Tandoorilohi

Olen jo pitkään halunnut kokeilla tandoorilohta, mutta Intiassa se ei onnistunut, koska siellä meillä ei ollut uunia ja koska lohi (pakastettu) oli siellä niin törkeän hintaista. Tykkään erilaisista tandooriruoista tosi paljon, ja ajattelin, että tandoorimausteet sopisivat myös lohelle. Sopivathan ne. Suosittelen kokeilemaan! Oli helppoakin kuin mikä. :-)

Tandoorilohi

n. 400-500 grammaa lohifilettä Mausteseos: 4 rkl paksua luonnonjogurttia 1 rkl sitruunamehua 1 ½ tl suolaa 1 tl inkivääri-valkosipulitahnaa 1 ½ tl chilijauhetta 1 tl jauhettua jeeraa eli juustokuminaa 1 tl korianterijauhetta

Sekoita kulhossa kaikki mausteseoksen aineet. Laita lohifilee uunivuokaan ja levitä mausteseos kalan molemmin puolin. Anna maustua jääkaapissa tunnin verran. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Paista kalaa uunin keskitasolla 20-25 minuuttia. Tarjoa perinteisesti tandooriruokien tapaan sipuli- renkaiden ja sitruunalohkojen kanssa.

Vinkki

• Jos tykkää garam masalasta, myös sitä voisi laittaa mausteseokseen. Itse laitan garam masalaa silloin tällöin tandooribroileriin, mutta jätin sen tästä pois, kun arvelin, että se saattaisi olla lohelle liian voimakas mauste.
• Jos haluat loheen tandooriruokien perinteisen punaisen värin, lisää mausteseokseen hieman punaista elintarvikeväriä. 

Ruusukaalin meno-paluu

Patalinnun Petra jätti äskettäin lopulliset hyvästit ruusukaalille, ja Petran postauksesta tuli mieleeni, että ruusukaali on semmoinen vihannes, jota minäkään en voi sietää. Olen joskus muinoin yrittänyt valmistaa ruusukaalia eri tavoin ja todennut, että ruusukaali ei vain taida olla minun juttuni. Petran jutun luettuani tajusin kuitenkin, että en ole koskaan yrittänyt valmistaa ruusukaalia intialaisittain: menisiköhän se paremmin alas, jos sen maustaisi intialaisilla mausteilla?

Miettiessäni, millä intialaisella tavalla ruusukaalia valmistaisin, mieleeni tuli eräs intialainen vihannes, jota inhoan yli kaiken ja jota pystyn syömään vain yhdellä tavalla valmistettuna. Kyseessä on karvaskurkku (bittergourd, karela, kakarakaya), josta en pidä siitä syystä, että se on aivan liian kitkerä minun makuuni. Ainoa karvaskurkku-ruokalaji, jota pystyn syömään, on sellainen, johon tulee paljon palmusokeria. Makeus häivyttää alleen ainakin osan karvaskurkun kitkeryydestä, ja koska olen perso makealle, karvaskurkkukin uppoaa siinä sivussa melkein huomaamatta. :-)  Tämän ruoan inspiroimana päätin valmistaa ruusukaaliakin samaan tyyliin, palmusokerilla makeutettuna.

Inhokkivihannes karvaskurkku. Maistuu yhtä pahalta kuin miltä näyttääkin.

Palmusokeria minulla ei ollut, joten suunnistin pitkästä aikaa Indian Marketiin Hakaniemeen. En muista, milloin olen siellä viimeksi käynyt, sillä lopetin siellä käymisen kauan sitten, kun kauppa oli minusta varsin surkea ja myytävien tuotteiden parasta ennen -päiväys oli usein aikoja sitten mennyt. Yllättyinkin iloisesti, sillä Indian Market oli parantunut huomattavasti sitten viime näkemän. Siellä oli jopa intialaisia vihanneksia, esimerkiksi edellä mainittua karvaskurkkua, luffaa ja rumpukeppejä, drumsticks. Paneeriakin siellä oli, ja sen hinta näytti olevan 12 euroa per kilo. Currylehtiä en siellä kuitenkaan nähnyt, mutta onneksi olin pari viikkoa aiemmin ihmeekseni löytänyt tuoreita currylehtiä toisesta kaupasta. (Anteeksi, mutta minulla on pakkomielle currylehtien suhteen - ne vain ovat niin oleellinen osa eteläintialaista ruokaa.) Ihan mahtavaa - helsinkiläisten etnisten kauppojen valikoimat vain paranevat!

Helsingin ulkopuolella asuvia voin lohduttaa sillä, että currylehdet voi ihan hyvin jättää ruoasta poiskin, jos niitä ei ole saatavilla. Niiden puuttuminen ei maata kaada, eikä siis missään nimessä kannata jättää intialaisia ruokia kokeilematta sen takia, että ei ole currylehtiä. Ne tuovat ruokaan hyvän tuoksun ja sellaisen autenttisuuden tunnun, mutta ruoan lopulliseen makuun ne eivät hirveästi vaikuta. Ja pohjoisintialaisissa ruoissahan currylehtiä ei edes tarvita.  

Puolen kilon köntsä palmusokeria.

Ruusukaali-palmusokerikokeilun tulos oli se, että ruusukaali ja palmusokeri sopivat todella hyvin yhteen. Tästä ruoasta tuli ihan mielettömän hyvää - vaikka itse sanonkin. :-)

Sokerikammoisille vielä sellainen juttu, että palmusokeria ei voi lainkaan verrata valkoiseen sokeriin. Palmusokeri on käsittelemätöntä sokeria, luonnontuote, ja siinä on valkoiseen sokeriin verrattuna paljon hyvää. Suosittelen siis kokeilemaan palmusokeria muutenkin. 

Ruusukaalia palmusokerilla makeutettuna

1 rkl öljyä ½ tl tummia sinapinsiemeniä ½ tl jeeran eli juustokuminan siemeniä (yksi oksa currylehtiä) 1 valkosipulinkynsi hienonnettuna 1 sipuli hienonnettuna n. 1 tl suolaa 1/3 tl kurkumaa 1 tl chilijauhetta 1 tl korianterijauhetta 300 g ruusukaaleja ½ - 1 dl palmusokeria (jaggery, gur, bellam) raastettuna

Huuhtele ruusukaalit ja leikkaa niistä kanta pois. Halkaise ruusukaalit tai leikkaa ne neljään osaan, jos ne ovat kovin suuria. Kuumenna öljy pannulla, ja lisää siihen siemenet sekä currylehdet, jos käytät niitä. Kun sinapinsiemenet alkavat poksua, lisää valkosipuli, sipuli ja suola. Paistele keskilämmöllä, kunnes sipuli on saanut hieman väriä. Sekoittele välillä. Lisää jauhetut mausteet, sekoita ja lisää ruusukaalit. Sekoita hyvin ja lisää noin puoli desiä vettä. Sulje kannella ja hauduttele keskilämmöllä, kunnes ruusukaali on pehmeää (10-15 min.). Jos seos uhkaa ottaa pannun pohjaan kiinni, lisää ripaus vettä. Kun ruusukaali on pehmeää, lisää raastettu palmusokeri. Sekoita hyvin ja anna sokerin sulaa ruusukaalien joukkoon paksuksi tahnaksi. Tarkista suola ja lisää tarvittaessa.

Havaintoja

• Sokerin määrä on viitteellinen, ja määrää voi muuttaa sen mukaan, miten makeasta tykkää. Itse tykkään palmusokerista kovasti, ja lisäsinkin sitä kokonaisen desin. Pidän erityisesti siitä, kun palmusokeri sulaa ruoan joukkoon ihanaksi paksuksi ja tahmeaksi tahnaksi... Ai, ai. :-)
• Mietin, että tamarindikin olisi varmasti sopinut tähän erinomaisen hyvin. Ensi kerralla kokeilen tätä ehkä niin, että lisään ruokaan muutaman ruokalusikallisen tamarinditahnaa.  

Palak paneer

Lukija toivoi palak paneerin ohjetta, ja tässä se nyt (viimeinkin) tulee. :-)

Palak paneer

2 rkl gheetä tai öljyä ½ tl jeeran eli juustokuminan siemeniä 1 iso sipuli hienonnettuna 2 pientä vihreää chiliä hienonnettuna 1 tl inkivääri-valkosipulitahnaa ½ tl kurkumaa ½ tl chilijauhetta 1 tl suolaa 1 iso kypsä tomaatti pieneksi kuutioituna reilu 1 tl korianterijauhetta 150 g tuoretta pinaattia 200 g paneer-juustoa kuutioituna (pari ruokalusikallista kermaa)

Huuhtele pinaatit huolellisesti. Kuumenna kattilassa vettä ja kiehauta pinaatteja siinä kaksi minuuttia. Laita pinaatit siivilään ja laske päälle kylmää vettä. Puristele pinaateista vesi pois ja joko soseuta ne blenderissä (tai esim. sauvasekoittimella) tai jos tykkäät karkeammasta pinaatista, hienonna pinaatit veitsellä. Voit lisätä blenderiin hieman vettä helpottamaan soseutumista. Kuumenna ghee tai öljy pannulla ja lisää jeeran siemenet. Kun ne rätisevät, lisää sipuli. Paista sipulia keskilämmöllä, kunnes se on hieman ruskistunut. Lisää chilit ja inkivääri-valkosipulitahna ja jatka kypsentämistä parin kolmen minuutin ajan. Sekoittele ahkerasti. Lisää kurkuma, chilijauhe ja suola, ja pyöräytä mausteet sekaisin. Lisää tomaattikuutiot ja paista kovahkolla keskilämmöllä, kunnes tomaatit ovat muhjua. Lisää korianterijauhe ja soseutettu/ hienonnettu pinaatti ja sekoita. Lisää parin desin verran vettä ja hauduttele ilman kantta viitisen minuuttia. Älä laita kantta päälle äläkä kypsennä liian kauan, jotta pinaatin kaunis väri säilyisi. Sekoita lopuksi paneer-kuutiot varovasti joukkoon ja kuumenna. Jos haluat kastikkeesta täyteläisempää, lisää hieman kermaa. (Itse teen yleensä ilman kermaa.)

Havaintoja:

• Olen syönyt palak paneeria ravintolassa ehkä kerran elämässäni (ja sekin oli erittäin länsimaalaistettu palak paneer Goassa), joten en tiedä, kuinka lähellä tämä on sitä ravintoloiden tyypillisintä versiota. Monesti ravintoloissa käytetään paljon rasvaa (ja usein myös kermaa), joilla ruoka saadaan maistuvaksi mutta samalla tietysti vähän epäterveelliseksi ja linjoillekin epäedulliseksi. Kukaan ei estä lisäämästä tähänkin enemmän rasvaa ja/tai kermaa.
• Myös kuivattua sarviapilaa (kasoori methi) voisi lisätä tähän, noin ruokalusikallisen verran. Kasoori methi hienonnetaan sormien välissä ja lisätään ruokaan tomaattien jälkeen, kun tomaatit ovat menneet muhjuksi. 
• Jos tykkää löysemmästä kastikkeesta, vettä voi lisätä enemmän. Meillä tykätään vähän paksummasta soosista, erityisesti jos ruokaa on tarkoitus syödä leipien (esim. rotien) kanssa. Riisin kanssa menee vähän löysempikin curry.
• Jos vihreitä chilejä ei ole, ne voi ihan hyvin korvata chilijauheella. Tällä chilimäärällä tulee sellaista meidän makuun sopivan tulista, mutta chilin määrää voi tietysti säätää omaan makuunsa sopivaksi.