Pahasta hyvää

Sormihirssi (finger millet, ragi, nachni) on yksi intialaisista ruoka-aineista, joista en pidä. Sormihirssi (tästä eteenpäin ragi) yksinkertaisesti maistuu aivan kamalalta, eikä sen vaaleanpunertava ulkonäkökään juuri houkuttele. En ole koskaan maistanut sahajauhoja, mutta luulen, että ragin maku voisi olla aika lähellä niitä.

On sinänsä harmi, että en ole ragiin tykästynyt, sillä ragi on erittäin terveellistä, jopa superruokaa. Ragi on ravintoarvoltaan lähes täydellinen kasvi, ja sitä pidetäänkin kvinoan intialaisena vastineena. Se on erinomainen välttämättömien aminohappojen lähde ja aivan erityisen hyvä tryptofaanin lähde. Tryptofaani muun muassa hillitsee ruokahalua ja säilyttää kylläisyyden tunteen pidempään, joten ragi auttaa myös painonhallinnassa. Ragi on myös vähärasvaisempaa kuin yksikään toinen viljakasvi. Ragi alentaa kehon lämpötilaa sekä kolesterolia, se on kuitupitoinen ja erinomainen raudan ja kalsiumin lähde. Ragi sisältää rautaa ja kalsiumia enemmän kuin mikään muu viljakasvi (en löytänyt tästä tarkkoja lukuja todisteeksi).

Kun ottaa huomioon kaikki nämä ominaisuudet, ragin soisi kuuluvan jokaisen ruokavalioon. Olen itse yrittänyt saada ragia alas sankatin (ragijauho-riisimössö) ja leivän muodossa, mutta hyvin huonoin tuloksin. Ragi on yksinkertaisesti pahaa. Tuskin olisin nytkään yrittänyt ujuttaa ragia ruokavaliooni, ellei Olki olisi haastanut minua keksimään ragista jotakin syömäkelpoista.

Asia jäi hautumaan, kunnes sitten eräänä päivänä muistin, että tapasin ostaa Intiassa ukkelille ragi-keksejä (itse en niitä koskaan syönyt, enkä tainnut edes maistaa). Ehkä ragista voisi tehdä jotakin makeaa? Minulle kun maistuu kaikki makea paremmin kuin hyvin, niin ehkä ragikin menisi makeassa muodossa alas? Netistä löytyi pilvin pimein kaikenlaisia makeita ragi-ohjeita, ja niistä valikoitui kokeiltaviksi kaksi, ragi-keksit ja ragi-mangoneliöt. Ei kai mikään, missä on suklaata tai mangoa, voi olla pahaa (vaikka siinä olisikin ragia :-D)?

Keksien kanssa ongelmaksi muodostui taikina, joka oli niin muruista, että siitä oli vaikea saada muotoiltua palloja. Kun taikina oli (rasvan sulattamisen jälkeen) vielä lämmintä, muotoilu onnistui vielä jotenkuten, mutta taikinan jäähdyttyä muotoilusta tuli miltei mahdotonta. En tiedä, kuuluuko taikinan oikeasti olla noin murenevaa, mutta kyllä minä ainakin laitoin oikean määrän kaikkia aineksia. Taikinan muruisuuden takia en uskaltanut painaa pallukoita yhtään kasaan (keksimäisemmän näköisiksi). Yhden painamista kun kokeilin, niin se hajosi murukasaksi. Siksi näistä tulikin pallon mallisia ja paljon rumempia kuin alkuperäisistä. Makuun se ei onneksi vaikuttanut, sillä nämä olivat vallan hyviä! Näitä meni yksi jos toinenkin, eikä ragikaan maistunut mitenkään häiritsevästi. (Havainto: ei kannata syödä näitä kovin monta, koska nämä ihan oikeasti ovat täyttäviä.) Ilmeisesti keksit kuuluu syödä samana päivänä, sillä seuraavana päivänä ne olivat ihan kivikovia. Ei siinä mitään, mukavahan niitä oli siltikin nutustella.

En ymmärrä leivonnasta yhtään mitään (yritän kyllä kovasti opetella), ja siksi vähän ihmettelin tätä keksien reseptiä, kun siihen tuli niin pieni määrä kaikkea. Mikä funktio esimerkiksi jogurtilla on taikinassa, jos sitä tulee vain yksi teelusikallinen? Kertokaahan viisaammat, jos tiedätte! Kaipaisin myös semmoista tietoa, että saako sellaisia amerikkalaistyylisiä chocolate chips -hippuja jostakin? Etsiskelin niitä sekä Prismasta että Cittarista, mutta kummassakin oli vain suklaarouheita, jotka varmaankin sulavat uunissa. Niinpä näiden päälle ei nyt tullut niitä suklaahippuja - kokonaisia manteleita meinasin keksien päälle painella, mutta sekin sitten jäi, kun eihän näihin uskaltanut enää koskea, kun oli saanut pallot kerran muotoiltua.

Ragi-keksit

Kuivat aineet: 2,5 dl ragijauhoja 1 rkl vehnäjauhoja 1 rkl kaakaojauhetta 1 rkl maissitärkkelystä 1 tl leivonjauhetta 1 tl jauhettua kanelia Kosteat aineet: 1,25 dl sulatettua voita 1,25 dl sokeria/palmusokeria 1 tl jogurttia Koristeeksi: suklaahippuja (chocolate chips)

Paahda ragijauhoja kuivalla pannulla pari minuuttia, kunnes ne eivät haise enää raa'alle. (En huomannut tuoksussa mitään muutosta, mutta paahdoin jauhoja jokusen minuutin. Paahdoin jauhot kahdessa erässä, kun muuten pannulle olisi tullut liian paksu kerros.) Laita ragi ja muut kuivat aineet kulhoon ja sekoita. Sekoita kosteat aineet toisessa kulhossa. (Sokerin kuuluisi sulaa, mutta ei se minulla sulanut, joten kuumensin voita ja sokeria kattilassa, ennen kuin lisäsin jogurtin.) Yhdistä kosteat aineet kuiviin ja sekoita hyvin. Muotoile taikinasta pellille leivinpaperin päälle pieniä palloja. Paina keksejä hieman kasaan (jos pystyt) ja koristele suklaahipuilla. Kypsennä vajaassa 200 asteessa 12-15 minuuttia. (Alkuperäisessa ohjeessa paistolämpötila oli 190 astetta, mutta ei mun uunissa sellaisia asteita ole.)

Keksejä tuskin teen toistamiseen, mutta tätä kakkua kyllä teen! Niin, tai siis neliöitähän näistä piti tulla, mutta huomasinkin olevani tekemässä kakkua siinä vaiheessa, kun olin kaatanut taikinan irtopohjaiseen kakkuvuokaan. Mutta hyvin tämä kakkunakin meni. :-)

Huomatkaa muuten, että leivonnaisen rusehtava väri tulee ihan kokonaan ragi-jauhoista.

Käytin kakkuun (tämä nyt sitten ilmeisesti on kakku) säilykemangoja, jotka soseutin. Yhdestä purkillisesta ei ihan tullut tarvittavaa kahta ja puolta desiä sosetta, mutta lisäsin hieman mangojen säilykelientä ja jogurttia. Hyvä tuli niinkin. Kakussa oli hyvin lievä terveysleivonnaisen maku, mutta se oli niin lievä, ettei häirinnyt. Sitä paitsi kun tämän söi suklaakastikkeen kanssa, se vähäinenkin terveysleivonnaisen maku katosi kokonaan. :-)

Ragi-kakku

Kuivat aineet: 1,8 dl (3/4 cup) ragijauhoja 0,6 dl (1/4 cup) vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta 1/2 tl jauhettua kardemummaa ripaus suolaa Kosteat aineet: 2,5 dl mangososetta 0,6 dl öljyä 2 rkl jogurttia 0,6 dl sokeria

Sekoita kuivat ja kosteat aineet erillisissä kulhoissa. Sekoita kosteat aineet kuivien aineiden joukkoon ja sekoita varovasti. Kaada taikina voideltuun vuokaan (esim. irtopoh- jaiseen kakkuvuokaan) ja paista vajaassa 200 asteessa 25-30 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla.

 

Koska molemmat kokeilut olivat maun puolesta erittäin onnistuneita, rohkaistun ehkä käyttämään ragia enemmänkin. Seuraavaksi voisin jopa harkita tekeväni ragista jotakin suolaista. Ragi-dosa kangastelee mielessäni...

Namak shamak!

Meillä on syöty viime aikoina kaalikääryleitä ja muita hyvin perinteisiä intialaisia ruokia, jotka eivät ilmeisestikään sovi tämän blogin teemaan, mutta löysinpä koneelta yhden vanhan kanacurryn tai oikeastaan jogurtin käyttöön liittyvän vinkin. Jogurtin ongelma kun tuppaa olemaan se, että se juoksettuu, jos sitä keittää liian pitkään.

Opin äskettäin tähän yhden uuden näppärän konstin: kun valmistaa tahnan ruskistetuista sipuleista ja jogurtista, jogurttia voi kypsentää vaikka kuinka kauan, eikä se mene miksikään. Lisäksi ruskistetut sipulit antavat ruoalle syvemmän maun kuin raakana soseutetut sipulit tai normaalisti paistetut sipulit, joten sipuli-jogurttitahna sopii erinomaisen hyvin erityisesti liharuokiin (kasvisruokiin toki myös). Tahna myös sakeuttaa ruokaa mukavasti.

Sipulit voi joko uppopaistaa tai paistaa pannulla pienessä määrässä öljyä. Itse suosin jälkimmäistä tapaa. Sipulit ruskistetaan, minkä jälkeen ne laitetaan blenderiin. Joukkoon lisätään pari ruokalusikallista jogurttia, ja ainekset jauhetaan tasaiseksi soseeksi. Sitten tahna onkin valmista käytettäväksi. Tahna lisätään ruoanvalmistukseen yleensä aika alkuvaiheessa.

Olisi mielenkiintoista kokeilla, millaista tahnasta tulisi, jos käyttäisi kaupassa myytäviä valmiiksi paahdettuja sipuleita. Vaikka ne ovatkin rapeita, niin ne pehmenevät kuitenkin aika äkkiä joutuessaan tekemisiin kosteampien ainesten kanssa. Luulen, että tahnasta saattaisi tulla aika hyvää. Niin pääsisi ainakin hieman helpommalla, vaikka ei sipulien paistaminenkaan tietysti sekään mikään hirveän vaativa homma ole. :-) Vähemmänhän siihen menee aikaa kuin kaupassa käyntiin.

Tässä vielä selvyydeksi pieni video tahnan valmistuksesta. Videolla hyörii turbaani päässä kokki Harpal Singh Sokhi, jolla on Intiassa Food Food -kanavalla oma ohjelma, Turban Tadka.



Kun ensimmäisen kerran katsoin kyseistä ohjelmaa, leukani putosi lattialle: herra rupesi nimittäin laulamaan kesken ruoanlaiton, ja minä ihmettelin, että mikäs tyyppi se tämä oikein on. Myöhemmin minulle selvisi, että laulaminen on hänen tavaramerkkinsä: mies laulaa luikauttaa namak shamak, namak shamak, daal dete hain aina silloin, kun hän lisää ruokaan suolaa. Ei ole aavistustakaan, mitä tuo lause mahtaa tarkoittaa, mutta suolasta siinä ainakin puhutaan.


Laitan vielä tähän loppuun ohjeen yhdestä kanacurrysta, jossa käytin tuota sipuli-jogurttitahnaa.

Kanacurry (yksi versio...)

Sipuli-jogurttitahna: 1 isohko sipuli hienonnettuna tai suikaloituna 2-3 rkl jogurttia Pannulle: 2 rkl öljyä 1 sipuli hienonnettuna 2 tl inkivääri-valkosipulitahnaa 1/2 tl kurkumaa 1 1/2 - 2 tl chilijauhetta 1 1/2 tl korianterijauhetta 1/2 tl jauhettua juustokuminaa eli jeeraa suolaa maun mukaan 3 tomaattia kuutioituna 600-700 g broileria kuutioituna suupalan kokoisiksi paloiksi (itse käytin paistileikkeitä) (hieman garam masalaa)

Valmista ensin sipuli-jogurttitahna. Ruskista hienonnetut sipulit tilkassa öljyä ja jäähdytä sipulit. Laita sipulit blenderiin ja lisää jogurtti. Jauha tasaiseksi soseeksi. Laita tahna sivuun odottamaan. (Tahnan voisi myös tehdä etukäteen. Se säilyy jääkaapissa usemman päivän.) Kuumenna öljy pannulla ja lisää sipuli. Paista, kunnes sipuli on saanut hieman väriä. Lisää inkivääri-valkosipuli- tahna ja jatka paistamista parin, kolmen minuutin ajan, kunnes tahna ei tuoksu enää raa'alle. Lisää sipuli-jogurttitahna ja jatka paistamista, kunnes seos on kuivaa. Lisää kurkuma, chilijauhe, korianterijauhe, jauhettu jeera, suola sekä tomaatit ja jatka paistamista, kunnes öljy erottuu. Lisää broileri ja hauduta, kunnes liha on kypsää. (Vettä ei tarvitse lisätä.) Lisää lopuksi halutessasi hieman garam masalaa (itse en laittanut).

Kuinka muna voi?

Muna on mukava ruoka-aine, kun siitä saa tehtailtua - ruoan lisäksi - muka-hauskoja otsikoita blogipostauksille. Tällä kertaa otsikko ei kuitenkaan ole ihan asian (munan) vierestä, sillä kokeilun tuloksena syntyi hieman erilaista munavoita.

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin en ole erityisen kunnostautunut munavoin teossa, sillä aikaisempia tekokertoja on kertynyt huimat yksi kappale. Tein silloin munavoin raejuustosta, enkä tiedä, mikä meni vikaan, mutta munavoi ei ollut minusta oikein hyvää. Muiden tekemä raejuusto-munavoi on maistunut minulle oikein hyvin, mutta se minun sotkotukseni oli jotenkin vetistä ja mautonta. Epäilen, että terveysintoillessani laitoin raejuustoa liikaa ja munaa liian vähän, ja lopputuloksena olikin munalla maustettu raejuusto.

Tuosta viisastuneena päätin tehdä tätä intialaistettua munavoita aluksi pienemmän satsin, jos vaikka tämäkin menisi taas pieleen. Nyt munavoi loppui sitten kesken, mutta mieluummin näin päin.

Vähän maukkaampi munavoi

3 kananmunaa 125 g kotijuustoa tai paneeria suolaa maun mukaan mustapippuria maun mukaan Pannulle: hieman öljyä 1 valkosipulinkynsi hienonnettuna 1 salottisipuli hienonnettuna 1/2 tl chilijauhetta 1/2 tl jauhettua juustokuminaa n. 50 g tuoretta pinaattia hienonnettuna

Keitä kananmunat koviksi, jäähdytä ja kuori.  Murustele kotijuusto ja hienonna munat. Laita ne kulhoon. Kuumenna öljy pannulla ja lisää valkosipuli sekä sipuli. Kuullota, mutta älä anna sipuleiden ruskistua. Lisää chilijauhe, juustokumina sekä pinaatti ja paista sekoitellen, kunnes pinaatti on painunut kasaan (ehkä noin puoli minuuttia, minuutti). Anna seoksen hieman jäähtyä. Lisää sipuli-pinaattiseos munien ja juuston joukkoon, sekoita hyvin ja mausta suolalla ja pippurilla.

Oli tosi hyvää piirakan päällä ja tumman voileivän välissä, mutta maistuisi varmasti myös vaikkapa keitettyjen perunoiden kanssa.

Pesarattu

Nyt on taas vuorossa jotain vähän perinteisempää, nimittäin andhrapradeshilainen erikoisuus, pesarattu-lätty.

Pesaratut ovat erinomaisen mukava tuttavuus suomalaisellekin, sillä pesarattujen ainekset saa ihan tavallisesta marketista (lukuun ottamatta pieniä vihreitä chilejä, jotka voi korvata muilla chililajikkeilla tai jättää ne kokonaan pois). Pesarattujen valmistuskin on paljon helpompaa kuin esimerkiksi dosa-lättyjen: pesarattu-taikinaa ei tarvitse hapattaa, ja paistaminenkin on aika simppeliä puuhaa. Ihan tavallisella lettupannulla saa aikaiseksi kivan rapsakoita ja maukkaita pesarattuja! Pesaratut on myös terveellisempiä kuin dosat, koska pesaratut valmistetaan mungpavuista, jotka ovat hyvin kuitu- ja proteiinipitoisia. Pesarattu-nimi tulee telugusta: pesalu tarkoittaa mungpapuja ja attu lettua, ja kun nämä yhdistetään, saadaan siis pesarattu. :-)

Mungpapuja liotetaan kahdeksan tuntia tai yön yli, minkä jälkeen pavut jauhetaan muiden ainesten kanssa paksuhkoksi taikinaksi, josta paistetaan pannulla lättysiä. Lättyset nautitaan tyypillisimmin jonkin chutneyn, esimerkiksi inkivääri-, kookos- tai korianterichutneyn kanssa, tai sitten upmalla täytettynä, jolloin pesaratusta tulee MLA pesarattu. Tavallisesti pesaratun päälle ripotellaan paistamisvaiheessa hienonnettua sipulia ja ehkä myös tuoretta korianteria ja vihreää chiliä, mutta kukaan ei estä keksimästä ihan omia variaatioita! 

Pesarattuja nautitaan Intiassa tavallisesti aamiaiseksi, mutta meillä syödään näitä vain illallisella, kun olen aamuisin niin saamaton tapaus, että en viitsi laittaa aamiaisen takia tikkua ristiin. Saati sitten, että rupeaisin paistamaan aamulla jotain lättyjä! Mieluusti kyllä söisin aamiaiseksi kaikenlaisia herkkuja (esimerkiksi juurikin pesarattuja), jos joku toinen vain valmistaisi ne. :-)

Aamiaisesta tuli mieleen, että intialaiset aamiaisruoat tuntuvat länsimaiseen makuun hyvin raskailta ja täyttäviltä. Ainakin minulle tulee intialaisen aamiaisen jälkeen sellainen olo, että voisin mennä takaisin nukkumaan. Aamiaisen raskaus juontaa varmasti menneiltä ajoilta, jolloin aamulla täytyi syödä hyvin, jotta jaksoi huhkia pellolla. Suuri osa nykypäivän intialaisista tuskin tarvitsisi kovin raskasta aamiaista ainakaan työnsä puolesta, mutta tottumuksista on varmasti vaikea päästää irti (ja sitä paitsi: eihän puurolla tai maissihiutaleilla edes elä, kun puolen tunnin päästä on taas nälkä).

Pesaratut

3 dl mung-papuja (green gram, mung bean, pesalu) 2-3 vihreää pientä chiliä (tai maun mukaan) paloiteltuina n. 1 cm:n mittainen pätkä inkivääriä paloiteltuna 1 rkl riisijauhoja 1 tl jeeran siemeniä (voi jättää poiskin) suolaa maun mukaan öljyä paistamiseen (Päälle maun mukaan esim. hienonnettua sipulia, tuoretta korianteria ja/tai vihreää chiliä hienonnettuna)

1. Liota papuja reilussa vedessä noin kahdeksan tuntia tai yön yli. Siivilöi vesi pois. 2. Jauha pavut, chilit, inkivääri ja suola tasaiseksi seokseksi. Lisää sen verran vettä, että saat jauhettua taikinan hyvin. 3. Kaada seos kulhoon ja sekoita mukaan riisijauhot ja jeeran siemenet. Lisää vettä sen verran, että taikina muistuttaa paksuhkoa lettutaikinaa. 4. Kuumenna matalalaitainen pannu (esim. tarttumaton lettupannu) hyvin kuumaksi. Laita pannulle ripaus öljyä ja nosta pannu liedeltä sivuun (taikinan levittäminen on helpompaa, kun pannu ei ole aivan tulikuuma). Laita pannulle kauhallinen taikinaa ja levitä se kauhan pohjalla (tai esim. pienellä lasikulholla) pyörivin liikkein tasaiseksi lätyksi. 5. Laita pannu takaisin kuumalle levylle ja ripottele pesaratun päälle ja reunoille hieman öljyä. Ripottele päälle myös muut lisukkeet (hienonnettu sipuli jne.), jos haluat. 6. Paista pesarattu kypsäksi, käännä pesarattu ja paista vielä hetki toiselta puoleltakin. Tarjoa haluamiesi lisukkeiden kanssa. Syö sormin! :-)

Vinkkejä

• Ennen pesarattujen tekoa ja paistamista kannattaa käydä kurkkaamassa vanhan suosikkini Sanjay Thumman video siitä, kuinka pesaratut tehdään. Tuo video selventää paljon. Pieni varoituksen sana: videota katsoessa saattaa tulla nälkä. :-D
• Hienonnetun sipulin voisi sekoittaa halutessaan myös taikinaan, ja hajupihkaa (hing) voisi sitäkin lisätä pienen hyppysellisen.
• Taikina säilyy jääkaapissa muutaman päivän, joten taikinan voi tehdä myös etukäteen. Ota taikina huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen paistamista. 
• Voit paistaa ensiksi pienen koelättysen ja testata sen maun. 
• Pesarattuja voi tehdä myös idätetyistä mungpavuista. 
• Mietin, että ohukaispannulla paistetut mini-pesaratut voisivat olla myös aika hauskoja.
• Pesarattu sopii erinomaisen hyvin myös esimerkiksi jonkin kana- tai lammascurryn kyytipojaksi. (Anteeksi, nyt rupesin kuolaamaan.)

Pesarattuja, kookoschutneytä ja pullokurpitsa-perunacurrya.

Korvapuusteille kyytiä

Korvapuustit ovat monelle melkein pyhä asia, ja varmasti aika moni haluaakin korvapuustinsa ihan perinteiseen tapaan valmistettuna. Minun on tehnyt korvapuusteja mieli jo monta kuukautta, mutta sain lopullisen kimmokkeen niiden valmistamiseen vasta, kun keksin, miten voisin ne muuntaa: tekisin pullataikinan kookosmaitoon, ja täytteeseen tulisi intialaista palmusokeria, raastettua omenaa, sulttaanirusinoita eikä rasvaa ollenkaan.

En ole koskaan aiemmin käyttänyt pullataikinassa kookosmaitoa, ja tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun jätin munan taikinasta pois. Tuli aivan mielettömän hyvä taikina! Yllätyksekseni kookosmaito ei maistunut taikinassa ollenkaan, mikä oli toisaalta hyvä mutta toisaalta pieni pettymys.

Täytteessä kokeilin kahta erilaista valmistustapaa. Toisen taikinanpuolikkaan täytin niin, että raastoin palmusokerin ja omenan ja ripottelin ne suoraan taikinalevyn päälle. Toisen taikinanpuolikkaan kanssa tein niin, että sulatin palmusokerin (+ruokalusikallisen vettä) kattilassa, sekoitin omenaraasteen sulaneen sokerin joukkoon ja levitin sitten tämän, hieman jäähtyneen seoksen taikinalevylle. Täytteestä tuli tasaisemman värinen, kun omenatkin värjäytyivät palmusokeriliemessä ruskeiksi, mutta suurta makueroa pullissa ei ollut. Tykkäsin ehkä kuitenkin enemmän niistä pullista, joissa sokeri oli vain raastettu - ne maistuivat nimittäin hieman makeammilta. :-) Sulatetussa sokerissa kävi ilmeisesti niin, että osa sokeriliemestä valui pullien leikkausvaiheessa leivinlaudalle, mikä hieman verotti pullien makeutta.

Perinteiset korvapuustit ovat ihania, mutta niin olivat nämäkin. Juuri sellaisia, jollaisista itse tykkään: meheviä, pehmeitä, isoja ja maukkaita! Olikin pakko piilottaa osa pullista kiireen vilkkaa pakkaseen, koska muuten olisin saattanut syödä ne kaikki. :-)

Tykkään jättää pullataikinan hyvin löysäksi, jotta pullista tulisi pehmeitä ja kuohkeita, ja siksi jauhon määrä on taikinassa aika pieni. Lisään sitten jauhoja leivontavaiheessa tarpeen mukaan.

Kookoksiset palmusokeri-omenapuustit

Taikina: 5 dl kookosmaitoa 50 g hiivaa 2 dl sokeria 1 tl suolaa n. 1/2 rkl kardemummaa n. 11 dl vehnäjauhoja 75 g sulatettua voita tai margariinia Täyte:  n. 2 dl intialaista palmusokeria (gur) 2 hapahkoa omenaa 1 dl sulttaanirusinoita kanelia maun mukaan kardemummaa maun mukaan Voiteluun: munaa Pinnalle: raesokeria, mantelirouhetta tai mantelilastuja

Valmista taikina normaalin pullataikinan tapaan. Kuumenna kookosmaito kädenlämpöiseksi, sulata joukkoon hiiva ja sekoita mukaan sokeri, suola ja kardemumma. Sekoita joukkoon osa jauhoista ja jatka alustamista käsin. Lisää loput jauhoista ja sulatettu rasva ja jatka alustamista, kunnes saat hyväntuntuisen taikinan. Kohota lämpimässä paikassa liinan alla kaksinkertaiseksi. Raasta palmusokeri. Kuori ja raasta omenat karkeaksi raasteeksi ja puristele omenista enin vesi pois. Jaa taikina kahteen osaan ja kauli toinen osa isoksi levyksi. Ripottele päälle puolet palmusokerista, omenaraasteesta ja rusinoista sekä maun mukaan kanelia ja kardemummaa. Kääri tiukalle rullalle ja leikkaa ja muotoile korvapuusteiksi. Leivo toinen taikinanpuolikas samalla tavoin. Kohota pullat liinan alla, voitele munalla ja ripotte- le päälle joko raesokeria tai mantelia. Paista 225- asteisessa uunissa, kunnes pullat ovat kypsiä ja saaneet kauniin värin. (n. 10-15 minuuttia)

Coleslaw intialaisittain

En ole coleslawn suuri ystävä enkä pidä kaalista muutenkaan hirveästi. Ainoastaan kaalikääryleet ovat poikkeus - niitä voisin syödä vaikka kuinka monta! Siitä syystä ajattelinkin kokeilla, uppoaisikohan intialaisilla mauilla höystetty coleslaw hieman paremmin kuin se perinteinen versio. No kyllähän tuo osui ja upposi. Näköjään minulle kelpaa mikä vain, missä on intialaisia makuja mukana. :-D

Vaan kyllä minä sitten vihaan kaalin pilkkomista! Vaikka yrittäisin pilkkoa sitä kuinka siististi, niin silti niitä kaalin palasia on aina kaikkialla! Monesti olen miettinyt, olisiko kaali sittenkin parempi hienontaa jollakin yleiskoneella - pääsisikö sillä tavalla helpommalla - mutta koneiden kanssa on aina se ongelma, että ne pitää kaivaa esille jostakin kaapin kätköistä ja sitten vielä pestäkin. Kumpi siis on pienempi paha, raapia kaalin palasia tiskipöydältä, lattialta ja melkein seiniltäkin, vai taistella yleiskoneen esille ottamisen ja puhdistamisen kanssa? Taitavat olla yhtä isoja pahoja molemmat - ehkä onkin parempi lopettaa kaalin syöminen kokonaan? Paitsi että tänään täytyisi tehdä ruokaa siitä kaalin jämästä, joka jäi yli tästä salaatista. Taas on kivaa tiedossa. Ei tule ajanvietto-ongelmia.

Coleslaw intialaisittain

n. kolmas- tai neljäsosa kaalista 2-3 porkkanaa 1 pieni punasipuli 2 dl paksua luonnonjogurttia suolaa maun mukaan sitruunamehua maun mukaan tuoretta korianteria hienonnettuna (1 vihreä chili hienonnettuna) Mausteseos: 1 rkl öljyä 1 tl tummia sinapinsiemeniä 1/2 tl jeeran siemeniä kymmenisen currylehteä (voi jättää poiskin) kourallinen sulttaanirusinoita 1/2 tl korianterijauhetta

Suikaloi kaali mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi. Kuori porkkanat ja pilko julienne-suikaleiksi (tai raasta karkeaksi raasteeksi). Suikaloi myös sipuli ohuiksi suikaleiksi. Laita kasvikset isoon kulhoon ja sekoita mukaan jogurtti, suola, sitruunamehu, tuore korianteri ja chili, jos käytät sitä. Kuumenna öljy pannulla ja lisää sinapinsiemenet. Kun ne alkavat raksua, lisää muut mausteseoksen ainekset. Sekoittele koko ajan. Kun rusinat ovat "pullistuneet", kaada seos salaatin joukkoon. Sekoita hyvin ja tarkista maku. Anna makujen mieluusti tasoittua jääkaapissa jonkin aikaa ennen tarjoamista.

Huomioita:

• Mietin, että paahdetut maapähkinät olisivat voineet olla tässä aika kiva lisä. Ripottelisin niitä päälle vasta ennen tarjoilua.
• Rasvaisempi jogurtti toimii tässä minusta paremmin kuin vähärasvaisempi jogurtti. 

Inkivääri-valkosipulitahna

Inkivääri-valkosipulitahnan valmistus ei ole mitään rakettitiedettä, mutta ajattelin tehdä tästäkin postauksen, kun satuin tarvitsemaan lisää tahnaa. 

Inkivääri-valkosipulitahnaa käytetään intialaisessa ruoanvalmistuksessa todella paljon, joten sitä on hyvä olla aina valmiina. Valmista tahnaa voi ostaa kaupoistakin, mutta en oikein näe syytä valmiin tahnan ostamiselle, kun tahnan valmistus on niin helppoa ja nopeaa. Valmiissa tahnoissa on usein myös lisäaineita, joita itse tehdyssä ei tietystikään ole. Kaiken lisäksi inkiväärissä ja valkosipulissa on niin paljon hyviä terveysvaikutuksia, että tahnaa kannattaa tehdä jo senkin takia. :-)

Tahnaa voi tehdä myös tarpeen mukaan pienempinä annoksina, mutta minusta on näppärämpää tehdä isompi annos kerralla, jolloin tahnaa on aina valmiina. Ja toisaalta: kun kaapissa on valmista tahnaa, sitä tulee myös käytettyä useammin. Pienemmät annokset voi valmistaa myös raastamalla - inkivääri ja valkosipuli vain raastetaan ja sekoitetaan - mutta tällaisen tahnan koostumus ei ole aivan samanlainen kuin jauhamalla saadun. Inkivääri varsinkin jää usein sellaiseksi säikeiseksi, eivätkä säikeet näytä ruoassa kovinkaan kivoilta. 

Tahnaa varten tarvitaan vain inkivääriä ja valkosipulia, joita kumpaakin tulee suunnilleen saman verran. Öljy parantaa tahnan säilyvyyttä ja säilyttää myös sen värin paremmin, joten sitäkin kannattaa hieman lisätä. Jotkut (esimerkiksi anoppi) lisäävät tahnaan myös suolaa ja kurkumaa, mutta itse käytän tahnaani vain edellä mainittua kolmea ainesta. Jauhamisen helpottamiseksi tahnan valmistuksessa voisi käyttää öljyn sijasta myös vettä, mutta vesi huonontaa säilyvyyttä, joten jos tahna on tarkoitus säilyttää jääkaapissa, suosittelen öljyn käyttämistä. Jos taas tahna on tarkoitus pakastaa, vettäkin voi käyttää.

Joskus tahna muuttuu jääkaapissa vihertäväksi, mutta se ei vaikuta tahnan makuun tai käyttökelpoisuuteen millään lailla. En tiedä tarkalleen, mistä värin muutos johtuu, mutta olen käsittänyt, että öljy ehkäiseen tätäkin ilmiötä. 

Tahnan valmistusta varten kannattaa valita mahdollisimman tuoreen oloista inkivääriä, sellaista kiinteää ja painavaa, joka on sisältä kellertävää ja "mehevää". Kuivahtaneet, kurttuiset ja keveän tuntuiset inkiväärinjuuret kannattaa jättää kaupan hyllylle. Olen varmaankin kauppiaiden kauhuasiakas, sillä testaan inkiväärin tuoreutta kaupassa vielä niin, että katkaisen inkiväärinjuuresta palasen, jotta näkisin, millainen se on sisältä.

Inkivääri-valkosipulitahna

saman verran inkivääriä ja valkosipulia
hieman öljyä
(kurkumaa)
(suolaa)

Laita kaikki ainekset blenderiin ja jauha ne tasaiseksi tahnaksi. (Pienemmän määrän voi jauhaa myös morttelissa.) Kaavi tahnaa välillä kulhon reunoilta alas, jotta saisit tahnasta mahdollisimman tasaista. 

Jos säilytät tahnan jääkaapissa, laita tahna kuivaaseen ja puhtaaseen lasipurkkiin ja sulje purkki hyvin. Jos haluat pakastaa tahnan, on kätevämpää pakata tahna annoskokoisiksi paloiksi esim. jääpalamuotteihin tai pieniin folionyytteihin, ja pakata ne tiiviiseen rasiaan. 

Tahna säilyy jääkaapissa ainakin kolmesta neljään viikkoa ja pakastimessa huomattavasti pidempään. Muista aina ottaa tahnaa kuivalla ja puhtaalla lusikalla!