25. marraskuuta 2013

Sitruunainen dal


Kamerani otti jalat alleen, eikä uutta kameraa ole tällä hetkellä näköpiirissä. Uutta kameraa odotellessa on vaihtoehtona joko olla postaamatta mitään tai sitten postata ruokaohjeita ilman kuvia. Itse ainakin tykkään siitä, että ruokablogissa on myös kuva tehdystä ruoasta, ja siksi ilman kuvia postaaminen tuntuu vähän tyhmältä. Vaihtoehtoja pohdiskellessani postaan kuitenkin yhden arkistoihin jääneen ruoan, jonka kuvakin löytyi tallesta. Kyseessä on sitruunainen ja melko kevyt linssiruoka, josta ainakin itse tykkään kovin.

Minulta kyseltiin aiemman postauksen kommentissa, millaisia chilejä käytän, ja ajattelin vastata kysymykseen vielä tässäkin, jos joku muu on vaikka miettinyt samaa. Vihreänä tuoreena chilinä käytän hieman tulitikkua pidempiä chilejä, joita ostan yleensä Helsingin aasialaisista kaupoista. Suomalaisissa marketeissa myytävät isot vihreät chilit ovat vähän huono vaihtoehto, sillä ne eivät ole lainkaan tulisia ja niissä on paksu kuori, kuten paprikalla, ja chili jää ruokaan koviksi paloiksi. Toki niitäkin voi käyttää, jos niistä tykkää. Vihreät chilit voi myös ihan hyvin korvata chilijauheella, jolloin chili lisätään ruokaan silloin kuin muutkin jauhetut mausteet. Punaisena chilinä käytän kuivattuja punaisia chilipalkoja, joita niitäkin myydään aasialaisissa marketeissa. Nekin voi ihan hyvin korvata chilijauheella. 

Tässä vielä tallesta löytynyt kuva kummastakin chilistä. Kuvasta ei saa oikein mitään tolkkua, kun punaiset chilit on paloiteltu, eikä vihreiden chilien kokokaan tule oikein esille. Mutta ehkä tämä on parempi kuin ei mitään?


Lisääkin kysymyksiä saa tehdä! Vastailen oikein mieluusti kykyjeni mukaan. :-)

Mutta nyt siihen sitruunaiseen daliin.


Sitruunainen dal

1,5 dl moong dalia
n. 4 dl vettä

n. 3 rkl sitruunamehua
n. 1 tl suolaa
n. 2 dl vettä

Mausteseos (popu/tadka):
1/2 rkl öljyä
1 tl sinapinsiemeniä
1/2 tl jeeran siemeniä
2 punaista kuivattua chiliä paloiteltuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1/2 tl kurkumaa

Puhdista ja huuhtele linssit useassa vedessä, kunnes vesi
on kirkasta. Laita linssit ja vesi kattilaan, kiehauta ja keitä
linssit pehmeiksi. (Aikaa menee kattilassa ehkä noin 15-20
minuuttia). Vaihtoehtoisesti keitä linssit painekattilassa.
(Minun painekattilani meni rikki, joten tämä vaihtoehto on
itseltäni ainakin tilapäisesti pois käytöstä.)

Siirrä kattila pois levyltä ja lisää joukkoon sitruunamehu,
suola ja noin 2 desiä vettä. Voit lisätä vettä myös enemmän
tai vähemmän riippuen siitä, kuinka ohutta tai paksua
dalistasi haluat. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai
sitruunamehua.

Kuumenna öljy toisella pannulla ja lisää sinapinsiemenet
sekä jeeran siemenet. Kun sinapinsiemenet alkavat poksua,
lisää chilit ja valkosipuli. Kun valkosipuli on paistunut
hieman rapsakaksi ja chilit ovat saaneet hieman väriä, lisää
kurkuma. Kaada seos linssien joukkoon. Lisää päälle
halutessasi tuoretta korianteria.



Vinkkejä
  • Moong dalien sijasta voisi käyttää myös toor dalia (miksei myös punaisia masoor-linssejä). 
  • Hingiä eli hajupihkaa voisi myös lisätä tadkaan.
  • Tämä on ihanan kevyt linssiruoka, eli tämä ei välttämättä miellytä paksuihin ja kermaisiin daleihin tykästynyttä syöjää.

6 kommenttia:

  1. Tuo sitruuna varmaan lisää tosi kivasti makua tuohon;minä olen sitruunafani! Toivottavasti pian saat uuden kameran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitruuna on kyllä hyvää. Hitsi kun nyt rupesi tekemään mieli sellaista sitruunatorttua. :-P

      Ensin pitäisi vaan päättää, että millaisen kameran haluan. Se taitaakin olla kameran hankinnassa se vaikein osuus. ;-)

      Poista
  2. Kuulostaapa hyvältä! Olisin kokeillut jo tänään, mutta eilen tuli tehtyä jääkaappiin liian iso annos daalia, joka pitää nyt sitten syödä ensin pois.

    Luulin, että olin hyvin kartalla erilaisista daaleista, mutta sitruunadaaliin en ole oikeasti koskaan törmännyt. Ehkä tätä voisi kokeilla myös mango-daalina keittämällä mangopalaset painekattilassa. Koetin nimittäin raa'alla mangolla maustettua daalia kälyn ohjeen mukaan toor daalista, mutta resepti ei vaan tehnyt yhteistyötä kanssani. Mung daalista tykkään muutenkin, kun se tuntuu helpommin sulavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, tuohan kuulostaa tutulta. :-) Minä teen aina sellaisia armeija-annoksia, varsinkin juuri dalia, sambaria jne., ja sitten niitä saa syödä ja syödä.

      Mango dal on minun ja varsinkin ukkelin herkkua. Ukkelille pitää laittaa mukaan myös aina se mangon kivi, jota ukkeli sitten tykkää imeskellä. :-D Hupinsa kullakin.

      Poista
    2. Oih! Olen aivan heikkona eteläintialaisiin pappuihin. Teetkö sinäkin tuon mango daalin sitten toor daalia käyttäen? Olisi kiva, jos ehdit postaamaan joskus senkin reseptin.

      Se kälyltäni saama ohje on todellakin simppeliydessään hankala, koska aineita on periaatteessa niin vähän (linssit, mango ja tadka, kuten tässäkin), että ruoan onnistuminen on kiinni juuri niiden oikeasta suhteesta ja toisaalta siitä, että daal on koostumukseltaan oikeanlaista ja koko höskä on keitetty ja kypsennetty oikein, tadka saanut tiristä oikean aikaa jne. Ja kun laitan mangot painekattilaan, ilmeisesti niiden happamuus saa aikaan sen, että linssit jäävät helposti hiukan raaoiksi, sellaisiksi kummallisen levymäisiksi. Toisaalta ihan täysin sileäkään linssimössö ei reseptissä toimi, koska siinä ei ole suuntuntuman kannalta mitään kiinnostavaa. Käly ja eteläintialaiset ystäväni taas osaavat keittää linssit aina juuri oikealla tavalla hyväksi muhennokseksi vanhasta tottumuksesta!

      Eteläintialainen ruoka vaatiikin mielestäni valtavasti harjoitusta ja toistoa. :P

      Poista
    3. Juu, toor dalejahan minä käytän. Luulin ihan, että olin postannut ohjeen jo vanhassa ruokablogissa, mutta ei sitä siellä ollutkaan. :-O Postaan sen kyllä vielä joskus, kun nyt ensin saisin hankittua sen kameran, että saisi näpsäistyä siitä kuvankin. :-)

      Minullakin toor dalit ovat jääneet joskus sellaisiksi kovan oloisiksi, vaikka olen keitellyt niitä vaikka kuinka kauan ja vaikka ei ole ollut mitään hapantakaan mukana. Voisikohan linsseissä itsessään olla eroja? En myöskään koskaan liottele toor daleja; sekin saattaisi auttaa?

      Eteläintialainen ruoka vaatii tosiaankin harjoitusta ja toistoa. Joskus on harmittanut hirveästi, kun olen kokeillut jotain uutta, ja sitten ruoka onkin mennyt ihan pieleen. Ei ole oikein tehnyt mieli tehdä samaa ruokaa pian uudelleen, vaikka juuri harjoittelu tekisi (ehkä) mestarin.

      Poista

Kokki kiittää viestistäsi!