?

Keksien kanssa ongelmaksi muodostui taikina, joka oli niin muruista, että siitä oli vaikea saada muotoiltua palloja. Kun taikina oli (rasvan sulattamisen jälkeen) vielä lämmintä, muotoilu onnistui vielä jotenkuten, mutta taikinan jäähdyttyä muotoilusta tuli miltei mahdotonta. En tiedä, kuuluuko taikinan oikeasti olla noin murenevaa, mutta kyllä minä ainakin laitoin oikean määrän kaikkia aineksia. Taikinan muruisuuden takia en uskaltanut painaa pallukoita yhtään kasaan (keksimäisemmän näköisiksi). Yhden painamista kun kokeilin, niin se hajosi murukasaksi. Siksi näistä tulikin pallon mallisia ja paljon rumempia kuin alkuperäisistä. Makuun se ei onneksi vaikuttanut, sillä nämä olivat vallan hyviä! Näitä meni yksi jos toinenkin, eikä ragikaan maistunut mitenkään häiritsevästi. (Havainto: ei kannata syödä näitä kovin monta, koska nämä ihan oikeasti ovat täyttäviä.) Ilmeisesti keksit kuuluu syödä samana päivänä, sillä seuraavana päivänä ne olivat ihan kivikovia. Ei siinä mitään, mukavahan niitä oli siltikin nutustella.


En ymmärrä leivonnasta yhtään mitään (yritän kyllä kovasti opetella), ja siksi vähän ihmettelin tätä keksien reseptiä, kun siihen tuli niin pieni määrä kaikkea. Mikä funktio esimerkiksi jogurtilla on taikinassa, jos sitä tulee vain yksi teelusikallinen? Kertokaahan viisaammat, jos tiedätte! Kaipaisin myös semmoista tietoa, että saako sellaisia amerikkalaistyylisiä chocolate chips -hippuja jostakin? Etsiskelin niitä sekä Prismasta että Cittarista, mutta kummassakin oli vain suklaarouheita, jotka varmaankin sulavat uunissa. Niinpä näiden päälle ei nyt tullut niitä suklaahippuja - kokonaisia manteleita meinasin keksien päälle painella, mutta sekin sitten jäi, kun eihän näihin uskaltanut enää koskea, kun oli saanut pallot kerran muotoiltua.

Ragi-keksit

Kuivat aineet:
2,5 dl ragijauhoja
1 rkl vehnäjauhoja
1 rkl kaakaojauhetta
1 rkl maissitärkkelystä
1 tl leivonjauhetta
1 tl jauhettua kanelia

Kosteat aineet:
1,25 dl sulatettua voita
1,25 dl sokeria/palmusokeria
1 tl jogurttia

Koristeeksi:
suklaahippuja (chocolate chips)

Paahda ragijauhoja kuivalla pannulla pari minuuttia,
kunnes ne eivät haise enää raa'alle. (En huomannut
tuoksussa mitään muutosta, mutta paahdoin jauhoja
jokusen minuutin. Paahdoin jauhot kahdessa erässä,
kun muuten pannulle olisi tullut liian paksu kerros.)

Laita ragi ja muut kuivat aineet kulhoon ja sekoita.

Sekoita kosteat aineet toisessa kulhossa. (Sokerin
kuuluisi sulaa, mutta ei se minulla sulanut, joten
kuumensin voita ja sokeria kattilassa, ennen kuin
lisäsin jogurtin.)

Yhdistä kosteat aineet kuiviin ja sekoita hyvin.
Muotoile taikinasta pellille leivinpaperin päälle
pieniä palloja. Paina keksejä hieman kasaan (jos
pystyt) ja koristele suklaahipuilla.

Kypsennä vajaassa 200 asteessa 12-15 minuuttia.
(Alkuperäisessa ohjeessa paistolämpötila oli 190
astetta, mutta ei mun uunissa sellaisia asteita ole.)



Keksejä tuskin teen toistamiseen, mutta tätä kakkua kyllä teen! Niin, tai siis neliöitähän näistä piti tulla, mutta huomasinkin olevani tekemässä kakkua siinä vaiheessa, kun olin kaatanut taikinan irtopohjaiseen kakkuvuokaan. Mutta hyvin tämä kakkunakin meni. :-)



Huomatkaa muuten, että leivonnaisen rusehtava väri tulee ihan kokonaan ragi-jauhoista.

Käytin kakkuun (tämä nyt sitten ilmeisesti on kakku) säilykemangoja, jotka soseutin. Yhdestä purkillisesta ei ihan tullut tarvittavaa kahta ja puolta desiä sosetta, mutta lisäsin hieman mangojen säilykelientä ja jogurttia. Hyvä tuli niinkin. Kakussa oli hyvin lievä terveysleivonnaisen maku, mutta se oli niin lievä, ettei häirinnyt. Sitä paitsi kun tämän söi suklaakastikkeen kanssa, se vähäinenkin terveysleivonnaisen maku katosi kokonaan. :-)

Ragi-kakku

Kuivat aineet:
1,8 dl (3/4 cup) ragijauhoja
0,6 dl (1/4 cup) vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl jauhettua kardemummaa
ripaus suolaa

Kosteat aineet:
2,5 dl mangososetta
0,6 dl öljyä
2 rkl jogurttia
0,6 dl sokeria

Sekoita kuivat ja kosteat aineet erillisissä kulhoissa.

Sekoita kosteat aineet kuivien aineiden joukkoon ja
sekoita varovasti.

Kaada taikina voideltuun vuokaan (esim. irtopoh-
jaiseen kakkuvuokaan) ja paista vajaassa 200
asteessa 25-30 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla.


Koska molemmat kokeilut olivat maun puolesta erittäin onnistuneita, rohkaistun ehkä käyttämään ragia enemmänkin. Seuraavaksi voisin jopa harkita tekeväni ragista jotakin suolaista. Ragi-dosa kangastelee mielessäni...

4. helmikuuta 2014

Namak shamak!

Meillä on syöty viime aikoina kaalikääryleitä ja muita hyvin perinteisiä intialaisia ruokia, jotka eivät ilmeisestikään sovi tämän blogin teemaan, mutta löysinpä koneelta yhden vanhan kanacurryn tai oikeastaan jogurtin käyttöön liittyvän vinkin. Jogurtin ongelma kun tuppaa olemaan se, että se juoksettuu, jos sitä keittää liian pitkään.

Opin äskettäin tähän yhden uuden näppärän konstin: kun valmistaa tahnan ruskistetuista sipuleista ja jogurtista, jogurttia voi kypsentää vaikka kuinka kauan, eikä se mene miksikään. Lisäksi ruskistetut sipulit antavat ruoalle syvemmän maun kuin raakana soseutetut sipulit tai normaalisti paistetut sipulit, joten sipuli-jogurttitahna sopii erinomaisen hyvin erityisesti liharuokiin (kasvisruokiin toki myös). Tahna myös sakeuttaa ruokaa mukavasti.

Sipulit voi joko uppopaistaa tai paistaa pannulla pienessä määrässä öljyä. Itse suosin jälkimmäistä tapaa. Sipulit ruskistetaan, minkä jälkeen ne laitetaan blenderiin. Joukkoon lisätään pari ruokalusikallista jogurttia, ja ainekset jauhetaan tasaiseksi soseeksi. Sitten tahna onkin valmista käytettäväksi. Tahna lisätään ruoanvalmistukseen yleensä aika alkuvaiheessa.

Olisi mielenkiintoista kokeilla, millaista tahnasta tulisi, jos käyttäisi kaupassa myytäviä valmiiksi paahdettuja sipuleita. Vaikka ne ovatkin rapeita, niin ne pehmenevät kuitenkin aika äkkiä joutuessaan tekemisiin kosteampien ainesten kanssa. Luulen, että tahnasta saattaisi tulla aika hyvää. Niin pääsisi ainakin hieman helpommalla, vaikka ei sipulien paistaminenkaan tietysti sekään mikään hirveän vaativa homma ole. :-) Vähemmänhän siihen menee aikaa kuin kaupassa käyntiin.

Tässä vielä selvyydeksi pieni video tahnan valmistuksesta. Videolla hyörii turbaani päässä kokki Harpal Singh Sokhi, jolla on Intiassa Food Food -kanavalla oma ohjelma, Turban Tadka.



Kun ensimmäisen kerran katsoin kyseistä ohjelmaa, leukani putosi lattialle: herra rupesi nimittäin laulamaan kesken ruoanlaiton, ja minä ihmettelin, että mikäs tyyppi se tämä oikein on. Myöhemmin minulle selvisi, että laulaminen on hänen tavaramerkkinsä: mies laulaa luikauttaa namak shamak, namak shamak, daal dete hain aina silloin, kun hän lisää ruokaan suolaa. Ei ole aavistustakaan, mitä tuo lause mahtaa tarkoittaa, mutta suolasta siinä ainakin puhutaan.


Laitan vielä tähän loppuun ohjeen yhdestä kanacurrysta, jossa käytin tuota sipuli-jogurttitahnaa.




Kanacurry (yksi versio...)

Sipuli-jogurttitahna:
1 isohko sipuli hienonnettuna tai suikaloituna
2-3 rkl jogurttia

Pannulle:
2 rkl öljyä
1 sipuli hienonnettuna
2 tl inkivääri-valkosipulitahnaa
1/2 tl kurkumaa
1 1/2 - 2 tl chilijauhetta
1 1/2 tl korianterijauhetta
1/2 tl jauhettua juustokuminaa eli jeeraa
suolaa maun mukaan
3 tomaattia kuutioituna
600-700 g broileria kuutioituna suupalan kokoisiksi
paloiksi (itse käytin paistileikkeitä)
(hieman garam masalaa)

Valmista ensin sipuli-jogurttitahna. Ruskista hienonnetut
sipulit tilkassa öljyä ja jäähdytä sipulit. Laita sipulit
blenderiin ja lisää jogurtti. Jauha tasaiseksi soseeksi.
Laita tahna sivuun odottamaan. (Tahnan voisi myös tehdä
etukäteen. Se säilyy jääkaapissa usemman päivän.)

Kuumenna öljy pannulla ja lisää sipuli. Paista, kunnes
sipuli on saanut hieman väriä. Lisää inkivääri-valkosipuli-
tahna ja jatka paistamista parin, kolmen minuutin ajan,
kunnes tahna ei tuoksu enää raa'alle.

Lisää sipuli-jogurttitahna ja jatka paistamista, kunnes seos
on kuivaa. Lisää kurkuma, chilijauhe, korianterijauhe,
jauhettu jeera, suola sekä tomaatit ja jatka paistamista,
kunnes öljy erottuu.

Lisää broileri ja hauduta, kunnes liha on kypsää. (Vettä ei
tarvitse lisätä.) Lisää lopuksi halutessasi hieman garam
masalaa (itse en laittanut).


30. tammikuuta 2014

Kuinka muna voi?



Muna on mukava ruoka-aine, kun siitä saa tehtailtua - ruoan lisäksi - muka-hauskoja otsikoita blogipostauksille. Tällä kertaa otsikko ei kuitenkaan ole ihan asian (munan) vierestä, sillä kokeilun tuloksena syntyi hieman erilaista munavoita.

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin en ole erityisen kunnostautunut munavoin teossa, sillä aikaisempia tekokertoja on kertynyt huimat yksi kappale. Tein silloin munavoin raejuustosta, enkä tiedä, mikä meni vikaan, mutta munavoi ei ollut minusta oikein hyvää. Muiden tekemä raejuusto-munavoi on maistunut minulle oikein hyvin, mutta se minun sotkotukseni oli jotenkin vetistä ja mautonta. Epäilen, että terveysintoillessani laitoin raejuustoa liikaa ja munaa liian vähän, ja lopputuloksena olikin munalla maustettu raejuusto.

Tuosta viisastuneena päätin tehdä tätä intialaistettua munavoita aluksi pienemmän satsin, jos vaikka tämäkin menisi taas pieleen. Nyt munavoi loppui sitten kesken, mutta mieluummin näin päin.

Vähän maukkaampi munavoi

3 kananmunaa
125 g kotijuustoa tai paneeria
suolaa maun mukaan
mustapippuria maun mukaan

Pannulle:
hieman öljyä
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 salottisipuli hienonnettuna
1/2 tl chilijauhetta
1/2 tl jauhettua juustokuminaa
n. 50 g tuoretta pinaattia hienonnettuna

Keitä kananmunat koviksi, jäähdytä ja kuori. 

Murustele kotijuusto ja hienonna munat. Laita ne
kulhoon.

Kuumenna öljy pannulla ja lisää valkosipuli sekä
sipuli. Kuullota, mutta älä anna sipuleiden ruskistua.
Lisää chilijauhe, juustokumina sekä pinaatti ja
paista sekoitellen, kunnes pinaatti on painunut
kasaan (ehkä noin puoli minuuttia, minuutti). Anna
seoksen hieman jäähtyä.

Lisää sipuli-pinaattiseos munien ja juuston joukkoon,
sekoita hyvin ja mausta suolalla ja pippurilla.

Oli tosi hyvää piirakan päällä ja tumman voileivän välissä, mutta maistuisi varmasti myös vaikkapa keitettyjen perunoiden kanssa.


27. tammikuuta 2014

Pesarattu


Nyt on taas vuorossa jotain vähän perinteisempää, nimittäin andhrapradeshilainen erikoisuus, pesarattu-lätty.

Pesaratut ovat erinomaisen mukava tuttavuus suomalaisellekin, sillä pesarattujen ainekset saa ihan tavallisesta marketista (lukuun ottamatta pieniä vihreitä chilejä, jotka voi korvata muilla chililajikkeilla tai jättää ne kokonaan pois). Pesarattujen valmistuskin on paljon helpompaa kuin esimerkiksi dosa-lättyjen: pesarattu-taikinaa ei tarvitse hapattaa, ja paistaminenkin on aika simppeliä puuhaa. Ihan tavallisella lettupannulla saa aikaiseksi kivan rapsakoita ja maukkaita pesarattuja! Pesaratut on myös terveellisempiä kuin dosat, koska pesaratut valmistetaan mungpavuista, jotka ovat hyvin kuitu- ja proteiinipitoisia. Pesarattu-nimi tulee telugusta: pesalu tarkoittaa mungpapuja ja attu lettua, ja kun nämä yhdistetään, saadaan siis pesarattu. :-)

Mungpapuja liotetaan kahdeksan tuntia tai yön yli, minkä jälkeen pavut jauhetaan muiden ainesten kanssa paksuhkoksi taikinaksi, josta paistetaan pannulla lättysiä. Lättyset nautitaan tyypillisimmin jonkin chutneyn, esimerkiksi inkivääri-, kookos- tai korianterichutneyn kanssa, tai sitten upmalla täytettynä, jolloin pesaratusta tulee MLA pesarattu. Tavallisesti pesaratun päälle ripotellaan paistamisvaiheessa hienonnettua sipulia ja ehkä myös tuoretta korianteria ja vihreää chiliä, mutta kukaan ei estä keksimästä ihan omia variaatioita! 

Pesarattuja nautitaan Intiassa tavallisesti aamiaiseksi, mutta meillä syödään näitä vain illallisella, kun olen aamuisin niin saamaton tapaus, että en viitsi laittaa aamiaisen takia tikkua ristiin. Saati sitten, että rupeaisin paistamaan aamulla jotain lättyjä! Mieluusti kyllä söisin aamiaiseksi kaikenlaisia herkkuja (esimerkiksi juurikin pesarattuja), jos joku toinen vain valmistaisi ne. :-)

Aamiaisesta tuli mieleen, että intialaiset aamiaisruoat tuntuvat länsimaiseen makuun hyvin raskailta ja täyttäviltä. Ainakin minulle tulee intialaisen aamiaisen jälkeen sellainen olo, että voisin mennä takaisin nukkumaan. Aamiaisen raskaus juontaa varmasti menneiltä ajoilta, jolloin aamulla täytyi syödä hyvin, jotta jaksoi huhkia pellolla. Suuri osa nykypäivän intialaisista tuskin tarvitsisi kovin raskasta aamiaista ainakaan työnsä puolesta, mutta tottumuksista on varmasti vaikea päästää irti (ja sitä paitsi: eihän puurolla tai maissihiutaleilla edes elä, kun puolen tunnin päästä on taas nälkä).


Pesaratut

3 dl mung-papuja (green gram, mung bean, pesalu)
2-3 vihreää pientä chiliä (tai maun mukaan) paloiteltuina
n. 1 cm:n mittainen pätkä inkivääriä paloiteltuna
1 rkl riisijauhoja
1 tl jeeran siemeniä (voi jättää poiskin)
suolaa maun mukaan
öljyä paistamiseen

(Päälle maun mukaan esim. hienonnettua sipulia, tuoretta
korianteria ja/tai vihreää chiliä hienonnettuna)

1. Liota papuja reilussa vedessä noin kahdeksan tuntia
tai yön yli. Siivilöi vesi pois.

2. Jauha pavut, chilit, inkivääri ja suola tasaiseksi seokseksi.
Lisää sen verran vettä, että saat jauhettua taikinan hyvin.

3. Kaada seos kulhoon ja sekoita mukaan riisijauhot ja jeeran
siemenet. Lisää vettä sen verran, että taikina muistuttaa
paksuhkoa lettutaikinaa.

4. Kuumenna matalalaitainen pannu (esim. tarttumaton
lettupannu) hyvin kuumaksi. Laita pannulle ripaus öljyä ja
nosta pannu liedeltä sivuun (taikinan levittäminen on
helpompaa, kun pannu ei ole aivan tulikuuma). Laita pannulle
kauhallinen taikinaa ja levitä se kauhan pohjalla (tai esim.
pienellä lasikulholla) pyörivin liikkein tasaiseksi lätyksi.

5. Laita pannu takaisin kuumalle levylle ja ripottele
pesaratun päälle ja reunoille hieman öljyä. Ripottele päälle
myös muut lisukkeet (hienonnettu sipuli jne.), jos haluat.

6. Paista pesarattu kypsäksi, käännä pesarattu ja paista
vielä hetki toiselta puoleltakin.

Tarjoa haluamiesi lisukkeiden kanssa. Syö sormin! :-)


Vinkkejä

  • Ennen pesarattujen tekoa ja paistamista kannattaa käydä kurkkaamassa vanhan suosikkini Sanjay Thumman video siitä, kuinka pesaratut tehdään. Tuo video selventää paljon. Pieni varoituksen sana: videota katsoessa saattaa tulla nälkä. :-D
  • Hienonnetun sipulin voisi sekoittaa halutessaan myös taikinaan, ja hajupihkaa (hing) voisi sitäkin lisätä pienen hyppysellisen.
  • Taikina säilyy jääkaapissa muutaman päivän, joten taikinan voi tehdä myös etukäteen. Ota taikina huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen paistamista. 
  • Voit paistaa ensiksi pienen koelättysen ja testata sen maun. 
  • Pesarattuja voi tehdä myös idätetyistä mungpavuista. 
  • Mietin, että ohukaispannulla paistetut mini-pesaratut voisivat olla myös aika hauskoja.
  • Pesarattu sopii erinomaisen hyvin myös esimerkiksi jonkin kana- tai lammascurryn kyytipojaksi. (Anteeksi, nyt rupesin kuolaamaan.)

Pesarattuja, kookoschutneytä ja pullokurpitsa-perunacurrya.

22. tammikuuta 2014

Korvapuusteille kyytiä


Korvapuustit ovat monelle melkein pyhä asia, ja varmasti aika moni haluaakin korvapuustinsa ihan perinteiseen tapaan valmistettuna. Minun on tehnyt korvapuusteja mieli jo monta kuukautta, mutta sain lopullisen kimmokkeen niiden valmistamiseen vasta, kun keksin, miten voisin ne muuntaa: tekisin pullataikinan kookosmaitoon, ja täytteeseen tulisi intialaista palmusokeria, raastettua omenaa, sulttaanirusinoita eikä rasvaa ollenkaan.

En ole koskaan aiemmin käyttänyt pullataikinassa kookosmaitoa, ja tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun jätin munan taikinasta pois. Tuli aivan mielettömän hyvä taikina! Yllätyksekseni kookosmaito ei maistunut taikinassa ollenkaan, mikä oli toisaalta hyvä mutta toisaalta pieni pettymys.

Täytteessä kokeilin kahta erilaista valmistustapaa. Toisen taikinanpuolikkaan täytin niin, että raastoin palmusokerin ja omenan ja ripottelin ne suoraan taikinalevyn päälle. Toisen taikinanpuolikkaan kanssa tein niin, että sulatin palmusokerin (+ruokalusikallisen vettä) kattilassa, sekoitin omenaraasteen sulaneen sokerin joukkoon ja levitin sitten tämän, hieman jäähtyneen seoksen taikinalevylle. Täytteestä tuli tasaisemman värinen, kun omenatkin värjäytyivät palmusokeriliemessä ruskeiksi, mutta suurta makueroa pullissa ei ollut. Tykkäsin ehkä kuitenkin enemmän niistä pullista, joissa sokeri oli vain raastettu - ne maistuivat nimittäin hieman makeammilta. :-) Sulatetussa sokerissa kävi ilmeisesti niin, että osa sokeriliemestä valui pullien leikkausvaiheessa leivinlaudalle, mikä hieman verotti pullien makeutta.

Perinteiset korvapuustit ovat ihania, mutta niin olivat nämäkin. Juuri sellaisia, jollaisista itse tykkään: meheviä, pehmeitä, isoja ja maukkaita! Olikin pakko piilottaa osa pullista kiireen vilkkaa pakkaseen, koska muuten olisin saattanut syödä ne kaikki. :-)

Tykkään jättää pullataikinan hyvin löysäksi, jotta pullista tulisi pehmeitä ja kuohkeita, ja siksi jauhon määrä on taikinassa aika pieni. Lisään sitten jauhoja leivontavaiheessa tarpeen mukaan.




Kookoksiset palmusokeri-omenapuustit

Taikina:
5 dl kookosmaitoa
50 g hiivaa
2 dl sokeria
1 tl suolaa
n. 1/2 rkl kardemummaa
n. 11 dl vehnäjauhoja
75 g sulatettua voita tai margariinia

Täyte: 
n. 2 dl intialaista palmusokeria (gur)
2 hapahkoa omenaa
1 dl sulttaanirusinoita
kanelia maun mukaan
kardemummaa maun mukaan

Voiteluun:
munaa

Pinnalle:
raesokeria, mantelirouhetta tai mantelilastuja

Valmista taikina normaalin pullataikinan tapaan.
Kuumenna kookosmaito kädenlämpöiseksi, sulata
joukkoon hiiva ja sekoita mukaan sokeri, suola ja
kardemumma. Sekoita joukkoon osa jauhoista ja
jatka alustamista käsin. Lisää loput jauhoista ja
sulatettu rasva ja jatka alustamista, kunnes saat
hyväntuntuisen taikinan. Kohota lämpimässä
paikassa liinan alla kaksinkertaiseksi.

Raasta palmusokeri. Kuori ja raasta omenat
karkeaksi raasteeksi ja puristele omenista enin
vesi pois.

Jaa taikina kahteen osaan ja kauli toinen osa isoksi
levyksi. Ripottele päälle puolet palmusokerista,
omenaraasteesta ja rusinoista sekä maun mukaan
kanelia ja kardemummaa. Kääri tiukalle rullalle ja
leikkaa ja muotoile korvapuusteiksi. Leivo toinen
taikinanpuolikas samalla tavoin.

Kohota pullat liinan alla, voitele munalla ja ripotte-
le päälle joko raesokeria tai mantelia. Paista 225-
asteisessa uunissa, kunnes pullat ovat kypsiä ja
saaneet kauniin värin. (n. 10-15 minuuttia)

18. tammikuuta 2014

Coleslaw intialaisittain



En ole coleslawn suuri ystävä enkä pidä kaalista muutenkaan hirveästi. Ainoastaan kaalikääryleet ovat poikkeus - niitä voisin syödä vaikka kuinka monta! Siitä syystä ajattelinkin kokeilla, uppoaisikohan intialaisilla mauilla höystetty coleslaw hieman paremmin kuin se perinteinen versio. No kyllähän tuo osui ja upposi. Näköjään minulle kelpaa mikä vain, missä on intialaisia makuja mukana. :-D

Vaan kyllä minä sitten vihaan kaalin pilkkomista! Vaikka yrittäisin pilkkoa sitä kuinka siististi, niin silti niitä kaalin palasia on aina kaikkialla! Monesti olen miettinyt, olisiko kaali sittenkin parempi hienontaa jollakin yleiskoneella - pääsisikö sillä tavalla helpommalla - mutta koneiden kanssa on aina se ongelma, että ne pitää kaivaa esille jostakin kaapin kätköistä ja sitten vielä pestäkin. Kumpi siis on pienempi paha, raapia kaalin palasia tiskipöydältä, lattialta ja melkein seiniltäkin, vai taistella yleiskoneen esille ottamisen ja puhdistamisen kanssa? Taitavat olla yhtä isoja pahoja molemmat - ehkä onkin parempi lopettaa kaalin syöminen kokonaan? Paitsi että tänään täytyisi tehdä ruokaa siitä kaalin jämästä, joka jäi yli tästä salaatista. Taas on kivaa tiedossa. Ei tule ajanvietto-ongelmia.

Coleslaw intialaisittain

n. kolmas- tai neljäsosa kaalista
2-3 porkkanaa
1 pieni punasipuli
2 dl paksua luonnonjogurttia
suolaa maun mukaan
sitruunamehua maun mukaan
tuoretta korianteria hienonnettuna
(1 vihreä chili hienonnettuna)

Mausteseos:
1 rkl öljyä
1 tl tummia sinapinsiemeniä
1/2 tl jeeran siemeniä
kymmenisen currylehteä (voi jättää poiskin)
kourallinen sulttaanirusinoita
1/2 tl korianterijauhetta

Suikaloi kaali mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi.
Kuori porkkanat ja pilko julienne-suikaleiksi (tai
raasta karkeaksi raasteeksi). Suikaloi myös sipuli
ohuiksi suikaleiksi. Laita kasvikset isoon kulhoon
ja sekoita mukaan jogurtti, suola, sitruunamehu, tuore
korianteri ja chili, jos käytät sitä.

Kuumenna öljy pannulla ja lisää sinapinsiemenet. Kun
ne alkavat raksua, lisää muut mausteseoksen ainekset.
Sekoittele koko ajan. Kun rusinat ovat "pullistuneet",
kaada seos salaatin joukkoon. Sekoita hyvin ja tarkista
maku. Anna makujen mieluusti tasoittua jääkaapissa
jonkin aikaa ennen tarjoamista. 


Huomioita:

  • Mietin, että paahdetut maapähkinät olisivat voineet olla tässä aika kiva lisä. Ripottelisin niitä päälle vasta ennen tarjoilua.
  • Rasvaisempi jogurtti toimii tässä minusta paremmin kuin vähärasvaisempi jogurtti. 



15. tammikuuta 2014

Inkivääri-valkosipulitahna


Inkivääri-valkosipulitahnan valmistus ei ole mitään rakettitiedettä, mutta ajattelin tehdä tästäkin postauksen, kun satuin tarvitsemaan lisää tahnaa. 

Inkivääri-valkosipulitahnaa käytetään intialaisessa ruoanvalmistuksessa todella paljon, joten sitä on hyvä olla aina valmiina. Valmista tahnaa voi ostaa kaupoistakin, mutta en oikein näe syytä valmiin tahnan ostamiselle, kun tahnan valmistus on niin helppoa ja nopeaa. Valmiissa tahnoissa on usein myös lisäaineita, joita itse tehdyssä ei tietystikään ole. Kaiken lisäksi inkiväärissä ja valkosipulissa on niin paljon hyviä terveysvaikutuksia, että tahnaa kannattaa tehdä jo senkin takia. :-)

Tahnaa voi tehdä myös tarpeen mukaan pienempinä annoksina, mutta minusta on näppärämpää tehdä isompi annos kerralla, jolloin tahnaa on aina valmiina. Ja toisaalta: kun kaapissa on valmista tahnaa, sitä tulee myös käytettyä useammin. Pienemmät annokset voi valmistaa myös raastamalla - inkivääri ja valkosipuli vain raastetaan ja sekoitetaan - mutta tällaisen tahnan koostumus ei ole aivan samanlainen kuin jauhamalla saadun. Inkivääri varsinkin jää usein sellaiseksi säikeiseksi, eivätkä säikeet näytä ruoassa kovinkaan kivoilta. 

Tahnaa varten tarvitaan vain inkivääriä ja valkosipulia, joita kumpaakin tulee suunnilleen saman verran. Öljy parantaa tahnan säilyvyyttä ja säilyttää myös sen värin paremmin, joten sitäkin kannattaa hieman lisätä. Jotkut (esimerkiksi anoppi) lisäävät tahnaan myös suolaa ja kurkumaa, mutta itse käytän tahnaani vain edellä mainittua kolmea ainesta. Jauhamisen helpottamiseksi tahnan valmistuksessa voisi käyttää öljyn sijasta myös vettä, mutta vesi huonontaa säilyvyyttä, joten jos tahna on tarkoitus säilyttää jääkaapissa, suosittelen öljyn käyttämistä. Jos taas tahna on tarkoitus pakastaa, vettäkin voi käyttää.

Joskus tahna muuttuu jääkaapissa vihertäväksi, mutta se ei vaikuta tahnan makuun tai käyttökelpoisuuteen millään lailla. En tiedä tarkalleen, mistä värin muutos johtuu, mutta olen käsittänyt, että öljy ehkäiseen tätäkin ilmiötä. 

Tahnan valmistusta varten kannattaa valita mahdollisimman tuoreen oloista inkivääriä, sellaista kiinteää ja painavaa, joka on sisältä kellertävää ja "mehevää". Kuivahtaneet, kurttuiset ja keveän tuntuiset inkiväärinjuuret kannattaa jättää kaupan hyllylle. Olen varmaankin kauppiaiden kauhuasiakas, sillä testaan inkiväärin tuoreutta kaupassa vielä niin, että katkaisen inkiväärinjuuresta palasen, jotta näkisin, millainen se on sisältä.

Inkivääri-valkosipulitahna

saman verran inkivääriä ja valkosipulia
hieman öljyä
(kurkumaa)
(suolaa)

Laita kaikki ainekset blenderiin ja jauha ne tasaiseksi tahnaksi. (Pienemmän määrän voi jauhaa myös morttelissa.) Kaavi tahnaa välillä kulhon reunoilta alas, jotta saisit tahnasta mahdollisimman tasaista. 

Jos säilytät tahnan jääkaapissa, laita tahna kuivaaseen ja puhtaaseen lasipurkkiin ja sulje purkki hyvin. Jos haluat pakastaa tahnan, on kätevämpää pakata tahna annoskokoisiksi paloiksi esim. jääpalamuotteihin tai pieniin folionyytteihin, ja pakata ne tiiviiseen rasiaan. 

Tahna säilyy jääkaapissa ainakin kolmesta neljään viikkoa ja pakastimessa huomattavasti pidempään. Muista aina ottaa tahnaa kuivalla ja puhtaalla lusikalla!

12. tammikuuta 2014

Täytetyt munakoisot

Olen tehnyt täytettyjä munakoisoja muistaakseni kerran, enkä silloin niistä jostain syystä tykännyt. Nyt ajattelin kokeilla munakoisoja intialaisella täytteellä, kun ajattelin, että ne saattaisivat maistua sillä tavalla paremmin. Ja voi pojat, että nämä olivatkin hyviä. (Kukas se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse. :-D)


Täytetyt munakoisot

2 munakoisoa
öljyä
suolaa
chilijauhetta
mustapippuria

1 rkl öljyä
1 isohko sipuli hienonnettuna
2 tl inkivääri-valkosipulitahnaa
1/2 tl kurkumaa
1 1/2 tl chilijauhetta
1 1/2 tl korianterijauhetta
n. 1 tl suolaa
2 tomaattia kuutioituna
3 rkl tamarinditahnaa
2 rkl intialaista palmusokeria (tai vaikkapa hunajaa)
1 dl moong-linssejä (tai punaisia linssejä) 

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Halkaise munakoisot pituussuunnassa kahtia ja koverra
munakoisojen sisus lusikalla. Jätä kuori ehjäksi, noin
1 cm:n paksuiseksi. Hienonna sisus ja laita se sivuun
odottelemaan. Laita munakoisot uunipellille ja voitele
koverrettu puoli öljyllä. Ripottele päälle suolaa,
mustapippuria ja chiljauhetta ja peitä foliolla. Anna
pehmentyä uunissa noin 15 minuuttia.

Keitä linssit kypsiksi.

Kuumenna öljy pannulla ja lisää sipuli. Paista sipuli
pehmeäksi ja lisää inkivääri-valkosipulitahna.  Paista
muutaman minuutin ajan ja lisää jauhetut mausteet, suola
ja tomaatit. Kun tomaatit ovat pehmentyneet, lisää muna-
koisojen sisukset ja paista edelleen, kunnes munakoiso on
pehmeää. Lisää lopuksi tamarinditahna, palmusokeri ja
linssit ja sekoita hyvin. Tarkista maku.

Lusikoi täyte munakoisojen sisään ja laita munakoisot
takaisin uuniin. Kypsennä 200 asteessa noin puoli tuntia.
Tarjoa esimerkiksi jogurttikastikkeen kanssa. 





10. tammikuuta 2014

Ananas-vihannescurry (ja sadattelua)

Kylläpä suututtaa. Ostin taannoin uuden kameran (automaattisen juu, kun haluan, että kuvaaminen on mahdollisimman helppoa ja ettei minun tarvitse säätää mitään), mutta nyt minulla on sen kanssa ihan omituinen ongelma. Kun yritän ottaa kuvaa jostakin ruoasta, esimerkiksi nyt tämän postauksen currysta, ruoan värit eivät toistu oikeanlaisina, vaan kauniin keltainen ruoka muuttuu kamerassa ruman rusehtavaksi. (Tarkoitukseni ei ole tosiaankaan saada ruoka näyttämään joltakin muulta kuin se on, vaan haluaisin sen vain näyttävän sellaiselta kuin se oikeastikin näyttää.)

Olen yrittänyt säätää värikylläisyyttä, värimuotoa, valkotasapainoa ja kontrastia (yllättävän paljon säätömahdollisuuksia muuten automaattikamerassa, prkl), ottanut kuvia ulkovalossa ja sisätiloissa, mutta mikään ei tunnu auttavan. Muutamasta otoksesta tuli edes jotain vähän sinne päin, mutta suurimmassa osassa kuvista (ja niitä on monta!) ruoka on ihan paskanruskeaa. Ei kovin houkuttelevaa. Mahtaisikohan joku osata sanoa, mistä tämmöinen johtuu ja mitä sille voisi ehkä tehdä? (Ja kyllä: olen ihan oikeastikin näin tyhmä. Juuri tämän takia en halua monimutkaista kameraa, kun en osaa käyttää yksinkertaistakaan. :-D)

Asiaan. Havahduin yhtenä päivänä sen tosiasian edessä, että tässä blogissa on kokattu viime aikoina vain perinteisempiä intialaisia pöperöjä, vaikka blogin nimi väittääkin, että täällä muka tehtäisiin jotain modernia intialaista ruokaa. Ananas oli Prismassa tarjouksessa, ja siitä kun laskin yhteen yksi plus yksi, niin sain vastaukseksi aika paljon, eli tämmöisen ananas-vihannescurryn. En kyllä tiedä, miten "moderni" tämäkään on, mutta enpähän ole ainakaan ennen tämmöistä tehnyt, enkä edes ajatellut tekeväni. Käyttelin taas niitä vihanneksia, joita minulla sattui olemaan, mutta tähänhän voisi laittaa mitä tahansa muutakin. Tai vaikka kanaa tai katkarapuja.



Ananas-vihannescurry

1 rkl gheetä (tai öljyä)
1 laakerinlehti
2 vihreää kokonaista kardemummaa
parin sentin pätkä kanelitankoa
1 oksa currylehtiä (voi jättää poiskin)
1 sipuli hienonnettuna
1 tl inkivääri-valkosipulitahnaa
1 vihreä chili hienonnettuna
1/2 tl kurkumaa
n. 1 tl suolaa
2 perunaa sokeripalan kokoisina kuutioina
1 porkkana hieman pienempinä kuutioina
n. 1 dl herneitä
1 tl korianterijauhetta
1/2 dl cashewpähkinöitä
2 dl kookosmaitoa
n. kolmannes tuoreesta ananaksesta paloiteltuna

Liota cashewpähkinöitä kädenlämpöisessä vedessä
15-30 minuuttia. Vettä saa olla sen verran, että pähkinät
juuri peittyvät. Jauha seos blenderissä tasaiseksi velliksi.

Kuumenna ghee tai öljy pannulla ja lisää laakerinlehti,
kardemummat ja kanelitanko. Kun mausteet alkavat
tuoksua ja ne ovat pullistuneet, lisää currylehdet ja sipuli.
Paistele, kunnes sipuli on saanut vähän väriä, ja lisää
inkivääri-valkosipulitahna sekä chili. Jatka paistamista parin,
kolmen minuutin ajan (kunnes inkivääri-valkosipulitahna
ei enää haise raa'alle).

Lisää kurkuma, suola, perunat ja porkkana sekä noin 1 dl
vettä. Hauduttele, kunnes perunat ja porkkanat ovat lähes
kypsiä (kymmenisen minuuttia). Lisää herneet, korianteri-
jauhe sekä cashewtahna, sekoita ja jatka hauduttelua noin
viisi minuuttia. Lisää lopuksi kookosmaito sekä ananas ja
kuumenna. Tarkista maku.

Loppukaneetteja
  • Tämä on aika mieto curry, joten jos tykkää mausteisemmasta, kannattaa laittaa mausteita reilummalla kädellä. Mustapippuri voisi olla aika kiva lisä lopuksi.
  • En käyttäisi tähän säilykeananasta, koska luulen, että sillä ei tulisi kovin hyvä lopputulos. Mikä tietysti estää kokeilemasta.
  • Kokonaiset mausteet voi halutessaan noukkia pois ennen ruoan tarjoamista. Minä teen nykyään aina näin, koska ukkeli ei periaatteessa tykkää neilikasta/kardemummasta/kanelista/jne., ja vähemmän tulee sanomista, jos hänen ei tarvitse noukkia mausteita ruoan joukosta syödessä pois. Jos jätän maustesattumat ruokaan, ne päätyvät kaikki taatusti ukkelin lautaselle - se on nähty niin sata kertaa!:-D