Frankie goes to Bollywood

Muistelin tässä, että joskus vuonna 2011 taisin miettiä jotain sellaista, että olisi kiva kokeilla, osaisinko tehdä frankie-nimisiä leipärullia itse. No, nyt sitten vuoden 2013 päätteeksi otin ja tekaisin niitä. :-D

Frankieta voisi luonnehtia intialaiseksi tortillaksi, sillä idea on sama kuin tortillan: leipärullan sisällä on täyte, jota voi varioida mielensä mukaan. Sisälle voi laittaa melkein mitä vain, esimerkiksi kasviksia, kanaa, katkarapuja, munaa, paneeria tai jauhelihaa. En ole aiemmin tehnyt frankieita itse, mutta olen maistellut niitä pari kertaa Intiassa, jossa ne ovat suosittua pikaruokaa.

Koska minulla oli kaapissa jostain syystä aika monta (ja aika vanhaa) kananmunaa, ajattelin kokeilla muna-kasvisfrankieta. Munafrankie viehätti siitä syystä, että näin kerran yhdessä frankie-kojussa, kuinka munaseos levitettiin pannulla leivän päälle ikään kuin munakkaaksi, ja leipä ja munakas paistettiin pannulla yhdessä päällekkäin. Tämmöinen yhdessä paistettu leipä-munakas tuntui minusta hauskalta idealta.

Netistä ohjeita katsellessani päätin kuitenkin madaltaa hieman rimaa ja tehdä munafrankien helpomman version, jossa munakasseos laitetaan pannulle ensin, ja sen päälle lisätään (etukäteen paistettu) leipä. Arvelin, että tämä olisi ensikertalaiselle varmempi tapa saada onnistunut lopputulos - ja sotkuakin tulisi varmasti vähemmän, kun ei tarvitsisi roiskia puoliraakaa munakasseosta ympäriinsä. Ja olin lopputuloksesta aika ylpeä. :-)

Yritin etsiä, mistä frankie on saanut kummallisen nimensä, mutta en löytänyt nimelle parempaa selitystä kuin sen, että se syntyi aivoriihen seurauksena yhteisellä päätöksellä vuonna 1967. Frankie on ilmeisesti kehittynyt toisesta tunnetusta leipärullasta, kathi rollista, joka on frankieta hieman rasvaisempi vaihtoehto, sillä sen pohjana on paratha-leipä, jonka valmistamisessa käytetään runsaasti gheetä tai öljyä. Parathat ovat erinomaisen maukkaita leipiä, mutta minusta ne eivät sovi (rasvaisuutensa takia) jokapäiväiseen ruokavalioon yhtä hyvin kuin rotit/chapatit/phulkat.

Frankieissa voisi kokeilla intialaisten leipien sijasta myös tortilloja - tai oikeastaan mitä tahansa ohuita lätyskäisiä leipiä. Ja täytteeksi voi tosiaan laittaa sitä, mitä kaapissa sattuu olemaan. Minulla oli munien lisäksi herkkusieniä, maissia, porkkanaa ja hieman pinaattia, joten täytteeseeni tuli tällä kertaa näitä.

Muna-kasvisfrankiet

5 rotia/chapatia/muuta ohutta leipää (rotien ohje postauksen lopussa) Munakasseos:  4 munaa puolikas sipuli hienonnettuna 2 vihreää chiliä hienonnettuna suolaa mustapippuria Kasvisseos: hieman öljyä paistamiseen 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna puolikas sipuli hienonnettuna 1 porkkana kuutioituna 1/2 tl kurkumaa 1 tl chilijauhetta 1 tl korianterijauhetta suolaa maun mukaan  3 isoa herkkusientä paloiteltuna n. 1 dl maissinjyviä (esikeitettynä) iso kourallinen pinaattia hienonnettuna

Valmista ensin kasvisseos. Kuumenna pannulla hieman öljyä ja lisää valkosipulit. Kääntele niitä hetki, lisää sipuli ja kuullota. Lisää porkkanat sekä pieni tilkka vettä ja anna hautua kannen alla, kunnes porkkana on lähes pehmeää. Lisää jauhetut mausteet ja suola sekä herkkusienet ja maissi. Paistele kovahkolla lämmöllä, kunnes herkkusienet ovat painuneet kasaan. Lisää pinaatti ja kääntele seosta hetki, kunnes pinaatti on pehmentynyt.

Tee sitten munakasseos. Riko munat kulhoon, vatkaa haarukalla kevyesti ja sekoita joukkoon muut aineet.

Valmista sitten frankiet. Kuumenna tarttumaton pannu ja kaada pannulle pieni tippa öljyä. Ota pieni kauhallinen munakasseosta ja kaada se pannulle suunnilleen leivän kokoiseksi pyöryläksi. (Pannu kannattaa nostaa liedeltä ja käännellä sitä kädessä, jotta seos leviäisi tasaisemmin.) Laita munakasseoksen päälle välittömästi yksi leipä ja paina sitä kevyesti munakasta vasten.

 
Anna munakkaan kypsyä mukavan väriseksi ja käännä sen jälkeen koko yhdistelmä ympäri. Paista toiselta puoleltakin vielä hetki (ei liian kauan, ettei leipä mene korpuksi).

Paista muut frankiet samalla tavalla.

Täytä frankiet niin, että munakaspuoli jää rullan sisään: laita munakaspuolen päälle muutama ruokalusikallinen täytettä ja kääri rullaksi. Ja voilà: frankie on valmis!

Frankien lisukkeena voi syödä esimerkiksi chilikastiketta, ketsuppia tai jotakin chutneytä, mutta frankie maistuu taivaallisen hyvältä ihan ilman moiveitakin. Yllättävän hyvää myös kylmänä! ;-)

*****

Sitten vielä se roti-/phulka-/chapati -leipien ohje, jonka olen varmasti kirjoittanut aikaisemminkin (ehkä useampaan kertaankin), mutta laitettakoon se vielä selvyyden vuoksi tähänkin.

Parhaimmat leivät tulee ehdottomasti kaasuliedellä, kun leivän voi heittää avoimen liekin päälle "pullistumaan", mutta sähköliedelläkin saa aikaiseksi oikein hyviä roteja, jos vain ottaa huomioon pari juttua. Pannun tulee olla todella kuuma, koska jos lämpöä ei ole tarpeeksi, leivät paistuvat liian hitaasti, jolloin niistä tulee kovia ja "nahkamaisia". Itse tykkään paistaa leivät ilman öljyä, joten pannun tulee myös olla sellainen, että se kestää hyvin kuumuutta. Minulla on rotipannuna ukkelin poikamiesajoilta talouteen kulkeutunut muisnaisjäänne, joka on niin romu, että siinä ei ole enää edes kahvaa. Hyvät rotit sillä kuitenkin tulee. :-D

Taikinasta sen verran, että leivistä tulee sitä pehmeämpiä, mitä kauemmin taikinan antaa levätä ennen paistamista. Taikinan voi tehdä myös etukäteen jääkaappiin ja ottaa sen sieltä sitten ulos huoneenlämpöön, ennen kuin aloittaa paistamisen. Lisäksi jauhoja kannattaa käyttää kaulimisessa mahdollisimman säästeliäästi, koska liian tiukasta taikinasta tulee taas niitä nahkamaisia ja kovia leipiä. :-)

Roti-leivät (5 kappaletta)

1,5 dl täysjyvävehnäjauhoja * ripaus suolaa pieni loraus öljyä vettä tarpeen mukaan

Laita jauhot kulhoon ja lisää suola sekä öljy. Sekoittele niitä kädelläsi yhteen. Lisää mukaan kädenlämpöistä vettä vähän kerrallaan sen verran, että saat kiinteän ja hyväntuntuisen taikinapallon. (Hyvä muistisääntö on, että vettä menee suunnilleen puolet jauhojen määrästä, vaikka tarvittavan veden määrä riippuu vähän jauhoistakin.)

Anna taikinan levätä kannen alla tai esim. pussissa (jotta taikina ei kuivuisi) tunnista kahteen. Jaa taikina sen jälkeen viiteen yhtä suureen osaan ja pyörittele osat palloiksi. Litistä pallot kädelläsi ja kauli niistä ohuita, halkaisijaltaan noin 15 sentin kokoisia pyöreitä leipiä. Käytä jauhoja apuna kaulimisessa, mutta käytä jauhoja kuitenkin mahdollisimman säästeliäästi.

Kuumenna pannu hyvin kuumaksi ja paista ensin leivän toista puolta, kunnes leipä alkaa hieman pullistua, ja alapuolelle on ilmestynyt ruskeita täpliä. 

Käännä leipä sen jälkeen ja paista toinenkin puoli tummatäpläiseksi (toisen puolen paistamiseen kuluu huomattavasti lyhyempi aika).

Laita valmiit leivät tiiviiseen rasiaan. Leivät säilyvät jääkaapissa hyvinä parikin päivää, ja leipiä voi käyttää mikrossa (ehkä noin 10-20 sekunnin ajan), jolloin leivistä tulee melkein kuin vasta paistettuja. Onpa ukkeli lämmitellyt leipäänsä joskus leivänpaahtimessakin (hätä keinot keksii jne.).

* Ostin aiemmin intialaisia leipiä varten chapati-jauhoja intialaisista kaupoista, mutta nyt olen siirtynyt ihan kokonaan Sunnuntain täysjyvävehnäjauhoihin (ei ole maksettu mainos :-D). Ne ovat vähintäänkin yhtä hyviä kuin chapati-jauhot, ja kaiken lisäksi niitä saa ihan joka marketista.

Maukasta ja onnellista uutta vuotta kaikille! ♥

Maapähkinäjauhe

Ukkelin kotikulmilla käytetään paljon erilaisia jauheita, ja niitä valmistetaan useimmiten erilaisista linsseistä, pähkinöistä ja mausteista. Jauheita syödään ruokien (kuten idlien, dosien ja uttapamien) lisukkeena, mutta niitä voidaan käyttää ruoissa myös mausteena. Muutamalla ruokalusikallisella jauhetta yksinkertainenkin ruoka saa ihan uuden ulottuvuuden.

Maapähkinäjauhe on jauheista oma suosikkini. Siinä on yksinkertaisimmillaan vain kolmea ainesosaa - maapähkinöitä, kuivattuja chilejä ja valkosipulia. Jauhetta voisi varioida lisäämällä joukkoon esimerkiksi korianterin ja jeeran siemeniä, kuivattua kookosta tai korvaamalla osan maapähkinöistä seesaminsiemenillä. Jauheen valmistus on kovin helppoa: chilit käytetään pannulla, minkä jälkeen kaikki ainekset hienonnetaan yhdessä karkeahkoksi jauheeksi. Jauhe lisätään ruoanvalmistuksen viime minuuteilla. Ei uskoisi, että näin yksinkertainen voi olla niin hyvää. :-)

Maapähkinäjauhe

2 dl maapähkinöitä 1-2 valkosipulinkynttä 3-4 punaista kuivattua chiliä (tai maun mukaan)

Pätkäise chilit muutamaan osaan ja poista päät. Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja lisää chilit. Anna niiden saada hieman väriä ja jäähdytä. Jos haluat, voit kuoria maapähkinät (itse en yleensä viitsi). Laita maapähkinät, valkosipulit ja chilit blenderiin ja jauha karkeahkoksi jauheeksi. Säilytä seos ilmatiiviissä astiassa. Käytä ruokien lisukkeena tai mausteena ruoanlaitossa. Jauhetta voi nauttia myös riisin tai chapatileivän ja gheen kanssa.

Itse käytän jauhetta lähinnä kuivien kasvisruokien mausteena. Tässä jauhe maustaa muuten hyvin yksinkertaisen porkkanaruoan.



Edit. 29.12.

Ja tässä vielä tuon kuvassa olevan paistetun porkkanaruoan ohje. Ohje on yksinkertainen perusohje, jolla teen paistettua (ns. "kuivaa") kasvisruokaa hyvin usein. Samaa perusohjetta voi soveltaa eri kasviksille - punajuurelle, perunalle, vihreille pavuille, kajottikurpitsalle, paprikalle, kaalille... - ja pähkinäjauheen voi jättää pois (kaalin ja perunan kanssa en käyttäisi sitä muutenkaan). Pähkinäjauheen tilalla voi käyttää myös jotakin toista jauhetta (esim. seesaminsiemenjauhetta) tai kuivattua tai tuoretta kookosta. 

Mitat ovat suuntaa-antavia, kun en tavallisesti mittaile aineksia kovinkaan tarkkaan. :-)

Carrot vepudu / carrot fry

1 rkl öljyä 1 1/2 tl urad dal -linssejä 1 tl tummia sinapinsiemeniä 1 tl jeeran siemeniä 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna pari vihreää tuoretta tai kuivattua punaista chiliä 1 sipuli hienonnettuna 1 tl suolaa 1/2 tl kurkumaa jotain kasvista paloiteltuna (tähän tuli 4 porkkanaa) 1 tl korianterijauhetta 2 kukkuraista ruokalusikallista maapähkinäjauhetta

Kuumenna öljy pannulla ja lisää urad dalit. Kun ne ovat saaneet hieman väriä, lisää sinapinsiemenet ja jeeran siemenet. Kun ne alkavat poksua, lisää valkosipuli ja chilit. Paista hetki keskilämmöllä (älä polta valkosipulia). Lisää sipuli ja suola, sekoita hyvin ja jatka paistamista, kunnes sipuli on saanut hieman väriä (viitisen minuuttia). Lisää kurkuma, porkkana (tai valitsemasi kasvis) sekä pieni tilkka vettä. Hauduttele kannen alla välillä sekoitellen, kunnes porkkana on kypsää. Lisää tarvittaessa tilkka vettä. Lisää loppuvaiheessa myös korianterijauhe. Sekoita lopuksi joukkoon maapähkinäjauhe ja jatka paistelua (ilman kantta) vielä muutaman minuutin ajan. Tarjoa riisin - tai vielä mieluummin - intialaisten leipien kanssa.

Butter chicken ilman uunia

Minulta toivottiin ilman uunia valmistuvan voikananpojan eli butter chickenin ohjetta, ja tässä se nyt (vihdoinkin) tulee.

Butter chicken, murgh makhani, sai alkunsa 1950-luvulla Delhissä, ravintolassa nimeltä Moti Mahal, joka oli kuuluisa tandoorikanastaan. Tandoorikanan marinadeja jäi aina yli, ja marinadeja keksittiin jatkokäyttää niin, että marinadin sekaan lisättiin voita, tomaattia ja tandoorikanan paloja. Näin syntyi uusi ruokalaji, voikananpoika, joka levisi Moti Mahalista ensin muihin Delhin ravintoloihin ja lopulta koko maailmaan. Nykyään se taitaa olla yksi intialaisten ravintoloiden suosituimmista annoksista. Ruokalajin syntytarina selittää myös sen, miksi tandooribroileri ja voikananpoika ovat hyvin samantyyppisiä ruokia ja miksi voikananpojassakin kana kypsennetään ensin uunissa. Moti Mahal -ravintola on muuten vieläkin olemassa, ja se täytti tänä vuonna kunniakkaat 93 vuotta. Sinne täytyisi vielä joskus päästä syömään. :-)

Kypsensin tässä uunittomassa versiossa broilerinpalat ensin pannulla ja lisäsin kypsän kanan kastikkeen joukkoon vasta loppuvaiheessa. En ole nimittäin vieläkään oikein sinut jogurtin pidemmän kypsennyksen kanssa, koska jogurtti tuppaa aina juoksettumaan, jos sitä keittää liian pitkään. Olen lukenut, että jogurtin juoksettumisen voisi estää muun muassa lisäämällä joukkoon maissitärkkelystä, kikhernejauhoja tai muita jauhoja, mutta minusta tuntuu ikävältä lisätä ruokaan jotain semmoista, joka ei siihen kuulu.

Voikananpoika (butter chicken eli  murgh makhani)

n. 600 g broileria (ks. vinkkejä lopusta) Marinadi: 3 rkl paksua luonnonjogurttia 2 tl inkivääri-valkosipulitahnaa 1 tl chilijauhetta 1 tl korianterijauhetta 1/2 tl kurkumaa 1/2 tl garam masalaa 1/2 tl suolaa Kastike: 2 rkl gheetä tai voita 1 tl jeeran eli juustokuminan siemeniä 1 tl inkivääri-valkosipulitahnaa 1 rkl tomaattipyreetä 1 tölkki kokonaisia kuorittuja tomaatteja 1 tl chilijauhetta 1 tl suolaa 1/2 tl garam masalaa muutama ruokalusikallinen kermaa

Leikkaa broileri suupalan kokoisiksi paloiksi. Sekoita marinadin ainekset keskenään ja sekoita broileri ja marinadi hyvin sekaisin. Laita jääkaappiin esim. paksussa pakastuspussissa ja anna maustua ainakin neljä tuntia, mieluusti kauemminkin. Minulta meni aikataulu hieman sekaisin, ja broilerit joutuivat marinoitumaan 16 tuntia, mutta eipä tuo tahtia haitannut, päinvastoin. :-) Ota broilerit huoneenlämpöön noin tunti ennen ruoan valmistusta. Kuumenna pannu kuumaksi, lisää tilkka öljyä ja paista broilerit kahdessa erässä ruskeiksi ja lähes kypsiksi. (Anna palojen toisen puolen ottaa väriä ensin oikein kunnolla, ja käännä broilerit vasta sitten.) Siirrä sivuun odottamaan. Sulata ghee tai voi pannulla ja lisää jeeran siemenet. Kun ne alkavat rätistä, lisää inkivääri-valkosipulitahna. Anna tahnan paistua puolisen minuuttia (varo poltta- masta) ja lisää tomaattipyree, tomaatit, chilijauhe ja suola. Sekoita hyvin. Peitä kannella ja anna hautua keskilämmöllä, kunnes tahna on paksuuntunut ja rasva alkaa erottua seoksesta (n. 10-15 minuuttia). Lisää broilerit ja noin 1 dl vettä ja jatka hauduttelua viitisen minuuttia tai kunnes broileri on täysin kypsää. Lisää loppuvaiheessa garam masala. Tarkista maku ja lisää viimeiseksi kerma. Koristele halutessasi tuoreella korianterilla.

Vinkkejä

• Löysin vasta äskettäin broilerin paistileikkeet, mutta olen niihin jo kovin tykästynyt. Minusta ne sopivat intialaiseen ruoanlaittoon paljon paremmin kuin kuivat fileet. Paistileikkeet sopivat tähänkin ruokaan fileitä paremmin, mutta toki fileitäkin voi käyttää.
• Käytin marinadissa turkkilaista jogurttia, joka on rasvaisempaa kuin esimerkiksi Bulgarian jogurtti. (Väittävät, että rasvaisempi jogurtti ei juoksettuisi kuumennettaessa yhtä helposti kuin vähärasvainen jogurtti.)
• Gheen sijasta voi ihan hyvin käyttää tavallista suomalaista voita, vaikka lopputulos onkin maun puolesta hieman erilainen kuin gheellä valmistettuna.
• Tykkään käyttää kuorittuja, kokonaisia tölkkitomaatteja ja survoa ne mössöksi, mutta tomaattimurska tai tuoreet tomaatitkin sopisivat tähän ihan yhtä hyvin. Tuoreilla tomaateilla ruoasta tosin tulee hailakamman värinen. Tomaattipyreetäkin tykkään lisätä ihan värin vuoksi. Tandooribroilerihan saa punaisen värinsä elintarvikeväristä, mutta tomaateilla värin saa luonnollisemmin keinoin.
• Tämä oli minusta parempaa kuin uunillinen voikananpoika, ja taidankin siirtyä tekemään voikananpoikaa yksinomaan näin. Kaiken lisäksi ruoka on ihan mielettömän nopea valmistaa - kunhan vain muistaa laittaa ne broilerit ajoissa marinoitumaan. :-) 

Kurpitsaa ja kikherneitä

Ostin taas myskikurpitsaa, kun oli tarkoitus tehdä Jaelin herkullisilta kuulostavia latkeseja, mutta sitten löysin pakastimesta kikherneitä, ja päätinkin kokeilla kikherneitä ja kurpitsaa yhdessä. Tuli oikein maittava ruoka.

Kurpitsaa ja kikherneitä

2 rkl öljyä teelusikankärjellinen hajupihkaa eli hingiä 1/2 tl tummia sinapinsiemeniä 1 tl jeeran eli juustokuminan siemeniä 1 iso sipuli hienonnettuna 2 tl inkivääri-valkosipulitahnaa 1/3 tl kurkumaa 1 tl chilijauhetta (tai maun mukaan) 1 tl korianterijauhetta 1 - 1 1/2 tl suolaa puolikas myskikurpitsa (n. 400-500 g) n. 300 g keitettyjä tai tölkkikikherneitä 1/2 tl garam masalaa

Kuori myskikurpitsa, poista siemenet ja kuutioi noin sokeripalan kokoisiksi paloiksi. Jos käytät tölkkikikherneitä, valuta ja huuhtele ne. Kuumenna öljy pannulla ja lisää hajupihka ja sinapin- sekä jeeran siemenet. Kun sinapinsiemenet alkavat poksua, lisää sipuli. Kuullottele noin viisi minuuttia. Lisää inkivääri-valkosipulitahna ja jatka paistamista pari kolme minuuttia. Sekoittele välillä. Lisää kurkuma, chilijauhe, korianterijauhe ja suola ja sekoita mausteet sipulien joukkoon. Lisää kurpitsa ja sekoita hyvin. Lisää pieni loraus vettä ja hauduttele kannen alla, kunnes kurpitsa on lähes kypsää (ehkä noin 10 minuuttia). Lisää lopuksi kikherneet ja garam masala ja jatka kypsentämistä vielä muutaman minuutin ajan.

Sunnundalut

Jos pitäisi valita yksi ainoa makeinen, jota saisi lopun elämäänsä syödä, minä valitsisin varmaankin sunnundulut eli urad dal laddut. Ne menisivät jopa ohi suklaan! En aluksi tykännyt sunnundaluista - kalakandit, jilebit, badushat, pala kovat ja mysore pakit pesivät sunnundalut mennen tullen - mutta sitten löysin meidän lähimakeismyymälän sunnundalut, jotka olivat aivan järisyttävän hyviä. Sunnundalut ovat minulle niin suuri nautinto, että minulle ei saa edes puhua silloin, kun syön niitä. :-D

Intiassa ostimme sunnundaluja aina valmiina, mutta nyt päätin ensimmäisen kerran kokeilla, kuinka niiden valmistaminen itseltäni onnistuisi. Anopin mukaan valmistaminen oli kovin helppoa, kun "eihän niihin tule kuin kolmea ainesosaa" (urad dal -linssejä, sokeria ja gheetä). Suurin jännitysmomentti minulle oli linssien paahtaminen - jaksaisinko paahtaa niitä tarpeeksi kauan tai paahtaisinko niitä liian kauan ja käräyttäisin ne - mutta ei sekään onneksi mitään vaikeaa ollut. Samalla selvisi myös, mikä minua sunnundaluissa ehkä niin kovasti viettelee: paahdettujen linssien syvä maku yhdistettynä sokerin makeuteen! Huusholliinkin tuli "vähän" paahdetun linssin aromia. :-)

(Kuvat on muuten otettu ukkelin kännykkäkameralla.)

Paahtamattomia ja paahdettuja urad daleja.

Linssejä ei kypsennetä mitenkään muuten kuin paahtamalla kuivana pannussa (mikä onkin ladduille tyypillistä), mutta ei näistä silti mitään vatsavaivoja tule. Sunnundaluja tosin onkin tarkoitus syödä maltillisesti, vain yksi (tai korkeintaan kaksi!) kerrallaan. Ei niitä kyllä monta jaksaisikaan, sillä ne ovat suhteellisen raskasta syötävää. Sunnundaluja pidetään myös suhteellisen terveellisinä makeisina, sillä ne ovat hyvin proteiinipitoisia, ja niitä suositellaankin erityisesti raskaana oleville naisille.

Sunnundaluni onnistuivat muuten oikein hyvin, mutta muoto jätti hieman toivomisen varaa. Pallukat eivät nimittäin meinanneet oikein säilyttää pyöreää muotoaan vaan painuivat hieman kasaan. Tämä johtui luultavasti gheen määrästä - taisin luiskauttaa mukaan kerralla enemmän gheetä kuin olisi tarvinnutkaan. Kannattaa siis lisätä ensin gheetä noin puoli desiä ja katsoa sen jälkeen, tarvitseeko myös loppu ghee lisätä. Jotkut valmistavat sunnundalut palmusokerista, mutta minusta vain tavallisella sokerilla tulee oikean makuisia sunnundaluja, vaikka palmusokeri olisikin tietysti terveellisempää kuin valkoinen sokeri. 

Sunnundalut (urad dal laddut)  (n. 10 laddua)

2 dl urad dal -linssejä 1 dl sokeria 1/2 - 3/4 dl gheetä

Puhdista linssit (poista mahdolliset roskat ja kivet.) Levitä linssit paksupohjaiselle pannulle ja paahda niitä ilman öljyä, kunnes ne ovat punaruskeita. Sekoittele ahkerasti ja varo polttamasti linssejä. Unohdin katsoa, kuinka kauan linssien paahtumiseen meni, mutta ehkä noin 10-15 minuuttia. Anna linssien jäähtyä. Laita linssit sekä sokeri blenderiin, tehosekoittimeen tms. ja jauha ne hienoksi jauhoksi (hienon hiekan kaltaiseksi). Laita seos kulhoon ja sulata ghee. Sekoita lämmin ghee (aluksi noin 1/2 dl) linssi-sokerijauheen joukkoon ja painele seosta samalla esim. lusikalla, jotta ainekset sekoittuisivat hyvin. Jos pystyt pyörittelemään seoksesta pallukoita, jätä loppu ghee lisäämättä. Muussa tapauksessa lisää myös loppu ghee. Muotoile seoksesta pieniä (halk. noin 4 senttiä) palloja. Säilytä sunnundaluja huoneenlämmössä (säilyvät ainakin 4-5 päivää).

Sitruunainen dal

Kamerani otti jalat alleen, eikä uutta kameraa ole tällä hetkellä näköpiirissä. Uutta kameraa odotellessa on vaihtoehtona joko olla postaamatta mitään tai sitten postata ruokaohjeita ilman kuvia. Itse ainakin tykkään siitä, että ruokablogissa on myös kuva tehdystä ruoasta, ja siksi ilman kuvia postaaminen tuntuu vähän tyhmältä. Vaihtoehtoja pohdiskellessani postaan kuitenkin yhden arkistoihin jääneen ruoan, jonka kuvakin löytyi tallesta. Kyseessä on sitruunainen ja melko kevyt linssiruoka, josta ainakin itse tykkään kovin.

Minulta kyseltiin aiemman postauksen kommentissa, millaisia chilejä käytän, ja ajattelin vastata kysymykseen vielä tässäkin, jos joku muu on vaikka miettinyt samaa. Vihreänä tuoreena chilinä käytän hieman tulitikkua pidempiä chilejä, joita ostan yleensä Helsingin aasialaisista kaupoista. Suomalaisissa marketeissa myytävät isot vihreät chilit ovat vähän huono vaihtoehto, sillä ne eivät ole lainkaan tulisia ja niissä on paksu kuori, kuten paprikalla, ja chili jää ruokaan koviksi paloiksi. Toki niitäkin voi käyttää, jos niistä tykkää. Vihreät chilit voi myös ihan hyvin korvata chilijauheella, jolloin chili lisätään ruokaan silloin kuin muutkin jauhetut mausteet. Punaisena chilinä käytän kuivattuja punaisia chilipalkoja, joita niitäkin myydään aasialaisissa marketeissa. Nekin voi ihan hyvin korvata chilijauheella. 

Tässä vielä tallesta löytynyt kuva kummastakin chilistä. Kuvasta ei saa oikein mitään tolkkua, kun punaiset chilit on paloiteltu, eikä vihreiden chilien kokokaan tule oikein esille. Mutta ehkä tämä on parempi kuin ei mitään?

Lisääkin kysymyksiä saa tehdä! Vastailen oikein mieluusti kykyjeni mukaan. :-)

Mutta nyt siihen sitruunaiseen daliin.

Sitruunainen dal

1,5 dl moong dalia n. 4 dl vettä n. 3 rkl sitruunamehua n. 1 tl suolaa n. 2 dl vettä Mausteseos (popu/tadka): 1/2 rkl öljyä 1 tl sinapinsiemeniä 1/2 tl jeeran siemeniä 2 punaista kuivattua chiliä paloiteltuna 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna 1/2 tl kurkumaa

Puhdista ja huuhtele linssit useassa vedessä, kunnes vesi on kirkasta. Laita linssit ja vesi kattilaan, kiehauta ja keitä linssit pehmeiksi. (Aikaa menee kattilassa ehkä noin 15-20 minuuttia). Vaihtoehtoisesti keitä linssit painekattilassa. (Minun painekattilani meni rikki, joten tämä vaihtoehto on itseltäni ainakin tilapäisesti pois käytöstä.) Siirrä kattila pois levyltä ja lisää joukkoon sitruunamehu, suola ja noin 2 desiä vettä. Voit lisätä vettä myös enemmän tai vähemmän riippuen siitä, kuinka ohutta tai paksua dalistasi haluat. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai sitruunamehua. Kuumenna öljy toisella pannulla ja lisää sinapinsiemenet sekä jeeran siemenet. Kun sinapinsiemenet alkavat poksua, lisää chilit ja valkosipuli. Kun valkosipuli on paistunut hieman rapsakaksi ja chilit ovat saaneet hieman väriä, lisää kurkuma. Kaada seos linssien joukkoon. Lisää päälle halutessasi tuoretta korianteria.

Vinkkejä

• Moong dalien sijasta voisi käyttää myös toor dalia (miksei myös punaisia masoor-linssejä). 
• Hingiä eli hajupihkaa voisi myös lisätä tadkaan.
• Tämä on ihanan kevyt linssiruoka, eli tämä ei välttämättä miellytä paksuihin ja kermaisiin daleihin tykästynyttä syöjää.

Makkaraa ja pinaattia

Kylläpä viime postauksesta onkin aikaa! Sen siitä saa, kun rajaa blogin aihealueen niin tarkkaan, ettei tänne voi laittaa oikein muuta kuin intialaista ruokaa. Tauko johtuu nimittäin siitä, että olen viime aikoina innostunut tekemään (ja varsinkin syömään!) ihan tuttuja Suomi-ruokia, kuten kaalilaatikkoa, makaronilaatikkoa, uunilohta, lihamureketta ja uunimakkaraa. En muista, että olisin koskaan elämässäni tehnyt näin paljon perinteisiä suomalaisia kotiruokia! Jostain syystä ne ovat maistuneet viime aikoina ihan parhailta - ei ole kerta kaikkiaan tehnyt mieli mitään "eksoottista". (Ja samalla kaapit ovat itämaisia mausteita ja soosseja pullollaan. Kukahan ne käyttäisi pois?)

Leiponutkin olen, muun muassa banaanikakkua, mokkapaloja ja korvapuusteja. Tuli todetuksi sekin, että en ehkä olekaan niin kelvoton leipoja kuin olen luullut. :-) Mokkapaloista varsinkin tuli ihan järjettömän hyviä, ja helppojakin ne olivat, kun ei tarvinnut muuta kuin sekoittaa kaikki pohjan ainekset yhteen (en ole vieläkään saanut hommatuksi uutta sähkövatkainta, joten kaikki vaahdotukset ovat poissa laskuista). Tosin en noudattanut tuota ohjetta ihan tarkkaan, sillä korvasin osan pohjan kahvista maidolla, mikä oli varmaankin ihan hyvä päätös.

Tänään ostin paketin makkaraa ja päätin toteuttaa yhden perverssin ruokaunelman, joka on kummitellut mielessäni jo Intiasta asti. Siellä kun ei kannata makkaraa ostaa, ellei sitten halua menettää ruokahaluaan. Tässä siis intialaisiin makuihin sovitettua kabanossia. Ei ole makkaran voittanutta. :-D

Ei tästä sörsselistä saa esteettistä kuvaa, vaikka kuinka yrittäisi. :-D

Makkaraa ja pinaattia intialaiseen tapaan

1 rkl öljyä 2 punaista kuivattua chiliä pariin palaan rikottuna 1 tl jeeran siemeniä 1 sipuli hienonnettuna 1 tl inkivääri-valkosipulitahnaa ½ tl suolaa ½ tl korianterijauhetta 1/3 tl kurkumaa 400 g makkaraa n. 100 g pinaattia ½ tl garam masalaa mustapippuria maun mukaan

Kuori ja kuutioi makkarat. Huuhtele ja hienonna pinaatit. Kuumenna öljy isohkolla pannulla ja lisää chilit ja jeeran siemenet. Kun jeeran siemenet alkavat rätistä ja chilit ovat hieman tummuneet, lisää sipuli. Paista viitisen minuuttia tai kunnes sipuli on saanut hieman väriä. Lisää inkivääri-valkosipulitahna ja jatka paistamiseta parin, kolmen minuutin ajan. Sekoittele välillä. Lisää suola, korianterijauhe ja kurkuma, sekoita ja lisää makkarat. Sekoita hyvin ja paista kovahkolla lämmöllä, kunnes makkarat ovat saaneet väriä. Lisää hienonnettu pinaatti ja jatka paistamista, kunnes pinaatti on pehmentynyt. Lisää lopuksi garam masala ja mustapippuri, sekoita, ja paista vielä hetki.

Minulla oli pinaatin sijasta paksoita, joten ruoasta ei tullut ihan niin vihreää kuin pinaatilla olisi ehkä tullut, kun paksoin lehdissä on niitä valkoisia osiakin. Laitoin paksoita myös hieman enemmän kuin olisin pinaattia laittanut, ehkä parisataa grammaa (renssattuna).

Ostin pitkästä aikaa myös garam masalaa, ja se olikin vaihteeksi ihan kivan makuista. Ukkelihan ei suostu syömään mitään, missä on garam masalaa, joten en sitä viitsi meille ostaakaan. Itse kyllä tykkäisin käyttää garam masalaa liharuoissa, vaikka en minäkään tykkää, jos sitä on ruoassa liikaa. Tässä ruoassa se oli piste i:n päällä. :-)

Tandoorilohi

Olen jo pitkään halunnut kokeilla tandoorilohta, mutta Intiassa se ei onnistunut, koska siellä meillä ei ollut uunia ja koska lohi (pakastettu) oli siellä niin törkeän hintaista. Tykkään erilaisista tandooriruoista tosi paljon, ja ajattelin, että tandoorimausteet sopisivat myös lohelle. Sopivathan ne. Suosittelen kokeilemaan! Oli helppoakin kuin mikä. :-)

Tandoorilohi

n. 400-500 grammaa lohifilettä Mausteseos: 4 rkl paksua luonnonjogurttia 1 rkl sitruunamehua 1 ½ tl suolaa 1 tl inkivääri-valkosipulitahnaa 1 ½ tl chilijauhetta 1 tl jauhettua jeeraa eli juustokuminaa 1 tl korianterijauhetta

Sekoita kulhossa kaikki mausteseoksen aineet. Laita lohifilee uunivuokaan ja levitä mausteseos kalan molemmin puolin. Anna maustua jääkaapissa tunnin verran. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Paista kalaa uunin keskitasolla 20-25 minuuttia. Tarjoa perinteisesti tandooriruokien tapaan sipuli- renkaiden ja sitruunalohkojen kanssa.

Vinkki

• Jos tykkää garam masalasta, myös sitä voisi laittaa mausteseokseen. Itse laitan garam masalaa silloin tällöin tandooribroileriin, mutta jätin sen tästä pois, kun arvelin, että se saattaisi olla lohelle liian voimakas mauste.
• Jos haluat loheen tandooriruokien perinteisen punaisen värin, lisää mausteseokseen hieman punaista elintarvikeväriä. 

Ruusukaalin meno-paluu

Patalinnun Petra jätti äskettäin lopulliset hyvästit ruusukaalille, ja Petran postauksesta tuli mieleeni, että ruusukaali on semmoinen vihannes, jota minäkään en voi sietää. Olen joskus muinoin yrittänyt valmistaa ruusukaalia eri tavoin ja todennut, että ruusukaali ei vain taida olla minun juttuni. Petran jutun luettuani tajusin kuitenkin, että en ole koskaan yrittänyt valmistaa ruusukaalia intialaisittain: menisiköhän se paremmin alas, jos sen maustaisi intialaisilla mausteilla?

Miettiessäni, millä intialaisella tavalla ruusukaalia valmistaisin, mieleeni tuli eräs intialainen vihannes, jota inhoan yli kaiken ja jota pystyn syömään vain yhdellä tavalla valmistettuna. Kyseessä on karvaskurkku (bittergourd, karela, kakarakaya), josta en pidä siitä syystä, että se on aivan liian kitkerä minun makuuni. Ainoa karvaskurkku-ruokalaji, jota pystyn syömään, on sellainen, johon tulee paljon palmusokeria. Makeus häivyttää alleen ainakin osan karvaskurkun kitkeryydestä, ja koska olen perso makealle, karvaskurkkukin uppoaa siinä sivussa melkein huomaamatta. :-)  Tämän ruoan inspiroimana päätin valmistaa ruusukaaliakin samaan tyyliin, palmusokerilla makeutettuna.

Inhokkivihannes karvaskurkku. Maistuu yhtä pahalta kuin miltä näyttääkin.

Palmusokeria minulla ei ollut, joten suunnistin pitkästä aikaa Indian Marketiin Hakaniemeen. En muista, milloin olen siellä viimeksi käynyt, sillä lopetin siellä käymisen kauan sitten, kun kauppa oli minusta varsin surkea ja myytävien tuotteiden parasta ennen -päiväys oli usein aikoja sitten mennyt. Yllättyinkin iloisesti, sillä Indian Market oli parantunut huomattavasti sitten viime näkemän. Siellä oli jopa intialaisia vihanneksia, esimerkiksi edellä mainittua karvaskurkkua, luffaa ja rumpukeppejä, drumsticks. Paneeriakin siellä oli, ja sen hinta näytti olevan 12 euroa per kilo. Currylehtiä en siellä kuitenkaan nähnyt, mutta onneksi olin pari viikkoa aiemmin ihmeekseni löytänyt tuoreita currylehtiä toisesta kaupasta. (Anteeksi, mutta minulla on pakkomielle currylehtien suhteen - ne vain ovat niin oleellinen osa eteläintialaista ruokaa.) Ihan mahtavaa - helsinkiläisten etnisten kauppojen valikoimat vain paranevat!

Helsingin ulkopuolella asuvia voin lohduttaa sillä, että currylehdet voi ihan hyvin jättää ruoasta poiskin, jos niitä ei ole saatavilla. Niiden puuttuminen ei maata kaada, eikä siis missään nimessä kannata jättää intialaisia ruokia kokeilematta sen takia, että ei ole currylehtiä. Ne tuovat ruokaan hyvän tuoksun ja sellaisen autenttisuuden tunnun, mutta ruoan lopulliseen makuun ne eivät hirveästi vaikuta. Ja pohjoisintialaisissa ruoissahan currylehtiä ei edes tarvita.  

Puolen kilon köntsä palmusokeria.

Ruusukaali-palmusokerikokeilun tulos oli se, että ruusukaali ja palmusokeri sopivat todella hyvin yhteen. Tästä ruoasta tuli ihan mielettömän hyvää - vaikka itse sanonkin. :-)

Sokerikammoisille vielä sellainen juttu, että palmusokeria ei voi lainkaan verrata valkoiseen sokeriin. Palmusokeri on käsittelemätöntä sokeria, luonnontuote, ja siinä on valkoiseen sokeriin verrattuna paljon hyvää. Suosittelen siis kokeilemaan palmusokeria muutenkin. 

Ruusukaalia palmusokerilla makeutettuna

1 rkl öljyä ½ tl tummia sinapinsiemeniä ½ tl jeeran eli juustokuminan siemeniä (yksi oksa currylehtiä) 1 valkosipulinkynsi hienonnettuna 1 sipuli hienonnettuna n. 1 tl suolaa 1/3 tl kurkumaa 1 tl chilijauhetta 1 tl korianterijauhetta 300 g ruusukaaleja ½ - 1 dl palmusokeria (jaggery, gur, bellam) raastettuna

Huuhtele ruusukaalit ja leikkaa niistä kanta pois. Halkaise ruusukaalit tai leikkaa ne neljään osaan, jos ne ovat kovin suuria. Kuumenna öljy pannulla, ja lisää siihen siemenet sekä currylehdet, jos käytät niitä. Kun sinapinsiemenet alkavat poksua, lisää valkosipuli, sipuli ja suola. Paistele keskilämmöllä, kunnes sipuli on saanut hieman väriä. Sekoittele välillä. Lisää jauhetut mausteet, sekoita ja lisää ruusukaalit. Sekoita hyvin ja lisää noin puoli desiä vettä. Sulje kannella ja hauduttele keskilämmöllä, kunnes ruusukaali on pehmeää (10-15 min.). Jos seos uhkaa ottaa pannun pohjaan kiinni, lisää ripaus vettä. Kun ruusukaali on pehmeää, lisää raastettu palmusokeri. Sekoita hyvin ja anna sokerin sulaa ruusukaalien joukkoon paksuksi tahnaksi. Tarkista suola ja lisää tarvittaessa.

Havaintoja

• Sokerin määrä on viitteellinen, ja määrää voi muuttaa sen mukaan, miten makeasta tykkää. Itse tykkään palmusokerista kovasti, ja lisäsinkin sitä kokonaisen desin. Pidän erityisesti siitä, kun palmusokeri sulaa ruoan joukkoon ihanaksi paksuksi ja tahmeaksi tahnaksi... Ai, ai. :-)
• Mietin, että tamarindikin olisi varmasti sopinut tähän erinomaisen hyvin. Ensi kerralla kokeilen tätä ehkä niin, että lisään ruokaan muutaman ruokalusikallisen tamarinditahnaa.  

Palak paneer

Lukija toivoi palak paneerin ohjetta, ja tässä se nyt (viimeinkin) tulee. :-)

Palak paneer

2 rkl gheetä tai öljyä ½ tl jeeran eli juustokuminan siemeniä 1 iso sipuli hienonnettuna 2 pientä vihreää chiliä hienonnettuna 1 tl inkivääri-valkosipulitahnaa ½ tl kurkumaa ½ tl chilijauhetta 1 tl suolaa 1 iso kypsä tomaatti pieneksi kuutioituna reilu 1 tl korianterijauhetta 150 g tuoretta pinaattia 200 g paneer-juustoa kuutioituna (pari ruokalusikallista kermaa)

Huuhtele pinaatit huolellisesti. Kuumenna kattilassa vettä ja kiehauta pinaatteja siinä kaksi minuuttia. Laita pinaatit siivilään ja laske päälle kylmää vettä. Puristele pinaateista vesi pois ja joko soseuta ne blenderissä (tai esim. sauvasekoittimella) tai jos tykkäät karkeammasta pinaatista, hienonna pinaatit veitsellä. Voit lisätä blenderiin hieman vettä helpottamaan soseutumista. Kuumenna ghee tai öljy pannulla ja lisää jeeran siemenet. Kun ne rätisevät, lisää sipuli. Paista sipulia keskilämmöllä, kunnes se on hieman ruskistunut. Lisää chilit ja inkivääri-valkosipulitahna ja jatka kypsentämistä parin kolmen minuutin ajan. Sekoittele ahkerasti. Lisää kurkuma, chilijauhe ja suola, ja pyöräytä mausteet sekaisin. Lisää tomaattikuutiot ja paista kovahkolla keskilämmöllä, kunnes tomaatit ovat muhjua. Lisää korianterijauhe ja soseutettu/ hienonnettu pinaatti ja sekoita. Lisää parin desin verran vettä ja hauduttele ilman kantta viitisen minuuttia. Älä laita kantta päälle äläkä kypsennä liian kauan, jotta pinaatin kaunis väri säilyisi. Sekoita lopuksi paneer-kuutiot varovasti joukkoon ja kuumenna. Jos haluat kastikkeesta täyteläisempää, lisää hieman kermaa. (Itse teen yleensä ilman kermaa.)

Havaintoja:

• Olen syönyt palak paneeria ravintolassa ehkä kerran elämässäni (ja sekin oli erittäin länsimaalaistettu palak paneer Goassa), joten en tiedä, kuinka lähellä tämä on sitä ravintoloiden tyypillisintä versiota. Monesti ravintoloissa käytetään paljon rasvaa (ja usein myös kermaa), joilla ruoka saadaan maistuvaksi mutta samalla tietysti vähän epäterveelliseksi ja linjoillekin epäedulliseksi. Kukaan ei estä lisäämästä tähänkin enemmän rasvaa ja/tai kermaa.
• Myös kuivattua sarviapilaa (kasoori methi) voisi lisätä tähän, noin ruokalusikallisen verran. Kasoori methi hienonnetaan sormien välissä ja lisätään ruokaan tomaattien jälkeen, kun tomaatit ovat menneet muhjuksi. 
• Jos tykkää löysemmästä kastikkeesta, vettä voi lisätä enemmän. Meillä tykätään vähän paksummasta soosista, erityisesti jos ruokaa on tarkoitus syödä leipien (esim. rotien) kanssa. Riisin kanssa menee vähän löysempikin curry.
• Jos vihreitä chilejä ei ole, ne voi ihan hyvin korvata chilijauheella. Tällä chilimäärällä tulee sellaista meidän makuun sopivan tulista, mutta chilin määrää voi tietysti säätää omaan makuunsa sopivaksi.

Paahdettua kukkakaalia

Intialaisissa ruoissa ei juurikaan hyödynnetä uunia, syystä että uuni on melkoinen harvinaisuus intialaisissa kodeissa. Siksi onkin mukava nyt Suomessa hyödyntää uunia, ja tehdä siellä kaikenlaista helppoa ja nopeaa, kuten tämäkin kukkakaali.

Paahdettua kukkakaalia

1 isohko kukkakaali Mausteseos: 2-3 rkl maustamatonta jogurttia 1 rkl öljyä 1 tl inkivääri-valkosipulitahnaa 1/2 - 3/4 tl chilijauhetta 3/4 tl jauhettua korianteria 1/2 tl suolaa 1/3 tl kurkumaa 1-2 tl sitruunamehua

Kuumenna uuni 220 asteeseen. Pese ja paloittele kukkakaali keskikokoisiksi paloiksi ja laita ne kulhoon. Sekoita mausteseoksen ainekset ja sekoita ne kulhossa kukkakaalin kanssa hyvin yhteen. Levitä seos uunipellille leivinpaperin päälle ja kypsennä 20-25 minuuttia tai kunnes kukkakaali on napakan kypsää.

Paneer sandesh

Näin tämän ohjeen joskus kauan sitten telkkarissa Intiassa, ja ilokseni ohje löytyi netistäkin. Tätä lämpimänä tarjottavaa jälkkäriä oli pakko päästä kokeilemaan, kun oli nyt sitä paneeria ja uunikin käytössä.

Muokkasin jälkkäriä hieman, kun alkuperäinen ohje oli sokeriton terveysohje, eikä minulla ollut steviaa. Mehunikaan ei ollut appelsiinimehua vaan jotain muuta kaapista löytynyttä mehua, jossa oli kaikki hedelmät sekaisin. Appelsiinimehu olisi ehkä sopinut tähän paremmin (tai omenamehu vieläkin paremmin), sillä käyttämäni mehu oli aika hapanta, joten siihenkin piti lisätä sokeria.

Mutta tässä siis oma versioni paneer sandeshista, jossa siis on alla omenaviipaleita ja mansikoita mehuliemessä, ja päällä on paneer-juustokerros.

Jos valmistat paneeria tätä jälkkäriä varten, paneeria ei tarvitse litistää painon alla, kun juusto kuitenkin murustellaan. Paneerin valmistus nopeutuu siis huomattavasti. Tein paneeria jo toisenkin kerran, ja toisella kerralla paneer ei onnistunut ihan yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla. Lisäsin havaintoja tästä toisesta paneer-kokeilusta tuonne aiemman paneer-juustopostauksen loppuun.

Paneer sandesh

Hedelmäliemi:  ½ rkl voita 2,5 dl (appelsiini)mehua 2 kokonaista neilikkaa 3 vihreää kardemummaa pätkä kanelitankoa 4 kokonaista mustapippuria 1 iso (hapahko) omena 10 - 12 mansikkaa paloiteltuna Juustokerros: 200 g paneeria ½ - 1 dl kermaa (itselläni oli vaniljakastiketta) makeutusta maun mukaan (itse laitoin pari rkl sokeria) Pinnalle: mantelilastuja mansikoita

Laita uuni kuumenemaan 220 asteeseen. Kuori omena ja poista siemenkota. Leikkaa omena ohuiksi viipaleiksi.  Sulata voi kattilassa ja lisää mehu. Lisää kokonaiset mausteet ja kiehauta. Lisää omenaviipaleet, peitä kannella ja hauduttele 5-10 minuuttia. Poista kansi hauduttelun puolivälissä ja anna mehun tiivistyä puoleen. Ota kattila pois liedeltä, kalastele kokonaiset mausteet liemestä pois ja lisää mansikat. Jätä muutama mansikka koristelua varten. Muussaa paneer-juusto erillisessä kulhossa ja sekoita joukkoon kerma (tai vaniljakastike). (Ilmeisesti kerman pitää alkuperäisen ohjeen mukaan olla vatkattua, vaikka en oikein ymmärrä, mikä funktio kerman vatkauksella on, kun kermaa on alkuperäisessä ohjeessa vain kaksi ruoka- lusikallista.) Lisää makeutusta maun mukaan. Kaada hedelmäliemi halkaisijaltaan n. 15 cm:n kokoiseen vuokaan. Leikkaa foliosta tai kelmusta hieman vuokaa isompi pala ja muotoile paneer-sekoitus sen päälle levyksi, vuoan muotoon. Keikauta paneer-levy vuokaan liemen päälle ja tasoittele pintaa lusikalla. Koristele vanukas mansikanpaloilla ja mantelilastuilla. Paista 220-asteissa uunissa 15-20 minuuttia tai kunnes juustokerroksen reunat ovat hieman ruskettuneet (mulla meni noin 25 minuuttia). Tarjoa lämpimänä.

Paneer-juusto

Nyt kun olen alkanut tykätä paneerista, teki mieli saada sitä täällä Suomessakin, ja päätin kokeilla kotijuustoa paneerin korvikkeena. Olen joskus ennenkin korvannut paneerin kotijuustolla, ja se toimi minusta ihan hyvin. Joko muistin väärin tai sitten ostin eri juustoa kuin aiemmin (nyt ostin Valion kotijuustoa), kun kotijuusto oli niin suuri pettymys. Se ei muistuttanut lainkaan paneeria, vaan meni kuumetessaan hampaissa nitiseväksi mössöksi.  Ei ollut kiva kalastella soosin joukosta lötsöjä ja muodottomaksi menneitä juustolöllyköitä.

Kokemuksesta suivaantuneena päätin, että nyt minä teen itse sitä perkeleen paneeria. En ole koskaan aiemmin tehnyt paneeria, mutta tiesin, että sen valmistus ei ole kovin vaikeaa. Jostakin syystä paneerin tekeminen on kuitenkin aina vähän hirvittänyt minua. Ehkä valmistusprosessiin on tuntunut liittyvän liian monta jännitysmomenttia alkaen siitä, jos maito ei saostukaan. Mutta jos täällä Suomessa tekee mieli paneeria, ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin tehdä sitä itse. Aiemmassa paneer-postauksessani olin toki saanut vinkin, että paneeria myydään Hakaniemen etnisissä kaupoissa, mutta en jaksanut lähteä kaupungin toiselle laidalle pelkän paneerin takia.

Paneerin valmistus ei alkanut kovin hyvin, sillä kaadoin pöytää raivatessani puolikkaan kahvikupin pöytäliinalle ja matolle. Ärräpäiden ja raivokkaan tahranpoistoaineella läträämisen jälkeen pääsin vihdoinkin tositoimiin. Olin ihan varma, että kahvikupin kaataminen oli huono enne, ja paneer epäonnistuisi, mutta vielä mitä: paneer onnistui yli odotusten, ja sen valmistuskin oli tosi helppoa! Tästä lähtien meillä syödään vain itse tehtyä paneeria, ja kotijuustot säästetään muuta tarkoitusta varten. :-)


PANEER-JUUSTON VALMISTUS

Ota kaikki tarvittava valmiiksi esille.

Tarvitset:

1,5 litraa maitoa (tällä määrällä tulee noin 200 grammaa paneeria)
3 rkl siivilöityä sitruunamehua *

paksupohjaisen kattilan maidon keittämistä varten & kauhan, puuhaarukan tms.
harsokankaan
isohkon siivilän
muovikulhon, jonka päälle siivilä mahtuu

* Sitruunan sijasta voisi käyttää myös etikkaa tai jogurttia. Etikkaa en ehkä itse uskaltaisi kokeilla, mutta jogurtti voisi olla ihan kokeilemisen arvoinen juttu!
 * Sitruuna kannattaa siivilöidä, koska sitruunaa puristettaessa mehun joukkoon pääsee kuitenkin pieniä siemenen palasia yms.

Laita siivilä muovikulhon päälle ja vuoraa se harsokankaalla niin, että joka puolelta jää reunoista runsaasti kangasta yli.

Kaada maito kattilaan ja kuumenna se kiehuvaksi. Sekoittele maitoa ahkerasti, ettei maito pala pohjaan ja ettei pinnalle muodostu kuorta.

Pienennä lämpöä ja lisää maidon joukkoon sitruunamehu, ruokalusikallinen kerrallaan. Sekoittele maitoa hitaasti. Kun maitoon alkaa muodostua kokkareita, sammuta levy. 

Maidosta on nyt erottunut selkeästi kaksi osaa: kokkaroitunut maito eli juusto sekä vihertävä neste eli hera. Kaada seos harson päälle siivilään, jolloin hera valuu kulhoon ja juusto jää siivilään.

Huuhdo siivilässä oleva juusto kylmällä vedellä pari kolme kertaa, jotta sitruunan maku poistuisi. Kulhoon valunutta heraa ei kannata heittää pois, vaan sen voi käyttää esimerkiksi chapatien tai muiden leipien valmistukseen. Minä kaadoin epähuomiossa heran viemäriin, kun olin niin toimessani. :-(

Nosta kankaan reunat varovasti ylös niin, että kankaasta muodostuu pussi. Kierrä pussi nyytiksi ja puristele nyyttiä varovasti, jotta vedet tulisivat ulos. Laita pussi roikkumaan esimerkiksi tiskikaapin oveen tunniksi tai pariksi. Minun nyytistäni ei tuntunut valuvan vettä yhtään, joten pidin pussia roikkumassa vain tunnin.

Jos haluat paneerista tasaisen levyn, painele nyytti esimerkiksi lautaselle ja laita sen päälle jokin paino, joka litistää juuston tasaiseksi. Minulla oli painona kolmen litran kattila, joka oli täynnä vettä, ja se tuntui olevan aika sopiva paino. Anna juuston olla painon alla pari tuntia. Ota juusto sen jälkeen kankaasta ulos ja laita se jääkaappiin noin tunniksi. (Jos haluat olla ovela ja säästää aikaa, siirrä juusto jääkaappiin painon kanssa. Jääkaapissa pitäminen helpottaa juuston leikkaamista.) Leikkaa paneer sen jälkeen pieniksi kuutioiksi tai pilko käyttötarkoituksen mukaan ja käytä haluamallasi tavalla.

Paneer säilyy jääkaapissa useamman päivän, mutta on tietysti parasta tuoreena.

EDIT. 17.9.2013: TOISELLA PANEERIN VALMISTUSKERRALLA TEHTYJÄ HUOMIOITA:

Toisella valmistuskerralla maito ei meinannut millään kokkaroitua, vaikka minulla olikin sitruunamehua kolme ruokalusikallista. En tiedä, mistä tämä johtui. Onneksi minulla oli hieman ylimääräistä siivilöityä sitruunamehua, ja lisäsin sitä kattilaan aina tilkan kerrallaan, kunnes kokkaroituminen tapahtui. Kannattaa siis pitää hieman ylimääräistä sitruunamehua vieressä valmiina.

Toisella kerralla juustosta tuli myös äärimmäisen kuivaa, eikä valmis juusto meinannut pysyä millään kasassa. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että puristelin juuston liian väkivaltaiseksi kuivaksi ja kaiken lisäksi jätin sen vielä valumaan kahdeksi tunniksi, kun oli sinä aikana muuta tekemistä. Ei siis kannata puristaa juustoa kuivaksi samalla tyylillä kuin puristelisi narulle ripustettavia pyykkejä, vaan kannattaa jättää juusto mieluummin hieman kosteaksi (ja riiputtaa sitä korkeintaan tunti).

*****

Lopuksi tuli vielä semmoinen juttu mieleen, että jos teillä lukijoilla on kysymyksiä intialaiseen ruoanlaittoon liittyen, vastailisin niihin oikein mielelläni. En kuvittele olevani mikään ekspertti intialaisessa ruoanlaitossa, mutta kyllä minä jotain tiedän. :-) Otan ilolla vastaan myös postausehdotuksia ja toiveita siitä, mitä haluaisitte minun kokkailevan.

 ♥ 

Mehevät kanankoivet

Piti ostaa pitkästä aikaa broiskun koipireisiä, kun ne olivat tarjouksessa. Marinoituja en kuitenkaan ostanut, koska tykkään tehdä (paitsi laiskoina hetkinäni!) broilerille omat maustemoiveet.Tällä kertaa tein tämmöisen intialaisviritteisen maustesekoituksen, ja broilerista tuli aika hyvää, vaikka itse sanonkin. :-)

Muistatteko vielä muuten sen ajan, kun broileria sain vain kokonaisena, kaupan pakastealtaasta? Kyseinen aika tuli minulle mieleen, kun selailin äiskältä nyysimiäni 35 vuotta vanhoja Avotakkoja, ja törmäsin siellä otsikkoon "Pelottaako broileri". Broileri oli minun lapsuudessani harvinaista herkkua, ja äiti laittoi sitä muistaakseni aika harvoin, useimmiten lauantai-iltaisin saunan jälkeen. Miten ajat ovatkaan muuttuneet, kun broileria saa nykyään suikaleina, fileinä, koipina, kaiken maailman marinadeissa ja ilman marinadia, täytettyinä, nuggetteina, valmisaterioina, grillattuna ja mitä vielä! Broilerin valmistus ei ainakaan valikoiman puutteeseen kaadu, vaikka marinoitujen tuotteiden maukkaudesta ja terveellisyydestä voi tietysti olla monta mieltä.

Itse ostan silloin tällöin marinoitua lihaakin, mutta melkein joka kerta saan pettyä siihen, kun marinoitu maistuu aina jollakin tavalla keinotekoiselta ja teolliselta. Ihmettelen myös sitä, miksi marinoimaton liha on usein marinoitua kalliimpaa - eikö asian luulisi olevan päinvastoin? Onko marinoimaton liha jollakin tavalla parempilaatuista kuin marinoitu, kun marinoimatonta lihaa ei saa piilotettua marinadiin?

Mehevät kanankoivet (kahdelle)

Kaksi kanankoipea Marinadi 2 rkl öljyä 2 valkosipulinkynttä raastettuna/murskattuna 1 tl chilijauhetta 1 tl korianterijauhetta 1 tl kuivattua minttua ½ tl suolaa 1/3 tl kurkumaa

Sekoita marinadin ainekset ja hiero seos broilerien pinnalle sekä nahan alle. Anna maustua jääkaapissa 3-4 tuntia. Ota lihat huoneenlämpöön hyvissä ajoin (½ - 1 h) ennen uuniin laittoa. Kypsennä 180 asteessa 1 - 1 ½ tuntia.  (Itse pidin broilereita uunissa puolitoista tuntia, kun ukkeli on ihan fanaattinen broilerin kypsyyden kanssa. Minun pitää aina kypsentää broileri hieman yli, kun en jaksa kuunnella sitä ininää, että onko tämä varmasti kypsää. Lyhyempikin kypsennysaika siis riittäisi.)

Kasvissyöjille anteeksipyyntö: pahoittelen hieman brutaalia kuvaa!

Kauniimpaa en kerennyt ottamaan, kun oli kiire syömään. :-D

Kurpitsaa intialaisittain

Tykkään butternut- eli myskikurpitsasta, ja ilahdun aina syksyllä, kun huomaan sitä taas ilmestyneen kauppoihin. Myskikurpitsa on ihanaa erityisesti paahdettuna, mutta nyt halusin kokeilla, millaista intialaista ruokaa siitä syntyisi. Etukäteen hieman pelotti, miten kurpitsan makeus sopisi yhteen intialaisten mausteiden kanssa, mutta hyvinhän nuo sopivat. Jopa ukkeli tykkäsi tästä, vaikka hän syö kurpitsaa muutoin hyvin pitkin hampain. Ehkä taika oli niissä intialaisissa mausteissa? :-)

Myskikurpitsaa intialaisittain

1 rkl öljyä 1 tl jeeran eli juustokuminan siemeniä 1/4 tl sarviapilan siemeniä (methi) 1 punainen kuivattu chili pariin palaan katkaistuna 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna  1 sipuli hienonnettuna ½ tl kurkumaa ½ tl chilijauhetta (tai maun mukaan; tällä ei tule kovin tulista) reilu 1 tl korianterijauhetta n. ½ kg myskikurpitsaa sokeripalan kokoisina kuutioina n. 1 tl suolaa ½ tl mangojauhetta eli amchooria (ks. vinkeistä alta)

Kuumenna öljy pannulla ja lisää jeeran ja sarviapilan siemenet. Kun siemenet rätisevät, lisää chilipalat sekä valkosipuli.  Paista hetki (kunnes chili on hieman tummunut) sekoitellen ja lisää sipuli. Paista korkeahkolla lämmöllä, kunnes sipuli on saanut hieman väriä (5-10 minuuttia). Lisää kurkuma, chilijauhe, korianterijauhe ja paista muutama sekunti mausteita pannulla käännellen. Lisää kurpitsakuutiot, suola sekä muutama ruokalusikallinen vettä, sekoita ja alenna hieman lämpöä. Hauduttele kannen alla, kunnes kurpitsa on pehmeää (ehkä kymmenisen minuuttia). Jos ruoka uhkaa tarttua pannuun kiinni, lisää ripaus vettä. Lisää mangojauhe, sekoita ja jatka hauduttelua muutama minuutti. Maista suola ja lisää sitä tarvittaessa.

Vinkkejä 

• Varo paistamasta sarviapilaa liian pitkään, sillä se muuttuu liikaa paistettaessa erittäin kitkerän makuiseksi. 
• Mangojauheen sijasta voi laittaa myös muutaman ruokalusikallisen sitruunamehua.
• Ruoka onnistuisi varmaan muillakin kurpitsoilla kuin myskikurpitsalla (ei ehkä kuitenkaan kesäkurpitsalla).

Masala-munat

Kesä on ohi, ja on aika palata taas sorvin ääreen eli kokkailemaan. :-)

Söin tämmöisiä mausteisia munia kerran anoppilassa, ja sen jälkeen minun on ollut pakko saada näitä aina tasaisin väliajoin. Ohje on siitä kiva, että se on äärimmäisen helppo, nopea ja muunneltavissa oleva. Minäkin teen joka kerta hieman erilaisen version (mausteita vaihtelemalla) riippuen siitä, millä tuulella satun olemaan. Tässä tulee tämänkertainen variaatio.

Meillä tarjotaan näitä munia aterian yhtenä osana, mutta miksei näitä voisi tarjota vaikka voileivänkin välissä.

Mausteiset masala-munat

4 kananmunaa ½ rkl öljyä 1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna ½ tl chilijauhetta ½ tl jauhettua mustapippuria ½ - 1 tl suolaa pari rkl tuoretta korianteria hienonnettuna  1/3 tl kurkumaa

Keitä kananmunat koviksi ja kuori ne. Tee munien kylkiin (munien joka sivulle) neljä pitkittäistä, noin sentin syvyistä viiltoa. Kuumenna öljy pannulla ja lisää valkosipulit. Paista niitä hetki koko ajan sekoitellen ja lisää sitten munat. Pyörittele sekaisin ja lisää loput mausteet mainitussa järjestyksessä. Sekoittele koko ajan. Älä paista enää kurkuman lisäämisen jälkeen muutamaa sekuntia kauempaa, koska kurkuma palaa hyvin helposti.

Taivaallinen mangokakku

Olen jo pitkään halunnut tehdä mangoisen juustokakun, mutta tekeminen on tuntunut sen verran pelottavalta, että se on jäänyt. Minulla on nimittäin ollut kakun suhteen monta vaatimusta: kakun pitäisi valmistua ilman uunia, siihen ei saisi tulla munia, liivatetta eikä mieluusti agar agariakaan (en ole koskaan käyttänyt agar agaria, ja sen käyttäminen tuntuu pelottavalta), ja tuorejuustoakin siinä saisi olla mahdollisimman vähän! :-D

Minulla oli jemmassa Suomesta tuotua hyytelösokeria, ja Dansukkerin sivuilta löysin mukavan kuuloisen ohjeen, jonka arvelin saattavan onnistua näissä oloissakin. Kakku (liivateeton kuningatar-kakku) ei ollut mikään varsinainen juustokakku, koska siihen ei tullut juustoa lainkaan, mutta se saisi nyt kelvata. Ainakin se täytti kaikki minun kriteerini - tuorejuustoakin oli niin vähän, että sitä ei ollut yhtään! Ei muuta kuin aineksia ostamaan.

Mutta kuinka ollakaan. Kävi niin kuin täällä aina käy: silloin kun on päättänyt tehdä jotakin erikoisempaa ja lähtee hakemaan kaupasta jotakin tiettyä, sitä ei tietenkään ole silloin saatavilla. Kuohukermaa myydään Hyderabadissa (minun tietääkseni) tasan kahdessa kaupassa, eikä sitä ollut nyt kummassakaan. Olin kuitenkin päättänyt tehdä kakun, joten ei auttanut muuta kuin ruveta soveltamaan, silläkin uhalla, että kakku epäonnistuu. (En ole mikään hyvä leipoja muutenkaan.)

Korvasin alkuperäisen ohjeen kerman kookosmaidolla ja jogurtilla, ja muuttelin ohjeen aineksia - sattuneista syistä - vähän muutenkin. Tajusin nimittäin valmistusvaiheessa, että käyttämäni voi oli suolaista (täältä tuskin edes saa suolatonta voita), ja suolaisuutta piti kompensoida jotenkin. Vielä enemmän hämmästyin, kun huomasin, että täkäläinen rahkakin oli suolaista. Mitä p*rkelettä?! Rahkapurkin kyljessä oli kuitenkin jonkinlaisen jälkiruoan kuva, joten kai rahka on makeisiin juttuihin tarkoitettu. Ihmeellistä.

Muuttelin lopulta reseptiä niin paljon, että tällä minun versiollani ei ole alkuperäisen kakun kanssa muuta yhteistä kuin hyytelösokeri ja rahka. :-D En myöskään mittaillut aineksia niitä lisätessäni, joten joudun laittamaan ainesten määrästä vain jonkinlaisen arvion. Hieman jännitti, millainen kakusta tulisi rakenteeltaan, kun tuolla hyytelösokerilla sanotaan tulevan lusikoitavaa, ei leikattavaa täytettä. Alkuperäisen ohjeen kuvassa kakku näytti kuitenkin leikattavalta, ja päätin, että minunkin kakustani tulisi sellainen. :-)

Voin kuulkaa kertoa teille, että tästä tuli valehtelematta yksi parhaimmista kakuista, joita olen ikinä syönyt! En voinut uskoa, että mokoma herkku on minun kätösistäni lähtöisin! Kaikki suorastaan rakastuivat kakkuun, ja nyt odotan jo sitä hetkeä, että pääsen kokeilemaan tätä kakkua Suomessa ihan oikeilla ainella. Tosin en taida sielläkään  noudattaa alkuperäistä ohjetta, vaan sovellan taas. :-)

Tämä paakkelsi ei ole mikään kovin intialainen, eli tämä ei siinä mielessä kuulu tämän blogin otsikon alle, mutta onko sillä loppujen lopuksi mitään merkitystä. Hyvä on aina hyvää.

Taivaallinen mangokakku

Pohja:  350 g keksejä 100 g voita (pari rkl tomusokeria) Täyte: 400 g maustamatonta rahkaa 1 dl kookosmaitoa 1 ½ dl hyytelösokeri Multia n. 2 dl paksua luonnonjogurttia (esim. turkkilaista) n. 1 dl mangososetta n. 1 tl vanilja-aromia (pari rkl tomusokeria) Pinnalle: 1-2 mangoa kuutioituna minttua koristeluun (Kiille: 1 dl vettä 1 dl hyytelösokeri Multia)

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Kierrä vuoan sisäreunan ympärille leivinpaperisuikale. Murskaa keksit esim. perunasurvimella kulhossa. Sulata voi kattilassa ja sekoita keksi- murskan joukkoon. Lisää tarvittaessa hieman tomusokeria. Painele muruseos vuoan pohjalle ja n. 5 cm:n matkalta reunoille. Laita rahka kulhoon ja sekoita. Mittaa hyytelösokeri ja kookos- maito kattilaan, kuumenna kiehuvaksi ja keitä n. 2 minuuttia. Kaada seos rahkan joukkoon. (Kannattaa toimia aika nopeasti, koska seos jämähtää nopeasti sellaiseksi löllöksi.) Sekoita joukkoon jogurtti ja täytteen muut aineet. Kaada täyte pohjan päälle ja levitä tasaiseksi. Anna kakun seistä jääkaapissa seuraavaan päivään. Irrota kakku vuoasta ja siirrä se tarjoilulautaselle. Pilko mangot ja ripottele ne kakun päälle. Jos haluat, valmista mangojen päälle kiille. (Mittaa hyytelösokeri ja vesi kattillaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lusikoi kiille marjojen päälle.) Minusta kiille ei ole mangoja käytettäessä tarpeellinen, tai ainakaan kiillettä ei tarvitse tehdä noin suurta annosta. Lisäksi kiille jäi mangojen päältä valuessaan ruman näköiseksi läpinäkyväksi löllöksi täytteen päälle. Ehkä en osannut tehdä tätä oikein? Inspiraation lähde: Dansukker ja mangot

Huomioita:

• Itse käytin kekseinä cashewpähkinäkeksejä, joista tykkään muutenkin kovasti. Ne sopivat makunsa puolesta tähän oikein hyvin, mutta pohjan väri jäi vähän kalpeaksi. Ensi kerralla kokeilen ehkä hieman tummempia keksejä. 
• Käyttämäni rahka oli hieman jäykempää kuin suomalainen rahka, joten en tiedä, miten tämä vaikuttaa lopputulokseen. Toisaalta taas jogurtti oli löysempää kuin esimerkiksi suomalainen turkkilainen jogurtti, joten ehkä tämä jotenkin kompensoi?
• Mangososetta laitoin pohjaan lähinnä värin takia. Mango maistui täytteessä hyvin miedosti.

Vihannesleipäset

Anteeksi vain, että tämä blogi on jäänyt vähän retuperälle. Aika on vierähtänyt taas ihan huomaamatta!

Tein näitä vihannesleipäsiä kauan sitten, enkä todellakaan olisi enää muistanut, mitä niihin silloin laitoin. Onneksi on olemassa rakas suttuvihkoni, johon raapustan aina kokkailujeni tulokset. Seuraava ongelma onkin sitten se, miten vihkoon raapustettuja söherryksiä pitäisi tulkita. :-D

Tässä näiden leipien ohje söherrettynä.

Vihkossa ovat kieletkin iloisesti sekaisin, ja tässä ohjeessa näkyy olevan vain kahta kieltä, mutta monessa ohjeessa on kolmea. On muuten mielenkiintoinen ilmiö, miten eri ruoka-ainekset tulevat mieliin eri kielillä. Mistähän se johtuu? Esimerkiksi chilijauhe ei näytä olevan vihkossa koskaan chilijauhetta eikä kurkuma kurkumaa, vaan ne tulevat nopeimmin mieleen niiden telugunkielisillä nimillä, kaaram ja pasupu.

Kielten sekamelskan lisäksi ohjeiden tulkitseminen olisi varmasti vaikeaa muille myös sen takia, että käytän monista ruoka-aineista omakeksimiäni lyhenteitä. Vihkosta löytyvät muun muassa gg, ss, cl, mp, ud ja vs. Nämä tarkoittavat tietenkin inkivääri-valkosipulitahnaa, sinapinsiemeniä, currylehtiä, mustapippuria, urad dalia ja valkosipulia. :-D

Mutta tässä leipien ohje kuitenkin ihan suomen kielellä!

Vihannesleipäset (7-8 kappaletta)

hieman öljyä 1 tl juustokuminan eli jeeran siemeniä 1 rkl vihreää chiliä hienonnettuna 1 tl inkivääriä raastettuna 2 dl vihanneksia suolaa maun mukaan 3 dl vehnäjauhoja

Pilko vihannekset hyvin pieniksi kuutioiksi. Kuutioiden pitää olla niin pieniä, että niiden yli pystyy kaulimaan. :-) Itselläni oli porkkanaa, vihreää paprikaa ja vihreitä papuja. Kuumenna pannulla ripaus öljyä ja lisää jeeran siemenet. Kun ne alkavat sätkiä, lisää vihreä chili ja inkivääri. Paista hetki ja lisää pilkotut vihannekset ja hieman suolaa. Paista, kunnes vihannekset ovat pehmeitä. Lisää pannulle tarvittaessa pieni loraus vettä. Anna seoksen hieman jäähtyä. Laita kulhoon jauhot, paistettu vihannesseos, ripaus suolaa, vajaa ruokalusikallinen öljyä ja sekoita. Lisää vähitellen sen verran vettä, että saat kiinteän taikina. Itselläni vettä tarvittiin sellaiset puoli desiä. Painele taikina tasaiseksi ja anna huilata huoneenlämmössä (esim. pussissa) puolesta tunnista tuntiin. Kauli leivät hieman jauhoja apuna käyttäen ohuiksi leipäsiksi ja paista ne pannulla molemmin puolin ruskeapilkkuisiksi. Itse en käyttänyt paistamiseen öljyä, mutta öljyäkin voisi pannulle laittaa.

Minusta nämä leivät eivät kaipaa välttämättä lisukkeeksi muuta kuin esimerkiksi mausteista intialaista pikkelssiä, mutta ovat nämä tietysti ruokaisampia esim. jonkin curryn kanssa syötyinä.

Kirjoittelin muuten äskettäin toisessa blogissani meidän viikon ruokaostoksista, joten sieltä voi käydä kurkkimassa, jos kiinnostaa, miltä meidän ruokaostokset näyttävät ja mitä ne maksavat. :-)