1. joulukuuta 2013

Sunnundalut


Jos pitäisi valita yksi ainoa makeinen, jota saisi lopun elämäänsä syödä, minä valitsisin varmaankin sunnundulut eli urad dal laddut. Ne menisivät jopa ohi suklaan! En aluksi tykännyt sunnundaluista - kalakandit, jilebit, badushat, pala kovat ja mysore pakit pesivät sunnundalut mennen tullen - mutta sitten löysin meidän lähimakeismyymälän sunnundalut, jotka olivat aivan järisyttävän hyviä. Sunnundalut ovat minulle niin suuri nautinto, että minulle ei saa edes puhua silloin, kun syön niitä. :-D

Intiassa ostimme sunnundaluja aina valmiina, mutta nyt päätin ensimmäisen kerran kokeilla, kuinka niiden valmistaminen itseltäni onnistuisi. Anopin mukaan valmistaminen oli kovin helppoa, kun "eihän niihin tule kuin kolmea ainesosaa" (urad dal -linssejä, sokeria ja gheetä). Suurin jännitysmomentti minulle oli linssien paahtaminen - jaksaisinko paahtaa niitä tarpeeksi kauan tai paahtaisinko niitä liian kauan ja käräyttäisin ne - mutta ei sekään onneksi mitään vaikeaa ollut. Samalla selvisi myös, mikä minua sunnundaluissa ehkä niin kovasti viettelee: paahdettujen linssien syvä maku yhdistettynä sokerin makeuteen! Huusholliinkin tuli "vähän" paahdetun linssin aromia. :-)

(Kuvat on muuten otettu ukkelin kännykkäkameralla.)

Paahtamattomia ja paahdettuja urad daleja.

Linssejä ei kypsennetä mitenkään muuten kuin paahtamalla kuivana pannussa (mikä onkin ladduille tyypillistä), mutta ei näistä silti mitään vatsavaivoja tule. Sunnundaluja tosin onkin tarkoitus syödä maltillisesti, vain yksi (tai korkeintaan kaksi!) kerrallaan. Ei niitä kyllä monta jaksaisikaan, sillä ne ovat suhteellisen raskasta syötävää. Sunnundaluja pidetään myös suhteellisen terveellisinä makeisina, sillä ne ovat hyvin proteiinipitoisia, ja niitä suositellaankin erityisesti raskaana oleville naisille.

Sunnundaluni onnistuivat muuten oikein hyvin, mutta muoto jätti hieman toivomisen varaa. Pallukat eivät nimittäin meinanneet oikein säilyttää pyöreää muotoaan vaan painuivat hieman kasaan. Tämä johtui luultavasti gheen määrästä - taisin luiskauttaa mukaan kerralla enemmän gheetä kuin olisi tarvinnutkaan. Kannattaa siis lisätä ensin gheetä noin puoli desiä ja katsoa sen jälkeen, tarvitseeko myös loppu ghee lisätä. Jotkut valmistavat sunnundalut palmusokerista, mutta minusta vain tavallisella sokerilla tulee oikean makuisia sunnundaluja, vaikka palmusokeri olisikin tietysti terveellisempää kuin valkoinen sokeri. 


Sunnundalut (urad dal laddut) 
(n. 10 laddua)

2 dl urad dal -linssejä
1 dl sokeria
1/2 - 3/4 dl gheetä

Puhdista linssit (poista mahdolliset roskat ja kivet.)
Levitä linssit paksupohjaiselle pannulle ja paahda
niitä ilman öljyä, kunnes ne ovat punaruskeita.
Sekoittele ahkerasti ja varo polttamasti linssejä. Unohdin
katsoa, kuinka kauan linssien paahtumiseen meni, mutta
ehkä noin 10-15 minuuttia. Anna linssien jäähtyä.

Laita linssit sekä sokeri blenderiin, tehosekoittimeen tms.
ja jauha ne hienoksi jauhoksi (hienon hiekan kaltaiseksi).
Laita seos kulhoon ja sulata ghee. Sekoita lämmin ghee
(aluksi noin 1/2 dl) linssi-sokerijauheen joukkoon ja
painele seosta samalla esim. lusikalla, jotta ainekset
sekoittuisivat hyvin. Jos pystyt pyörittelemään seoksesta
pallukoita, jätä loppu ghee lisäämättä. Muussa tapauksessa
lisää myös loppu ghee. Muotoile seoksesta pieniä (halk.
noin 4 senttiä) palloja.

Säilytä sunnundaluja huoneenlämmössä (säilyvät ainakin
4-5 päivää).




12 kommenttia:

  1. Luulin noita ensin sämpylöiksi;D INtialainen keittiö käyttää kyllä mestarillisesti kaikenmaailman linssejä ja papuja eri muodoissa.Mulla on jotenkuten jäänyt vähän yök-tunne intialaisista namuista mutta nämä varmaan oli ´hyviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, sämpylöitä. :-D No ei ihan, vaikka kyllähän nuo vähän sämpylöiltä näyttää.

      Muistankin, että et ole intialaisten namujen ystävä. Ne taitavat olla vähän semmoisia, että joko niistä tykkää tai ei. Voi kun mäkään en tykkäisi. ;-)

      Poista
    2. Minäkin katselin, että sämpylöitähän siinä, eikä mielikuva ole lähtenyt päästä vaikka kovasti yritän miettiä pieniä kovia namuja... vai ovatko nämä kovia?

      Poista
    3. No hitsi, että sitten osasinkin tehdä sämpylöiden näköisiä näistä. :-D

      Nämä eivät ole ollenkaan kovia, vaan aika pehmeitä. Vähän niin kuin piparkakkutaikina sillä erotuksella, että hienonnetut linssit hieman ratisevat hampaissa.

      Poista
  2. Paahdettujen linssien huoneistossa leijaileva aromi lienee sitten intialainen vastine kanelipullien tuoksulle!

    En ole varmaankaan koskaan maistanut sunnundaluja, vaikka rakastan intialaisia makeisia! Linssiä sisältävissä makeisissa on vaan se ongelma, että niiden proteiinipitoisuuden varjolla on helppo unohtaa syövänsä myös melkoisesti gheetä ja sokeria ilman, että tulee edes syyllinen olo...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidat olla (itseni lisäksi) ensimmäinen suomalainen, jonka kuulen rakastavan intialaisia makeisia!

      Minulla se taas menee niin päin, että muistan koko ajan tuskallisen hyvin, kuinka paljon gheetä ja sokeria intialaisissa makeisissa on, joten puolustelen syömistäni sillä, että onhan niissä niitä proteiinejakin. :-)

      Poista
    2. Täsmennän sen verran, että intialaisista makeisista kaikki maitopohjaiset ja besanista tai linssimössöstä tehdyt maistuvat (vaikka niitäpä ne kaikki melkein ovat :D). Entiselle työpaikalleni sattui kerran eräs kollega tuomaan soan papdia tuliaisiksi Nepalista, ja koko porukasta vain minä ja eräs toinen osasimme sitä arvostaa. Muuan ei-niin-ihastunut työkaveri kuvaili sitä suureen ääneen "makeaksi sahanpuruksi", ja se taisi olla papdille vähän huonoa peeärrää...

      Malmilla kuulemma on joku intialainen alkanut valmistaa myyntiin asti kaikenlaisia intialaisia makeisia ja tuo mm. khoaa kotimaastaan. Hyvä yritysmuoto varmaan jollekin, joka on eturintamassa ja saa sitä kautta nimeä itselleen!

      Poista
    3. Mulle kelpaavat oikeastaan kaikki makeiset, mutta seesaminsiemenistä valmistettuihin en ole kovin ihastunut, kun seesaminsiemenissä on semmoinen kitkerä sivumaku. Monista barfeista en myöskään tykkää, ja varmaan on paljon muitakin makeisia, joista en pidä; en ole vain maistanut niitä vielä. ;-)

      Soan papdeissa on muuten hirveästi eroja; minäkään en suuremmin tykkää semmoisista kuivan oloisista soan papdeista, mutta ne mehevämmät vievät kyllä kielen mennessään.

      Hienoa, että on saatu intialainen makeiskauppa Suomeenkin!

      Poista
  3. En ole koskaan kuullutkaan sunnundaluista! Jännä juttu miten joistain asioista oppii tykkäämään. Minä en ensin tykännyt Japanissa ollessani mochista, mutta kun sitä joka paikassa tyrkytetään, niin siitäkin oppi pitämään. Ei mochi kuitenkaan edelleenkään ole mitään suurinta herkkuani, mutta harvoinpa minä makeasta tykkäänkään.
    Hauska ohje tämä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti käydä googlettamassa mochia, kun en ollut koskaan ennen kuullut siitä. Näyttää kyllä vähän epäilyttävältä. ;)

      Sunnundalut ovat Andhra Pradeshin osavaltion erikoisuus, enkä tiedä, tunnetaanko niitä muualla Intiassa lainkaan. Ei siis ole mikään ihme, jos et ole ennen niistä kuullutkaan.

      Poista
    2. Hihii, eikös tosiaan mochi ole aika epäilyttävän näköistä. :)

      Poista

Kokki kiittää viestistäsi!