Pizzapäivä!

Nyt on kuulkaas saatu aikaiseksi hyvä pizza! Kaikki lähti siitä, kun rupesin miettimään, että miksi ihmeessä pizzakastikkeen pitäisi olla aina punaista? Eikö se voisi olla jonkin muun väristä, vaikkapa vihreää? (Joku sininen pizzakin olisi varmasti kiva ylläri päivällispöytään.)

Vihreästä kastikkeesta syntyi idea tehdä "intialainen pesto", ja kun kerran sille tielle lähdettiin, niin myös intialainen pizza. Ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Ensimmäinen kokeiluni oli kuitenkin aikamoinen katastrofi: "pesto" oli oikein onnistunut, mutta kaikki muu pizzassa menikin sitten päin pizzeriaa. Laitoin pohjataikinaan (liikaa) ajwainin siemeniä, joiden mausta en edes pidä, ja ne maistuivat pizzassa aivan liian voimakkaasti. Tein pohjan täysjyvävehnäjauhoista ja laitoin öljyn sijasta gheetä, ja niiden osalta pizza olikin ihan ok. Pizzan päälle laitoin marinoituja kasviksia (intialaisessa marinadissa, tietty), ja kasvikset olivat ihan hyviä, mutta pizza jäi valtavan kuivaksi. Se johtui luultavasti siitä, että täytteitä oli liian vähän, kun en laittanut päälle mitään juustoakaan, ja pestokin pääsi siitä syystä kuivahtamaan.

Niin tosiaan, oli minulla toinenkin motiivi tämän pizzan kehittelyyn: halusin tehdä juustottoman pizzan, kun ukkeli valittaa aina, että pizzojen päällä on liikaa juustoa. Ajattelin, että tehdään nyt sitten kerrankin sellainen pizza, ettei tarvitse valittaa. Onneksi ukkeli oli ensimmäisen pizzakokeilun aikana työmatkalla, jottei hän joutunut nauttimaan työni hedelmistä. Pizzan kanssa kävi nimittäin vielä sellainenkin moka, että ripottelin pizzan päälle (ilmeisesti ikään kuin sitä juustoraastetta korvaamaan) runsaammanpuoleisesti chilihiutaleita, ja pizzasta tuli niin tulista, että melkein itkua piti vääntää, että sain sen alas. Mutta muuten pizza onnistui oikein hyvin. :-D

Virheistäni oppineena päätin tällä kerralla yksinkertaistaa asioita hieman ja tehdä aivan tavallisen pizzapohjan luottopohjallani. Hirveästi olisi kyllä tehnyt mieli sotkea taikinaan jotakin (esimerkiksi niitä chilihiutaleita), mutta sitten ajattelin, että jospa nyt antaisin kuitenkin olla. Kastike oli sama kuin ensimmäisessä versiossakin, mutta täytteiksi tuli tällä kertaa katkarapuja, paprikaa, kotijuustoa ja kirsikkatomaatteja. Tähän tuli siis juustoakin, mutta eipä tullut raastetta kuitenkaan. :-) Paneer kävisi kotijuuston sijasta oikein hyvin.

Nyt pizzasta tuli aivan toisenlainen, paljon mehevämpi kuin edellisellä kerralla. Maku oli tietysti myös paljon miedompi kuin ekassa yritelmässä, mikä tässä tapauksessa oli vain hyvä asia. :-) Koska tein taikinasta kaksi pizzaa, jouduin kaulimaan taikinan hyvin ohueksi, ja pohjasta tuli vähän liiankin ohut ja rapsakka minun makuuni. 

Laitan tähän vain kastikkeen ohjeen, kun pohjaohjeen voi käydä kurkkaamassa tuolta linkin takaa, ja täytteitä voi laittaa makunsa mukaan. Käytin kastikkeessa pakastepinaattia, kun en raaskinut ostaa tällaista tarkoitusta varten tuoretta. Juustoraastetta tähän pizzaan ei kannata laittaa, sillä pizza ei todellakaan sitä kaipaa. Oli hyvää justiinsa näin. :-)

Vihreä pizzakastike

tilkka öljyä 1 sipuli hienonnettuna 1 tl inkivääri-valkosipulitahnaa n. 1/2 pussia (n. 75 g) pakastepinaattia 2 rkl manteleita 1 pieni vihreä chili suolaa maun mukaan

Sulata pakastepinaatti esim. mikrossa. (Ei tarvitse sulaa ihan läpeensä.)  Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipuli. Lisää inkivääri-valkosipulitahna ja jatka paistamista muutaman minuutin ajan usein sekoitellen. Anna seoksen hieman jäähtyä. Laita paistetut sipulit, pinaatti, mantelit, chili ja suola blenderiin ja aja tasaiseksi tahnaksi. Vettä ei tarvitse lisätä. Tarkista maku. Levitä seos pizzapohjan päälle tomaattikastikkeen tapaan ja laita päälle haluamasi täytteet. Voit myös valmistaa vihreän kastikkeen hyvissä ajoin etukäteen ja säilyttää sitä jääkaapissa.

Sitten vain uuniin!

Ituilua

Ajattelin aina ennen, että idut ovat hömpötysruokaa, jota syövät vain kaikenlaiset terveysintoilijat. Olin joskus kokeillut ituja nuudeleissa ja salaateissa, mutta en ollut oikein tykästynyt niiden makuun. Kerran rupesimme sitten anopin kanssa puhumaan iduista, ja anoppi totesi, että iduistahan tulee hyvää kormaa. Anteeksi mitä - siis kormaa?

Arvaatte varmaankin jo, miten tämä tarina tulee päättymään. Kerronpa sen nyt kuitenkin: kokeilin ja tykkäsin. :-)

Nykyään laitan ituja aika usein, joko kormana tai sitten paistettuna versiona, ja niin ovat idut alkaneet maistua. Niin pitkälle en ole kuitenkaan vielä päässyt, että olisin idättänyt papuja itse, vaikka idättäminen on ymmärtääkseni ihan helppoa. Idättäminen kun on taas sitä terveysintoilijoiden hommaa. :-D Kyllä minua vähän hävettää ostaa kaupasta valmiiksi idätettyjä papuja, mutta jonkunhan niitäkin on ostettava, kun kerran niitä myynnissäkin on. Tällä kauppareissulla kävi tosin pieni kömmähdys, sillä olin lähtenyt ostamaan mung-pavun ituja, mutta kotona huomasinkin ostaneeni itusalaattia. Mutta koska tarkempi tarkastelu paljasti, että salaatti sisälsi vain mung-pavun, vihreiden linssien ja punaisten linssien ituja, arvelin, ettei maailma siihen kaatuisi, vaikka valmistaisinkin korman siitä. 

Manteli-kookostahna antaa kormalle ihanaa pehmeyttä ja aavistuksen myös makeutta. Itse käytin kasviksina perunaa ja herneitä, mutta kasvikset voi tietysti vaihtaa mieleisikseen.

Itukorma

Manteli-kookostahna:  2 rkl manteleita n. 3 rkl tuoretta kookosta Pannulle:  1 1/2 rkl öljyä 1 laakerinlehti parin sentin mittainen pätkä kanelitankoa 2 neilikkaa 2 vihreää kardemummaa 1 isohko sipuli hienonnettuna reilu 1 tl inkivääri-valkosipulitahnaa reilu 1 tl suolaa (maun mukaan) 1/2 tl kurkumaa 1 tl chilijauhetta (maun mukaan) reilu 1 tl korianterijauhetta 2 dl tomaattimurskaa (tai tomaatteja kuutioituna) 2 perunaa kuutioituna n. 100 g (puoli pussia) herneitä 150 g (mung-pavun) ituja

Liota manteleita puolisen tuntia. Jauha mantelit sekä kookos tasaiseksi tahnaksi. Lisää vettä maltillisesti, jotta saat semmoisen jogurttia hieman paksumman tahnan (kuva löytyy lopusta). Laita tahna sivuun odottelemaan. Kuumenna öljy pannulla ja lisää laakerinlehti, kaneli, neilikat ja kardemummat. Kun mausteet alkavat tuoksua ja ne ovat pullistuneet, lisää sipuli. Paistele keskilämmöllä, kunnes sipuli on saanut väriä. Lisää inkivääri-valkosipulitahna ja jatka paistamista usein sekoitellen, kunnes tahna ei enää tuoksu raa'alta (kolmisen minuuttia). Lisää pannulle suola, kurkuma, chilijauhe ja korian- terijauhe ja kääntele mausteita pannulla hetki. Lisää tomaatit ja jatka paistamista, kunnes seos on kuivah- koa. Lisää perunat ja vettä sen verran, että perunat peitty- vät. Hauduttele, kunnes perunat ovat lähes pehmeitä. Lisää herneet ja jatka hauduttelua muutama minuutti. Lisää idut sekä manteli-kookostahna ja sen verran vettä, että saat paksuhkon kastikkeen. Hauduta vielä viitisen minuuttia ja tarkista maku.

Pahasta hyvää

Sormihirssi (finger millet, ragi, nachni) on yksi intialaisista ruoka-aineista, joista en pidä. Sormihirssi (tästä eteenpäin ragi) yksinkertaisesti maistuu aivan kamalalta, eikä sen vaaleanpunertava ulkonäkökään juuri houkuttele. En ole koskaan maistanut sahajauhoja, mutta luulen, että ragin maku voisi olla aika lähellä niitä.

On sinänsä harmi, että en ole ragiin tykästynyt, sillä ragi on erittäin terveellistä, jopa superruokaa. Ragi on ravintoarvoltaan lähes täydellinen kasvi, ja sitä pidetäänkin kvinoan intialaisena vastineena. Se on erinomainen välttämättömien aminohappojen lähde ja aivan erityisen hyvä tryptofaanin lähde. Tryptofaani muun muassa hillitsee ruokahalua ja säilyttää kylläisyyden tunteen pidempään, joten ragi auttaa myös painonhallinnassa. Ragi on myös vähärasvaisempaa kuin yksikään toinen viljakasvi. Ragi alentaa kehon lämpötilaa sekä kolesterolia, se on kuitupitoinen ja erinomainen raudan ja kalsiumin lähde. Ragi sisältää rautaa ja kalsiumia enemmän kuin mikään muu viljakasvi (en löytänyt tästä tarkkoja lukuja todisteeksi).

Kun ottaa huomioon kaikki nämä ominaisuudet, ragin soisi kuuluvan jokaisen ruokavalioon. Olen itse yrittänyt saada ragia alas sankatin (ragijauho-riisimössö) ja leivän muodossa, mutta hyvin huonoin tuloksin. Ragi on yksinkertaisesti pahaa. Tuskin olisin nytkään yrittänyt ujuttaa ragia ruokavaliooni, ellei Olki olisi haastanut minua keksimään ragista jotakin syömäkelpoista.

Asia jäi hautumaan, kunnes sitten eräänä päivänä muistin, että tapasin ostaa Intiassa ukkelille ragi-keksejä (itse en niitä koskaan syönyt, enkä tainnut edes maistaa). Ehkä ragista voisi tehdä jotakin makeaa? Minulle kun maistuu kaikki makea paremmin kuin hyvin, niin ehkä ragikin menisi makeassa muodossa alas? Netistä löytyi pilvin pimein kaikenlaisia makeita ragi-ohjeita, ja niistä valikoitui kokeiltaviksi kaksi, ragi-keksit ja ragi-mangoneliöt. Ei kai mikään, missä on suklaata tai mangoa, voi olla pahaa (vaikka siinä olisikin ragia :-D)?

Keksien kanssa ongelmaksi muodostui taikina, joka oli niin muruista, että siitä oli vaikea saada muotoiltua palloja. Kun taikina oli (rasvan sulattamisen jälkeen) vielä lämmintä, muotoilu onnistui vielä jotenkuten, mutta taikinan jäähdyttyä muotoilusta tuli miltei mahdotonta. En tiedä, kuuluuko taikinan oikeasti olla noin murenevaa, mutta kyllä minä ainakin laitoin oikean määrän kaikkia aineksia. Taikinan muruisuuden takia en uskaltanut painaa pallukoita yhtään kasaan (keksimäisemmän näköisiksi). Yhden painamista kun kokeilin, niin se hajosi murukasaksi. Siksi näistä tulikin pallon mallisia ja paljon rumempia kuin alkuperäisistä. Makuun se ei onneksi vaikuttanut, sillä nämä olivat vallan hyviä! Näitä meni yksi jos toinenkin, eikä ragikaan maistunut mitenkään häiritsevästi. (Havainto: ei kannata syödä näitä kovin monta, koska nämä ihan oikeasti ovat täyttäviä.) Ilmeisesti keksit kuuluu syödä samana päivänä, sillä seuraavana päivänä ne olivat ihan kivikovia. Ei siinä mitään, mukavahan niitä oli siltikin nutustella.

En ymmärrä leivonnasta yhtään mitään (yritän kyllä kovasti opetella), ja siksi vähän ihmettelin tätä keksien reseptiä, kun siihen tuli niin pieni määrä kaikkea. Mikä funktio esimerkiksi jogurtilla on taikinassa, jos sitä tulee vain yksi teelusikallinen? Kertokaahan viisaammat, jos tiedätte! Kaipaisin myös semmoista tietoa, että saako sellaisia amerikkalaistyylisiä chocolate chips -hippuja jostakin? Etsiskelin niitä sekä Prismasta että Cittarista, mutta kummassakin oli vain suklaarouheita, jotka varmaankin sulavat uunissa. Niinpä näiden päälle ei nyt tullut niitä suklaahippuja - kokonaisia manteleita meinasin keksien päälle painella, mutta sekin sitten jäi, kun eihän näihin uskaltanut enää koskea, kun oli saanut pallot kerran muotoiltua.

Ragi-keksit

Kuivat aineet: 2,5 dl ragijauhoja 1 rkl vehnäjauhoja 1 rkl kaakaojauhetta 1 rkl maissitärkkelystä 1 tl leivonjauhetta 1 tl jauhettua kanelia Kosteat aineet: 1,25 dl sulatettua voita 1,25 dl sokeria/palmusokeria 1 tl jogurttia Koristeeksi: suklaahippuja (chocolate chips)

Paahda ragijauhoja kuivalla pannulla pari minuuttia, kunnes ne eivät haise enää raa'alle. (En huomannut tuoksussa mitään muutosta, mutta paahdoin jauhoja jokusen minuutin. Paahdoin jauhot kahdessa erässä, kun muuten pannulle olisi tullut liian paksu kerros.) Laita ragi ja muut kuivat aineet kulhoon ja sekoita. Sekoita kosteat aineet toisessa kulhossa. (Sokerin kuuluisi sulaa, mutta ei se minulla sulanut, joten kuumensin voita ja sokeria kattilassa, ennen kuin lisäsin jogurtin.) Yhdistä kosteat aineet kuiviin ja sekoita hyvin. Muotoile taikinasta pellille leivinpaperin päälle pieniä palloja. Paina keksejä hieman kasaan (jos pystyt) ja koristele suklaahipuilla. Kypsennä vajaassa 200 asteessa 12-15 minuuttia. (Alkuperäisessa ohjeessa paistolämpötila oli 190 astetta, mutta ei mun uunissa sellaisia asteita ole.)

Keksejä tuskin teen toistamiseen, mutta tätä kakkua kyllä teen! Niin, tai siis neliöitähän näistä piti tulla, mutta huomasinkin olevani tekemässä kakkua siinä vaiheessa, kun olin kaatanut taikinan irtopohjaiseen kakkuvuokaan. Mutta hyvin tämä kakkunakin meni. :-)

Huomatkaa muuten, että leivonnaisen rusehtava väri tulee ihan kokonaan ragi-jauhoista.

Käytin kakkuun (tämä nyt sitten ilmeisesti on kakku) säilykemangoja, jotka soseutin. Yhdestä purkillisesta ei ihan tullut tarvittavaa kahta ja puolta desiä sosetta, mutta lisäsin hieman mangojen säilykelientä ja jogurttia. Hyvä tuli niinkin. Kakussa oli hyvin lievä terveysleivonnaisen maku, mutta se oli niin lievä, ettei häirinnyt. Sitä paitsi kun tämän söi suklaakastikkeen kanssa, se vähäinenkin terveysleivonnaisen maku katosi kokonaan. :-)

Ragi-kakku

Kuivat aineet: 1,8 dl (3/4 cup) ragijauhoja 0,6 dl (1/4 cup) vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta 1/2 tl jauhettua kardemummaa ripaus suolaa Kosteat aineet: 2,5 dl mangososetta 0,6 dl öljyä 2 rkl jogurttia 0,6 dl sokeria

Sekoita kuivat ja kosteat aineet erillisissä kulhoissa. Sekoita kosteat aineet kuivien aineiden joukkoon ja sekoita varovasti. Kaada taikina voideltuun vuokaan (esim. irtopoh- jaiseen kakkuvuokaan) ja paista vajaassa 200 asteessa 25-30 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla.

 

Koska molemmat kokeilut olivat maun puolesta erittäin onnistuneita, rohkaistun ehkä käyttämään ragia enemmänkin. Seuraavaksi voisin jopa harkita tekeväni ragista jotakin suolaista. Ragi-dosa kangastelee mielessäni...

Namak shamak!

Meillä on syöty viime aikoina kaalikääryleitä ja muita hyvin perinteisiä intialaisia ruokia, jotka eivät ilmeisestikään sovi tämän blogin teemaan, mutta löysinpä koneelta yhden vanhan kanacurryn tai oikeastaan jogurtin käyttöön liittyvän vinkin. Jogurtin ongelma kun tuppaa olemaan se, että se juoksettuu, jos sitä keittää liian pitkään.

Opin äskettäin tähän yhden uuden näppärän konstin: kun valmistaa tahnan ruskistetuista sipuleista ja jogurtista, jogurttia voi kypsentää vaikka kuinka kauan, eikä se mene miksikään. Lisäksi ruskistetut sipulit antavat ruoalle syvemmän maun kuin raakana soseutetut sipulit tai normaalisti paistetut sipulit, joten sipuli-jogurttitahna sopii erinomaisen hyvin erityisesti liharuokiin (kasvisruokiin toki myös). Tahna myös sakeuttaa ruokaa mukavasti.

Sipulit voi joko uppopaistaa tai paistaa pannulla pienessä määrässä öljyä. Itse suosin jälkimmäistä tapaa. Sipulit ruskistetaan, minkä jälkeen ne laitetaan blenderiin. Joukkoon lisätään pari ruokalusikallista jogurttia, ja ainekset jauhetaan tasaiseksi soseeksi. Sitten tahna onkin valmista käytettäväksi. Tahna lisätään ruoanvalmistukseen yleensä aika alkuvaiheessa.

Olisi mielenkiintoista kokeilla, millaista tahnasta tulisi, jos käyttäisi kaupassa myytäviä valmiiksi paahdettuja sipuleita. Vaikka ne ovatkin rapeita, niin ne pehmenevät kuitenkin aika äkkiä joutuessaan tekemisiin kosteampien ainesten kanssa. Luulen, että tahnasta saattaisi tulla aika hyvää. Niin pääsisi ainakin hieman helpommalla, vaikka ei sipulien paistaminenkaan tietysti sekään mikään hirveän vaativa homma ole. :-) Vähemmänhän siihen menee aikaa kuin kaupassa käyntiin.

Tässä vielä selvyydeksi pieni video tahnan valmistuksesta. Videolla hyörii turbaani päässä kokki Harpal Singh Sokhi, jolla on Intiassa Food Food -kanavalla oma ohjelma, Turban Tadka.



Kun ensimmäisen kerran katsoin kyseistä ohjelmaa, leukani putosi lattialle: herra rupesi nimittäin laulamaan kesken ruoanlaiton, ja minä ihmettelin, että mikäs tyyppi se tämä oikein on. Myöhemmin minulle selvisi, että laulaminen on hänen tavaramerkkinsä: mies laulaa luikauttaa namak shamak, namak shamak, daal dete hain aina silloin, kun hän lisää ruokaan suolaa. Ei ole aavistustakaan, mitä tuo lause mahtaa tarkoittaa, mutta suolasta siinä ainakin puhutaan.


Laitan vielä tähän loppuun ohjeen yhdestä kanacurrysta, jossa käytin tuota sipuli-jogurttitahnaa.

Kanacurry (yksi versio...)

Sipuli-jogurttitahna: 1 isohko sipuli hienonnettuna tai suikaloituna 2-3 rkl jogurttia Pannulle: 2 rkl öljyä 1 sipuli hienonnettuna 2 tl inkivääri-valkosipulitahnaa 1/2 tl kurkumaa 1 1/2 - 2 tl chilijauhetta 1 1/2 tl korianterijauhetta 1/2 tl jauhettua juustokuminaa eli jeeraa suolaa maun mukaan 3 tomaattia kuutioituna 600-700 g broileria kuutioituna suupalan kokoisiksi paloiksi (itse käytin paistileikkeitä) (hieman garam masalaa)

Valmista ensin sipuli-jogurttitahna. Ruskista hienonnetut sipulit tilkassa öljyä ja jäähdytä sipulit. Laita sipulit blenderiin ja lisää jogurtti. Jauha tasaiseksi soseeksi. Laita tahna sivuun odottamaan. (Tahnan voisi myös tehdä etukäteen. Se säilyy jääkaapissa usemman päivän.) Kuumenna öljy pannulla ja lisää sipuli. Paista, kunnes sipuli on saanut hieman väriä. Lisää inkivääri-valkosipuli- tahna ja jatka paistamista parin, kolmen minuutin ajan, kunnes tahna ei tuoksu enää raa'alle. Lisää sipuli-jogurttitahna ja jatka paistamista, kunnes seos on kuivaa. Lisää kurkuma, chilijauhe, korianterijauhe, jauhettu jeera, suola sekä tomaatit ja jatka paistamista, kunnes öljy erottuu. Lisää broileri ja hauduta, kunnes liha on kypsää. (Vettä ei tarvitse lisätä.) Lisää lopuksi halutessasi hieman garam masalaa (itse en laittanut).