Namak shamak!

Meillä on syöty viime aikoina kaalikääryleitä ja muita hyvin perinteisiä intialaisia ruokia, jotka eivät ilmeisestikään sovi tämän blogin teemaan, mutta löysinpä koneelta yhden vanhan kanacurryn tai oikeastaan jogurtin käyttöön liittyvän vinkin. Jogurtin ongelma kun tuppaa olemaan se, että se juoksettuu, jos sitä keittää liian pitkään.

Opin äskettäin tähän yhden uuden näppärän konstin: kun valmistaa tahnan ruskistetuista sipuleista ja jogurtista, jogurttia voi kypsentää vaikka kuinka kauan, eikä se mene miksikään. Lisäksi ruskistetut sipulit antavat ruoalle syvemmän maun kuin raakana soseutetut sipulit tai normaalisti paistetut sipulit, joten sipuli-jogurttitahna sopii erinomaisen hyvin erityisesti liharuokiin (kasvisruokiin toki myös). Tahna myös sakeuttaa ruokaa mukavasti.

Sipulit voi joko uppopaistaa tai paistaa pannulla pienessä määrässä öljyä. Itse suosin jälkimmäistä tapaa. Sipulit ruskistetaan, minkä jälkeen ne laitetaan blenderiin. Joukkoon lisätään pari ruokalusikallista jogurttia, ja ainekset jauhetaan tasaiseksi soseeksi. Sitten tahna onkin valmista käytettäväksi. Tahna lisätään ruoanvalmistukseen yleensä aika alkuvaiheessa.

Olisi mielenkiintoista kokeilla, millaista tahnasta tulisi, jos käyttäisi kaupassa myytäviä valmiiksi paahdettuja sipuleita. Vaikka ne ovatkin rapeita, niin ne pehmenevät kuitenkin aika äkkiä joutuessaan tekemisiin kosteampien ainesten kanssa. Luulen, että tahnasta saattaisi tulla aika hyvää. Niin pääsisi ainakin hieman helpommalla, vaikka ei sipulien paistaminenkaan tietysti sekään mikään hirveän vaativa homma ole. :-) Vähemmänhän siihen menee aikaa kuin kaupassa käyntiin.

Tässä vielä selvyydeksi pieni video tahnan valmistuksesta. Videolla hyörii turbaani päässä kokki Harpal Singh Sokhi, jolla on Intiassa Food Food -kanavalla oma ohjelma, Turban Tadka.



Kun ensimmäisen kerran katsoin kyseistä ohjelmaa, leukani putosi lattialle: herra rupesi nimittäin laulamaan kesken ruoanlaiton, ja minä ihmettelin, että mikäs tyyppi se tämä oikein on. Myöhemmin minulle selvisi, että laulaminen on hänen tavaramerkkinsä: mies laulaa luikauttaa namak shamak, namak shamak, daal dete hain aina silloin, kun hän lisää ruokaan suolaa. Ei ole aavistustakaan, mitä tuo lause mahtaa tarkoittaa, mutta suolasta siinä ainakin puhutaan.


Laitan vielä tähän loppuun ohjeen yhdestä kanacurrysta, jossa käytin tuota sipuli-jogurttitahnaa.

Kanacurry (yksi versio...)

Sipuli-jogurttitahna: 1 isohko sipuli hienonnettuna tai suikaloituna 2-3 rkl jogurttia Pannulle: 2 rkl öljyä 1 sipuli hienonnettuna 2 tl inkivääri-valkosipulitahnaa 1/2 tl kurkumaa 1 1/2 - 2 tl chilijauhetta 1 1/2 tl korianterijauhetta 1/2 tl jauhettua juustokuminaa eli jeeraa suolaa maun mukaan 3 tomaattia kuutioituna 600-700 g broileria kuutioituna suupalan kokoisiksi paloiksi (itse käytin paistileikkeitä) (hieman garam masalaa)

Valmista ensin sipuli-jogurttitahna. Ruskista hienonnetut sipulit tilkassa öljyä ja jäähdytä sipulit. Laita sipulit blenderiin ja lisää jogurtti. Jauha tasaiseksi soseeksi. Laita tahna sivuun odottamaan. (Tahnan voisi myös tehdä etukäteen. Se säilyy jääkaapissa usemman päivän.) Kuumenna öljy pannulla ja lisää sipuli. Paista, kunnes sipuli on saanut hieman väriä. Lisää inkivääri-valkosipuli- tahna ja jatka paistamista parin, kolmen minuutin ajan, kunnes tahna ei tuoksu enää raa'alle. Lisää sipuli-jogurttitahna ja jatka paistamista, kunnes seos on kuivaa. Lisää kurkuma, chilijauhe, korianterijauhe, jauhettu jeera, suola sekä tomaatit ja jatka paistamista, kunnes öljy erottuu. Lisää broileri ja hauduta, kunnes liha on kypsää. (Vettä ei tarvitse lisätä.) Lisää lopuksi halutessasi hieman garam masalaa (itse en laittanut).

Inkivääri-valkosipulitahna

Inkivääri-valkosipulitahnan valmistus ei ole mitään rakettitiedettä, mutta ajattelin tehdä tästäkin postauksen, kun satuin tarvitsemaan lisää tahnaa. 

Inkivääri-valkosipulitahnaa käytetään intialaisessa ruoanvalmistuksessa todella paljon, joten sitä on hyvä olla aina valmiina. Valmista tahnaa voi ostaa kaupoistakin, mutta en oikein näe syytä valmiin tahnan ostamiselle, kun tahnan valmistus on niin helppoa ja nopeaa. Valmiissa tahnoissa on usein myös lisäaineita, joita itse tehdyssä ei tietystikään ole. Kaiken lisäksi inkiväärissä ja valkosipulissa on niin paljon hyviä terveysvaikutuksia, että tahnaa kannattaa tehdä jo senkin takia. :-)

Tahnaa voi tehdä myös tarpeen mukaan pienempinä annoksina, mutta minusta on näppärämpää tehdä isompi annos kerralla, jolloin tahnaa on aina valmiina. Ja toisaalta: kun kaapissa on valmista tahnaa, sitä tulee myös käytettyä useammin. Pienemmät annokset voi valmistaa myös raastamalla - inkivääri ja valkosipuli vain raastetaan ja sekoitetaan - mutta tällaisen tahnan koostumus ei ole aivan samanlainen kuin jauhamalla saadun. Inkivääri varsinkin jää usein sellaiseksi säikeiseksi, eivätkä säikeet näytä ruoassa kovinkaan kivoilta. 

Tahnaa varten tarvitaan vain inkivääriä ja valkosipulia, joita kumpaakin tulee suunnilleen saman verran. Öljy parantaa tahnan säilyvyyttä ja säilyttää myös sen värin paremmin, joten sitäkin kannattaa hieman lisätä. Jotkut (esimerkiksi anoppi) lisäävät tahnaan myös suolaa ja kurkumaa, mutta itse käytän tahnaani vain edellä mainittua kolmea ainesta. Jauhamisen helpottamiseksi tahnan valmistuksessa voisi käyttää öljyn sijasta myös vettä, mutta vesi huonontaa säilyvyyttä, joten jos tahna on tarkoitus säilyttää jääkaapissa, suosittelen öljyn käyttämistä. Jos taas tahna on tarkoitus pakastaa, vettäkin voi käyttää.

Joskus tahna muuttuu jääkaapissa vihertäväksi, mutta se ei vaikuta tahnan makuun tai käyttökelpoisuuteen millään lailla. En tiedä tarkalleen, mistä värin muutos johtuu, mutta olen käsittänyt, että öljy ehkäiseen tätäkin ilmiötä. 

Tahnan valmistusta varten kannattaa valita mahdollisimman tuoreen oloista inkivääriä, sellaista kiinteää ja painavaa, joka on sisältä kellertävää ja "mehevää". Kuivahtaneet, kurttuiset ja keveän tuntuiset inkiväärinjuuret kannattaa jättää kaupan hyllylle. Olen varmaankin kauppiaiden kauhuasiakas, sillä testaan inkiväärin tuoreutta kaupassa vielä niin, että katkaisen inkiväärinjuuresta palasen, jotta näkisin, millainen se on sisältä.

Inkivääri-valkosipulitahna

saman verran inkivääriä ja valkosipulia
hieman öljyä
(kurkumaa)
(suolaa)

Laita kaikki ainekset blenderiin ja jauha ne tasaiseksi tahnaksi. (Pienemmän määrän voi jauhaa myös morttelissa.) Kaavi tahnaa välillä kulhon reunoilta alas, jotta saisit tahnasta mahdollisimman tasaista. 

Jos säilytät tahnan jääkaapissa, laita tahna kuivaaseen ja puhtaaseen lasipurkkiin ja sulje purkki hyvin. Jos haluat pakastaa tahnan, on kätevämpää pakata tahna annoskokoisiksi paloiksi esim. jääpalamuotteihin tai pieniin folionyytteihin, ja pakata ne tiiviiseen rasiaan. 

Tahna säilyy jääkaapissa ainakin kolmesta neljään viikkoa ja pakastimessa huomattavasti pidempään. Muista aina ottaa tahnaa kuivalla ja puhtaalla lusikalla!

Frankie goes to Bollywood

Muistelin tässä, että joskus vuonna 2011 taisin miettiä jotain sellaista, että olisi kiva kokeilla, osaisinko tehdä frankie-nimisiä leipärullia itse. No, nyt sitten vuoden 2013 päätteeksi otin ja tekaisin niitä. :-D

Frankieta voisi luonnehtia intialaiseksi tortillaksi, sillä idea on sama kuin tortillan: leipärullan sisällä on täyte, jota voi varioida mielensä mukaan. Sisälle voi laittaa melkein mitä vain, esimerkiksi kasviksia, kanaa, katkarapuja, munaa, paneeria tai jauhelihaa. En ole aiemmin tehnyt frankieita itse, mutta olen maistellut niitä pari kertaa Intiassa, jossa ne ovat suosittua pikaruokaa.

Koska minulla oli kaapissa jostain syystä aika monta (ja aika vanhaa) kananmunaa, ajattelin kokeilla muna-kasvisfrankieta. Munafrankie viehätti siitä syystä, että näin kerran yhdessä frankie-kojussa, kuinka munaseos levitettiin pannulla leivän päälle ikään kuin munakkaaksi, ja leipä ja munakas paistettiin pannulla yhdessä päällekkäin. Tämmöinen yhdessä paistettu leipä-munakas tuntui minusta hauskalta idealta.

Netistä ohjeita katsellessani päätin kuitenkin madaltaa hieman rimaa ja tehdä munafrankien helpomman version, jossa munakasseos laitetaan pannulle ensin, ja sen päälle lisätään (etukäteen paistettu) leipä. Arvelin, että tämä olisi ensikertalaiselle varmempi tapa saada onnistunut lopputulos - ja sotkuakin tulisi varmasti vähemmän, kun ei tarvitsisi roiskia puoliraakaa munakasseosta ympäriinsä. Ja olin lopputuloksesta aika ylpeä. :-)

Yritin etsiä, mistä frankie on saanut kummallisen nimensä, mutta en löytänyt nimelle parempaa selitystä kuin sen, että se syntyi aivoriihen seurauksena yhteisellä päätöksellä vuonna 1967. Frankie on ilmeisesti kehittynyt toisesta tunnetusta leipärullasta, kathi rollista, joka on frankieta hieman rasvaisempi vaihtoehto, sillä sen pohjana on paratha-leipä, jonka valmistamisessa käytetään runsaasti gheetä tai öljyä. Parathat ovat erinomaisen maukkaita leipiä, mutta minusta ne eivät sovi (rasvaisuutensa takia) jokapäiväiseen ruokavalioon yhtä hyvin kuin rotit/chapatit/phulkat.

Frankieissa voisi kokeilla intialaisten leipien sijasta myös tortilloja - tai oikeastaan mitä tahansa ohuita lätyskäisiä leipiä. Ja täytteeksi voi tosiaan laittaa sitä, mitä kaapissa sattuu olemaan. Minulla oli munien lisäksi herkkusieniä, maissia, porkkanaa ja hieman pinaattia, joten täytteeseeni tuli tällä kertaa näitä.

Muna-kasvisfrankiet

5 rotia/chapatia/muuta ohutta leipää (rotien ohje postauksen lopussa) Munakasseos:  4 munaa puolikas sipuli hienonnettuna 2 vihreää chiliä hienonnettuna suolaa mustapippuria Kasvisseos: hieman öljyä paistamiseen 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna puolikas sipuli hienonnettuna 1 porkkana kuutioituna 1/2 tl kurkumaa 1 tl chilijauhetta 1 tl korianterijauhetta suolaa maun mukaan  3 isoa herkkusientä paloiteltuna n. 1 dl maissinjyviä (esikeitettynä) iso kourallinen pinaattia hienonnettuna

Valmista ensin kasvisseos. Kuumenna pannulla hieman öljyä ja lisää valkosipulit. Kääntele niitä hetki, lisää sipuli ja kuullota. Lisää porkkanat sekä pieni tilkka vettä ja anna hautua kannen alla, kunnes porkkana on lähes pehmeää. Lisää jauhetut mausteet ja suola sekä herkkusienet ja maissi. Paistele kovahkolla lämmöllä, kunnes herkkusienet ovat painuneet kasaan. Lisää pinaatti ja kääntele seosta hetki, kunnes pinaatti on pehmentynyt.

Tee sitten munakasseos. Riko munat kulhoon, vatkaa haarukalla kevyesti ja sekoita joukkoon muut aineet.

Valmista sitten frankiet. Kuumenna tarttumaton pannu ja kaada pannulle pieni tippa öljyä. Ota pieni kauhallinen munakasseosta ja kaada se pannulle suunnilleen leivän kokoiseksi pyöryläksi. (Pannu kannattaa nostaa liedeltä ja käännellä sitä kädessä, jotta seos leviäisi tasaisemmin.) Laita munakasseoksen päälle välittömästi yksi leipä ja paina sitä kevyesti munakasta vasten.

 
Anna munakkaan kypsyä mukavan väriseksi ja käännä sen jälkeen koko yhdistelmä ympäri. Paista toiselta puoleltakin vielä hetki (ei liian kauan, ettei leipä mene korpuksi).

Paista muut frankiet samalla tavalla.

Täytä frankiet niin, että munakaspuoli jää rullan sisään: laita munakaspuolen päälle muutama ruokalusikallinen täytettä ja kääri rullaksi. Ja voilà: frankie on valmis!

Frankien lisukkeena voi syödä esimerkiksi chilikastiketta, ketsuppia tai jotakin chutneytä, mutta frankie maistuu taivaallisen hyvältä ihan ilman moiveitakin. Yllättävän hyvää myös kylmänä! ;-)

*****

Sitten vielä se roti-/phulka-/chapati -leipien ohje, jonka olen varmasti kirjoittanut aikaisemminkin (ehkä useampaan kertaankin), mutta laitettakoon se vielä selvyyden vuoksi tähänkin.

Parhaimmat leivät tulee ehdottomasti kaasuliedellä, kun leivän voi heittää avoimen liekin päälle "pullistumaan", mutta sähköliedelläkin saa aikaiseksi oikein hyviä roteja, jos vain ottaa huomioon pari juttua. Pannun tulee olla todella kuuma, koska jos lämpöä ei ole tarpeeksi, leivät paistuvat liian hitaasti, jolloin niistä tulee kovia ja "nahkamaisia". Itse tykkään paistaa leivät ilman öljyä, joten pannun tulee myös olla sellainen, että se kestää hyvin kuumuutta. Minulla on rotipannuna ukkelin poikamiesajoilta talouteen kulkeutunut muisnaisjäänne, joka on niin romu, että siinä ei ole enää edes kahvaa. Hyvät rotit sillä kuitenkin tulee. :-D

Taikinasta sen verran, että leivistä tulee sitä pehmeämpiä, mitä kauemmin taikinan antaa levätä ennen paistamista. Taikinan voi tehdä myös etukäteen jääkaappiin ja ottaa sen sieltä sitten ulos huoneenlämpöön, ennen kuin aloittaa paistamisen. Lisäksi jauhoja kannattaa käyttää kaulimisessa mahdollisimman säästeliäästi, koska liian tiukasta taikinasta tulee taas niitä nahkamaisia ja kovia leipiä. :-)

Roti-leivät (5 kappaletta)

1,5 dl täysjyvävehnäjauhoja * ripaus suolaa pieni loraus öljyä vettä tarpeen mukaan

Laita jauhot kulhoon ja lisää suola sekä öljy. Sekoittele niitä kädelläsi yhteen. Lisää mukaan kädenlämpöistä vettä vähän kerrallaan sen verran, että saat kiinteän ja hyväntuntuisen taikinapallon. (Hyvä muistisääntö on, että vettä menee suunnilleen puolet jauhojen määrästä, vaikka tarvittavan veden määrä riippuu vähän jauhoistakin.)

Anna taikinan levätä kannen alla tai esim. pussissa (jotta taikina ei kuivuisi) tunnista kahteen. Jaa taikina sen jälkeen viiteen yhtä suureen osaan ja pyörittele osat palloiksi. Litistä pallot kädelläsi ja kauli niistä ohuita, halkaisijaltaan noin 15 sentin kokoisia pyöreitä leipiä. Käytä jauhoja apuna kaulimisessa, mutta käytä jauhoja kuitenkin mahdollisimman säästeliäästi.

Kuumenna pannu hyvin kuumaksi ja paista ensin leivän toista puolta, kunnes leipä alkaa hieman pullistua, ja alapuolelle on ilmestynyt ruskeita täpliä. 

Käännä leipä sen jälkeen ja paista toinenkin puoli tummatäpläiseksi (toisen puolen paistamiseen kuluu huomattavasti lyhyempi aika).

Laita valmiit leivät tiiviiseen rasiaan. Leivät säilyvät jääkaapissa hyvinä parikin päivää, ja leipiä voi käyttää mikrossa (ehkä noin 10-20 sekunnin ajan), jolloin leivistä tulee melkein kuin vasta paistettuja. Onpa ukkeli lämmitellyt leipäänsä joskus leivänpaahtimessakin (hätä keinot keksii jne.).

* Ostin aiemmin intialaisia leipiä varten chapati-jauhoja intialaisista kaupoista, mutta nyt olen siirtynyt ihan kokonaan Sunnuntain täysjyvävehnäjauhoihin (ei ole maksettu mainos :-D). Ne ovat vähintäänkin yhtä hyviä kuin chapati-jauhot, ja kaiken lisäksi niitä saa ihan joka marketista.

Maukasta ja onnellista uutta vuotta kaikille! ♥

Paneer-juusto

Nyt kun olen alkanut tykätä paneerista, teki mieli saada sitä täällä Suomessakin, ja päätin kokeilla kotijuustoa paneerin korvikkeena. Olen joskus ennenkin korvannut paneerin kotijuustolla, ja se toimi minusta ihan hyvin. Joko muistin väärin tai sitten ostin eri juustoa kuin aiemmin (nyt ostin Valion kotijuustoa), kun kotijuusto oli niin suuri pettymys. Se ei muistuttanut lainkaan paneeria, vaan meni kuumetessaan hampaissa nitiseväksi mössöksi.  Ei ollut kiva kalastella soosin joukosta lötsöjä ja muodottomaksi menneitä juustolöllyköitä.

Kokemuksesta suivaantuneena päätin, että nyt minä teen itse sitä perkeleen paneeria. En ole koskaan aiemmin tehnyt paneeria, mutta tiesin, että sen valmistus ei ole kovin vaikeaa. Jostakin syystä paneerin tekeminen on kuitenkin aina vähän hirvittänyt minua. Ehkä valmistusprosessiin on tuntunut liittyvän liian monta jännitysmomenttia alkaen siitä, jos maito ei saostukaan. Mutta jos täällä Suomessa tekee mieli paneeria, ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin tehdä sitä itse. Aiemmassa paneer-postauksessani olin toki saanut vinkin, että paneeria myydään Hakaniemen etnisissä kaupoissa, mutta en jaksanut lähteä kaupungin toiselle laidalle pelkän paneerin takia.

Paneerin valmistus ei alkanut kovin hyvin, sillä kaadoin pöytää raivatessani puolikkaan kahvikupin pöytäliinalle ja matolle. Ärräpäiden ja raivokkaan tahranpoistoaineella läträämisen jälkeen pääsin vihdoinkin tositoimiin. Olin ihan varma, että kahvikupin kaataminen oli huono enne, ja paneer epäonnistuisi, mutta vielä mitä: paneer onnistui yli odotusten, ja sen valmistuskin oli tosi helppoa! Tästä lähtien meillä syödään vain itse tehtyä paneeria, ja kotijuustot säästetään muuta tarkoitusta varten. :-)


PANEER-JUUSTON VALMISTUS

Ota kaikki tarvittava valmiiksi esille.

Tarvitset:

1,5 litraa maitoa (tällä määrällä tulee noin 200 grammaa paneeria)
3 rkl siivilöityä sitruunamehua *

paksupohjaisen kattilan maidon keittämistä varten & kauhan, puuhaarukan tms.
harsokankaan
isohkon siivilän
muovikulhon, jonka päälle siivilä mahtuu

* Sitruunan sijasta voisi käyttää myös etikkaa tai jogurttia. Etikkaa en ehkä itse uskaltaisi kokeilla, mutta jogurtti voisi olla ihan kokeilemisen arvoinen juttu!
 * Sitruuna kannattaa siivilöidä, koska sitruunaa puristettaessa mehun joukkoon pääsee kuitenkin pieniä siemenen palasia yms.

Laita siivilä muovikulhon päälle ja vuoraa se harsokankaalla niin, että joka puolelta jää reunoista runsaasti kangasta yli.

Kaada maito kattilaan ja kuumenna se kiehuvaksi. Sekoittele maitoa ahkerasti, ettei maito pala pohjaan ja ettei pinnalle muodostu kuorta.

Pienennä lämpöä ja lisää maidon joukkoon sitruunamehu, ruokalusikallinen kerrallaan. Sekoittele maitoa hitaasti. Kun maitoon alkaa muodostua kokkareita, sammuta levy. 

Maidosta on nyt erottunut selkeästi kaksi osaa: kokkaroitunut maito eli juusto sekä vihertävä neste eli hera. Kaada seos harson päälle siivilään, jolloin hera valuu kulhoon ja juusto jää siivilään.

Huuhdo siivilässä oleva juusto kylmällä vedellä pari kolme kertaa, jotta sitruunan maku poistuisi. Kulhoon valunutta heraa ei kannata heittää pois, vaan sen voi käyttää esimerkiksi chapatien tai muiden leipien valmistukseen. Minä kaadoin epähuomiossa heran viemäriin, kun olin niin toimessani. :-(

Nosta kankaan reunat varovasti ylös niin, että kankaasta muodostuu pussi. Kierrä pussi nyytiksi ja puristele nyyttiä varovasti, jotta vedet tulisivat ulos. Laita pussi roikkumaan esimerkiksi tiskikaapin oveen tunniksi tai pariksi. Minun nyytistäni ei tuntunut valuvan vettä yhtään, joten pidin pussia roikkumassa vain tunnin.

Jos haluat paneerista tasaisen levyn, painele nyytti esimerkiksi lautaselle ja laita sen päälle jokin paino, joka litistää juuston tasaiseksi. Minulla oli painona kolmen litran kattila, joka oli täynnä vettä, ja se tuntui olevan aika sopiva paino. Anna juuston olla painon alla pari tuntia. Ota juusto sen jälkeen kankaasta ulos ja laita se jääkaappiin noin tunniksi. (Jos haluat olla ovela ja säästää aikaa, siirrä juusto jääkaappiin painon kanssa. Jääkaapissa pitäminen helpottaa juuston leikkaamista.) Leikkaa paneer sen jälkeen pieniksi kuutioiksi tai pilko käyttötarkoituksen mukaan ja käytä haluamallasi tavalla.

Paneer säilyy jääkaapissa useamman päivän, mutta on tietysti parasta tuoreena.

EDIT. 17.9.2013: TOISELLA PANEERIN VALMISTUSKERRALLA TEHTYJÄ HUOMIOITA:

Toisella valmistuskerralla maito ei meinannut millään kokkaroitua, vaikka minulla olikin sitruunamehua kolme ruokalusikallista. En tiedä, mistä tämä johtui. Onneksi minulla oli hieman ylimääräistä siivilöityä sitruunamehua, ja lisäsin sitä kattilaan aina tilkan kerrallaan, kunnes kokkaroituminen tapahtui. Kannattaa siis pitää hieman ylimääräistä sitruunamehua vieressä valmiina.

Toisella kerralla juustosta tuli myös äärimmäisen kuivaa, eikä valmis juusto meinannut pysyä millään kasassa. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että puristelin juuston liian väkivaltaiseksi kuivaksi ja kaiken lisäksi jätin sen vielä valumaan kahdeksi tunniksi, kun oli sinä aikana muuta tekemistä. Ei siis kannata puristaa juustoa kuivaksi samalla tyylillä kuin puristelisi narulle ripustettavia pyykkejä, vaan kannattaa jättää juusto mieluummin hieman kosteaksi (ja riiputtaa sitä korkeintaan tunti).

*****

Lopuksi tuli vielä semmoinen juttu mieleen, että jos teillä lukijoilla on kysymyksiä intialaiseen ruoanlaittoon liittyen, vastailisin niihin oikein mielelläni. En kuvittele olevani mikään ekspertti intialaisessa ruoanlaitossa, mutta kyllä minä jotain tiedän. :-) Otan ilolla vastaan myös postausehdotuksia ja toiveita siitä, mitä haluaisitte minun kokkailevan.

 ♥