6. lokakuuta 2013

Ruusukaalin meno-paluu


Patalinnun Petra jätti äskettäin lopulliset hyvästit ruusukaalille, ja Petran postauksesta tuli mieleeni, että ruusukaali on semmoinen vihannes, jota minäkään en voi sietää. Olen joskus muinoin yrittänyt valmistaa ruusukaalia eri tavoin ja todennut, että ruusukaali ei vain taida olla minun juttuni. Petran jutun luettuani tajusin kuitenkin, että en ole koskaan yrittänyt valmistaa ruusukaalia intialaisittain: menisiköhän se paremmin alas, jos sen maustaisi intialaisilla mausteilla?

Miettiessäni, millä intialaisella tavalla ruusukaalia valmistaisin, mieleeni tuli eräs intialainen vihannes, jota inhoan yli kaiken ja jota pystyn syömään vain yhdellä tavalla valmistettuna. Kyseessä on karvaskurkku (bittergourd, karela, kakarakaya), josta en pidä siitä syystä, että se on aivan liian kitkerä minun makuuni. Ainoa karvaskurkku-ruokalaji, jota pystyn syömään, on sellainen, johon tulee paljon palmusokeria. Makeus häivyttää alleen ainakin osan karvaskurkun kitkeryydestä, ja koska olen perso makealle, karvaskurkkukin uppoaa siinä sivussa melkein huomaamatta. :-)  Tämän ruoan inspiroimana päätin valmistaa ruusukaaliakin samaan tyyliin, palmusokerilla makeutettuna.

Inhokkivihannes karvaskurkku. Maistuu yhtä pahalta kuin miltä näyttääkin.

Palmusokeria minulla ei ollut, joten suunnistin pitkästä aikaa Indian Marketiin Hakaniemeen. En muista, milloin olen siellä viimeksi käynyt, sillä lopetin siellä käymisen kauan sitten, kun kauppa oli minusta varsin surkea ja myytävien tuotteiden parasta ennen -päiväys oli usein aikoja sitten mennyt. Yllättyinkin iloisesti, sillä Indian Market oli parantunut huomattavasti sitten viime näkemän. Siellä oli jopa intialaisia vihanneksia, esimerkiksi edellä mainittua karvaskurkkua, luffaa ja rumpukeppejä, drumsticks. Paneeriakin siellä oli, ja sen hinta näytti olevan 12 euroa per kilo. Currylehtiä en siellä kuitenkaan nähnyt, mutta onneksi olin pari viikkoa aiemmin ihmeekseni löytänyt tuoreita currylehtiä toisesta kaupasta. (Anteeksi, mutta minulla on pakkomielle currylehtien suhteen - ne vain ovat niin oleellinen osa eteläintialaista ruokaa.) Ihan mahtavaa - helsinkiläisten etnisten kauppojen valikoimat vain paranevat!

Helsingin ulkopuolella asuvia voin lohduttaa sillä, että currylehdet voi ihan hyvin jättää ruoasta poiskin, jos niitä ei ole saatavilla. Niiden puuttuminen ei maata kaada, eikä siis missään nimessä kannata jättää intialaisia ruokia kokeilematta sen takia, että ei ole currylehtiä. Ne tuovat ruokaan hyvän tuoksun ja sellaisen autenttisuuden tunnun, mutta ruoan lopulliseen makuun ne eivät hirveästi vaikuta. Ja pohjoisintialaisissa ruoissahan currylehtiä ei edes tarvita.  

Puolen kilon köntsä palmusokeria.

Ruusukaali-palmusokerikokeilun tulos oli se, että ruusukaali ja palmusokeri sopivat todella hyvin yhteen. Tästä ruoasta tuli ihan mielettömän hyvää - vaikka itse sanonkin. :-)

Sokerikammoisille vielä sellainen juttu, että palmusokeria ei voi lainkaan verrata valkoiseen sokeriin. Palmusokeri on käsittelemätöntä sokeria, luonnontuote, ja siinä on valkoiseen sokeriin verrattuna paljon hyvää. Suosittelen siis kokeilemaan palmusokeria muutenkin. 


Ruusukaalia palmusokerilla makeutettuna

1 rkl öljyä
½ tl tummia sinapinsiemeniä
½ tl jeeran eli juustokuminan siemeniä
(yksi oksa currylehtiä)
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 sipuli hienonnettuna
n. 1 tl suolaa
1/3 tl kurkumaa
1 tl chilijauhetta
1 tl korianterijauhetta
300 g ruusukaaleja
½ - 1 dl palmusokeria (jaggery, gur, bellam) raastettuna

Huuhtele ruusukaalit ja leikkaa niistä kanta pois. Halkaise
ruusukaalit tai leikkaa ne neljään osaan, jos ne ovat kovin
suuria.

Kuumenna öljy pannulla, ja lisää siihen siemenet sekä
currylehdet, jos käytät niitä. Kun sinapinsiemenet alkavat
poksua, lisää valkosipuli, sipuli ja suola. Paistele keskilämmöllä,
kunnes sipuli on saanut hieman väriä. Sekoittele välillä.

Lisää jauhetut mausteet, sekoita ja lisää ruusukaalit. Sekoita
hyvin ja lisää noin puoli desiä vettä. Sulje kannella ja hauduttele
keskilämmöllä, kunnes ruusukaali on pehmeää (10-15 min.).
Jos seos uhkaa ottaa pannun pohjaan kiinni, lisää ripaus vettä.

Kun ruusukaali on pehmeää, lisää raastettu palmusokeri. Sekoita
hyvin ja anna sokerin sulaa ruusukaalien joukkoon paksuksi
tahnaksi. Tarkista suola ja lisää tarvittaessa.

Havaintoja
  • Sokerin määrä on viitteellinen, ja määrää voi muuttaa sen mukaan, miten makeasta tykkää. Itse tykkään palmusokerista kovasti, ja lisäsinkin sitä kokonaisen desin. Pidän erityisesti siitä, kun palmusokeri sulaa ruoan joukkoon ihanaksi paksuksi ja tahmeaksi tahnaksi... Ai, ai. :-)
  • Mietin, että tamarindikin olisi varmasti sopinut tähän erinomaisen hyvin. Ensi kerralla kokeilen tätä ehkä niin, että lisään ruokaan muutaman ruokalusikallisen tamarinditahnaa.  

10 kommenttia:

  1. Tuota pitää kokeilla! Mäkin luulin että ruusukaali on ei niin hyvää kunnes söin sitä marinoituna(blogissa ohje)
    ostin kerran tuollaisen karvaskurkun,enkä osta toista kertaa.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ainakin tykkäsin tästä ihan hulluna. :-)

      Et sitten tainnut tykätä karvaskurkusta. ;-D En ymmärrä, kuinka joku suostuu syömään sitä vapaaehtoisesti. Toisaalta siinä on paljon terveysvaikutuksia, ja se on erityisen hyvää diabetes-potilaille, joten tässä valossa ymmärrän ehkä paremmin, miksi sitä suositaan Intiassa...

      Poista
  2. Kiva blogi! Ollessani Pakistanissa tota karvaskurkkua tuli syötyä. Kokki laittoi sitä siten että kuori ja pilkkoi sen kuoren alapinnalla olevan ns. kiinteän lihan, laittoi suolaa päälle ja päiväksi aurinkoon (oli n. 40 astetta)... tais sitten huuhdella sen ja paistoi muiden vihannesten kanssa. Se kyllä toimi hienosti lisukkeena ja ilmeisen terveellistähän se oli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja kiva että löysit tänne. :-) Mielenkiintoinen tapa valmistaa karvaskurkkua; en ole tuommoisesta ennen kuullutkaan. Ei taitaisi onnistua Suomessa, mutta Intiassa olisi mielenkiintoista joskus kokeilla. :-)

      Poista
  3. Jaggerya en varmaan ole lähempää nähnyt muuta kuin Intiassa kaupoissa. En ole tietääkseni tehnyt tuttavuutta siihen muutoin. Olen vaan ihmetellyt, että miten joku voi ostaa tuollaisen köntsikän sokeria....tai en ole ollut siitä niin kiinnostunut, että olisin kysynyt joltain tai selvittänyt muuten asiaa. Kiitos infosta.

    Usein Intiassa ollessa ostan jonkun useista erilaisista luonnon "terveysmehuista", joissa on Karelaa ja jotain muuta yhtä "hyväätekevää" sen kanssa ja juon sen siellä kuurina. Maku on ihan Mielenkiintoinen :O mutta se ei haittaa, kun siinä on niin paljon "hyviä" vaikutuksia ;)
    t. simran

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, jaggery-köntsä kuluu hyvin äkkiä, jos tekee intialaisia makeisia. ;-) Minä harvemmin teen, joten tuosta yhdestä köntsästä on iloa pitkäksi aikaa. Jaggeryn kovuudessa on eroja; jotkut ovat pehmeämpiä ja helpommin käsiteltäviä kuin jotkut toiset. Tätä kyseistä yksilöä raastaessa saa kätevästi hauistreenin samalla. :-D

      En ole koskaan maistanut karela-mehuja, mutta täytyy laittaa muistiin seuraavaa Intia-reissua varten. Mehuna karela menee varmasti ainakin lipakammin alas kuin ruokana. :-)

      Poista
  4. Jätin tähän kommentoimatta kun ajattelin, että tän testaan taatusti ja vastaan kokemuksen kera. Jotenkin ne ruusukaalit on nyt vaan joka kerta unohtuneet ostoskorista... ;D Mutta muistissa tämä on, ja ihan taatusti joku päivä kokeilen! Nyt on nimittäin niin erilainen ohje kuin koskaan ennen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, ruusukaalit on kovin helppo unohtaa ostoskorista... tiedän kokemuksesta. :-D

      Toivottavasti maistuu, jos innostut kokeilemaan. Tämä oli muuten vielä parempaa seuraavana päivänä, kun sokeri oli imeytynyt ruusukaaleihin, ja makeus oli jollakin lailla tasoittunut. Voipi tehdä siis vaikka hyvissä ajoin etukäteen. :-)

      Poista
  5. Meillä olisi ruusukaalia pakastimessa odottamassa ylösnousemusta, ja sinne saakka se varmaan saakin kylmässä makoilla...kokeilin kerran valmistaa sitä käyttäen voita ja erilaisia yrttejä, ja kumpikaan meistä ei suostunut syömään mokomaa :P Voi olla, että tuoreena kaalit olisivat maistuneet ylipäätään paremmilta.

    Indian Market on todellakin muuttunut parempaan suuntaan uusien omistajien myötä. Sitä paitsi tykkään itse heidän myymistään Heera-merkin tuotteista (varsinkin linsseistä) enemmän kuin esimerkiksi TRS:stä, joka oli aikaisemmin lähestulkoon ainoa saatavilla oleva brändi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vaan äkkiä kaivamaan ne ruusukaalit esiin. Ei tosiaan mikään vihannes taida maistua kovin hyvältä sitten, kun se on jo nahistunut, hih. Minä ostin taas pari päivää sitten ruusukaaleja ja tein tätä samaa ruokaa, ja ukkelikin tykkäsin. Kysyi kyllä ensin, että onko tämä munakoisoa. :-O Olin huomaavinani, että ruusukaalit eivät olleet enää kaupoissa ihan ykköslaatuisia - onkohan ruusukaalien sesonki ohi tai jotain?

      Todellakin Indian Market on muuttunut parempaan suuntaan! Tosin kun taas viimeksi siellä kävin (viime viikolla muistaakseni), hyllyt huusivat tyhjyyttään. Mutta se olikin alkuviikosta - ehkä loppuviikolla saadaan täydennystä?

      Näköjään satuin minäkin ostamaan kaupasta Heera-merkkisiä linssejä, vaikka näin kävi kyllä ihan vahingossa. Yleensä en pahemmin merkkejä katsele, paitsi mausteissa ja pikkelsseissä, joita ostan täältä tosin aika harvoin.

      Poista

Kokki kiittää viestistäsi!