30. tammikuuta 2014

Kuinka muna voi?



Muna on mukava ruoka-aine, kun siitä saa tehtailtua - ruoan lisäksi - muka-hauskoja otsikoita blogipostauksille. Tällä kertaa otsikko ei kuitenkaan ole ihan asian (munan) vierestä, sillä kokeilun tuloksena syntyi hieman erilaista munavoita.

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin en ole erityisen kunnostautunut munavoin teossa, sillä aikaisempia tekokertoja on kertynyt huimat yksi kappale. Tein silloin munavoin raejuustosta, enkä tiedä, mikä meni vikaan, mutta munavoi ei ollut minusta oikein hyvää. Muiden tekemä raejuusto-munavoi on maistunut minulle oikein hyvin, mutta se minun sotkotukseni oli jotenkin vetistä ja mautonta. Epäilen, että terveysintoillessani laitoin raejuustoa liikaa ja munaa liian vähän, ja lopputuloksena olikin munalla maustettu raejuusto.

Tuosta viisastuneena päätin tehdä tätä intialaistettua munavoita aluksi pienemmän satsin, jos vaikka tämäkin menisi taas pieleen. Nyt munavoi loppui sitten kesken, mutta mieluummin näin päin.

Vähän maukkaampi munavoi

3 kananmunaa
125 g kotijuustoa tai paneeria
suolaa maun mukaan
mustapippuria maun mukaan

Pannulle:
hieman öljyä
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 salottisipuli hienonnettuna
1/2 tl chilijauhetta
1/2 tl jauhettua juustokuminaa
n. 50 g tuoretta pinaattia hienonnettuna

Keitä kananmunat koviksi, jäähdytä ja kuori. 

Murustele kotijuusto ja hienonna munat. Laita ne
kulhoon.

Kuumenna öljy pannulla ja lisää valkosipuli sekä
sipuli. Kuullota, mutta älä anna sipuleiden ruskistua.
Lisää chilijauhe, juustokumina sekä pinaatti ja
paista sekoitellen, kunnes pinaatti on painunut
kasaan (ehkä noin puoli minuuttia, minuutti). Anna
seoksen hieman jäähtyä.

Lisää sipuli-pinaattiseos munien ja juuston joukkoon,
sekoita hyvin ja mausta suolalla ja pippurilla.

Oli tosi hyvää piirakan päällä ja tumman voileivän välissä, mutta maistuisi varmasti myös vaikkapa keitettyjen perunoiden kanssa.


27. tammikuuta 2014

Pesarattu


Nyt on taas vuorossa jotain vähän perinteisempää, nimittäin andhrapradeshilainen erikoisuus, pesarattu-lätty.

Pesaratut ovat erinomaisen mukava tuttavuus suomalaisellekin, sillä pesarattujen ainekset saa ihan tavallisesta marketista (lukuun ottamatta pieniä vihreitä chilejä, jotka voi korvata muilla chililajikkeilla tai jättää ne kokonaan pois). Pesarattujen valmistuskin on paljon helpompaa kuin esimerkiksi dosa-lättyjen: pesarattu-taikinaa ei tarvitse hapattaa, ja paistaminenkin on aika simppeliä puuhaa. Ihan tavallisella lettupannulla saa aikaiseksi kivan rapsakoita ja maukkaita pesarattuja! Pesaratut on myös terveellisempiä kuin dosat, koska pesaratut valmistetaan mungpavuista, jotka ovat hyvin kuitu- ja proteiinipitoisia. Pesarattu-nimi tulee telugusta: pesalu tarkoittaa mungpapuja ja attu lettua, ja kun nämä yhdistetään, saadaan siis pesarattu. :-)

Mungpapuja liotetaan kahdeksan tuntia tai yön yli, minkä jälkeen pavut jauhetaan muiden ainesten kanssa paksuhkoksi taikinaksi, josta paistetaan pannulla lättysiä. Lättyset nautitaan tyypillisimmin jonkin chutneyn, esimerkiksi inkivääri-, kookos- tai korianterichutneyn kanssa, tai sitten upmalla täytettynä, jolloin pesaratusta tulee MLA pesarattu. Tavallisesti pesaratun päälle ripotellaan paistamisvaiheessa hienonnettua sipulia ja ehkä myös tuoretta korianteria ja vihreää chiliä, mutta kukaan ei estä keksimästä ihan omia variaatioita! 

Pesarattuja nautitaan Intiassa tavallisesti aamiaiseksi, mutta meillä syödään näitä vain illallisella, kun olen aamuisin niin saamaton tapaus, että en viitsi laittaa aamiaisen takia tikkua ristiin. Saati sitten, että rupeaisin paistamaan aamulla jotain lättyjä! Mieluusti kyllä söisin aamiaiseksi kaikenlaisia herkkuja (esimerkiksi juurikin pesarattuja), jos joku toinen vain valmistaisi ne. :-)

Aamiaisesta tuli mieleen, että intialaiset aamiaisruoat tuntuvat länsimaiseen makuun hyvin raskailta ja täyttäviltä. Ainakin minulle tulee intialaisen aamiaisen jälkeen sellainen olo, että voisin mennä takaisin nukkumaan. Aamiaisen raskaus juontaa varmasti menneiltä ajoilta, jolloin aamulla täytyi syödä hyvin, jotta jaksoi huhkia pellolla. Suuri osa nykypäivän intialaisista tuskin tarvitsisi kovin raskasta aamiaista ainakaan työnsä puolesta, mutta tottumuksista on varmasti vaikea päästää irti (ja sitä paitsi: eihän puurolla tai maissihiutaleilla edes elä, kun puolen tunnin päästä on taas nälkä).


Pesaratut

3 dl mung-papuja (green gram, mung bean, pesalu)
2-3 vihreää pientä chiliä (tai maun mukaan) paloiteltuina
n. 1 cm:n mittainen pätkä inkivääriä paloiteltuna
1 rkl riisijauhoja
1 tl jeeran siemeniä (voi jättää poiskin)
suolaa maun mukaan
öljyä paistamiseen

(Päälle maun mukaan esim. hienonnettua sipulia, tuoretta
korianteria ja/tai vihreää chiliä hienonnettuna)

1. Liota papuja reilussa vedessä noin kahdeksan tuntia
tai yön yli. Siivilöi vesi pois.

2. Jauha pavut, chilit, inkivääri ja suola tasaiseksi seokseksi.
Lisää sen verran vettä, että saat jauhettua taikinan hyvin.

3. Kaada seos kulhoon ja sekoita mukaan riisijauhot ja jeeran
siemenet. Lisää vettä sen verran, että taikina muistuttaa
paksuhkoa lettutaikinaa.

4. Kuumenna matalalaitainen pannu (esim. tarttumaton
lettupannu) hyvin kuumaksi. Laita pannulle ripaus öljyä ja
nosta pannu liedeltä sivuun (taikinan levittäminen on
helpompaa, kun pannu ei ole aivan tulikuuma). Laita pannulle
kauhallinen taikinaa ja levitä se kauhan pohjalla (tai esim.
pienellä lasikulholla) pyörivin liikkein tasaiseksi lätyksi.

5. Laita pannu takaisin kuumalle levylle ja ripottele
pesaratun päälle ja reunoille hieman öljyä. Ripottele päälle
myös muut lisukkeet (hienonnettu sipuli jne.), jos haluat.

6. Paista pesarattu kypsäksi, käännä pesarattu ja paista
vielä hetki toiselta puoleltakin.

Tarjoa haluamiesi lisukkeiden kanssa. Syö sormin! :-)


Vinkkejä

  • Ennen pesarattujen tekoa ja paistamista kannattaa käydä kurkkaamassa vanhan suosikkini Sanjay Thumman video siitä, kuinka pesaratut tehdään. Tuo video selventää paljon. Pieni varoituksen sana: videota katsoessa saattaa tulla nälkä. :-D
  • Hienonnetun sipulin voisi sekoittaa halutessaan myös taikinaan, ja hajupihkaa (hing) voisi sitäkin lisätä pienen hyppysellisen.
  • Taikina säilyy jääkaapissa muutaman päivän, joten taikinan voi tehdä myös etukäteen. Ota taikina huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen paistamista. 
  • Voit paistaa ensiksi pienen koelättysen ja testata sen maun. 
  • Pesarattuja voi tehdä myös idätetyistä mungpavuista. 
  • Mietin, että ohukaispannulla paistetut mini-pesaratut voisivat olla myös aika hauskoja.
  • Pesarattu sopii erinomaisen hyvin myös esimerkiksi jonkin kana- tai lammascurryn kyytipojaksi. (Anteeksi, nyt rupesin kuolaamaan.)

Pesarattuja, kookoschutneytä ja pullokurpitsa-perunacurrya.

22. tammikuuta 2014

Korvapuusteille kyytiä


Korvapuustit ovat monelle melkein pyhä asia, ja varmasti aika moni haluaakin korvapuustinsa ihan perinteiseen tapaan valmistettuna. Minun on tehnyt korvapuusteja mieli jo monta kuukautta, mutta sain lopullisen kimmokkeen niiden valmistamiseen vasta, kun keksin, miten voisin ne muuntaa: tekisin pullataikinan kookosmaitoon, ja täytteeseen tulisi intialaista palmusokeria, raastettua omenaa, sulttaanirusinoita eikä rasvaa ollenkaan.

En ole koskaan aiemmin käyttänyt pullataikinassa kookosmaitoa, ja tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun jätin munan taikinasta pois. Tuli aivan mielettömän hyvä taikina! Yllätyksekseni kookosmaito ei maistunut taikinassa ollenkaan, mikä oli toisaalta hyvä mutta toisaalta pieni pettymys.

Täytteessä kokeilin kahta erilaista valmistustapaa. Toisen taikinanpuolikkaan täytin niin, että raastoin palmusokerin ja omenan ja ripottelin ne suoraan taikinalevyn päälle. Toisen taikinanpuolikkaan kanssa tein niin, että sulatin palmusokerin (+ruokalusikallisen vettä) kattilassa, sekoitin omenaraasteen sulaneen sokerin joukkoon ja levitin sitten tämän, hieman jäähtyneen seoksen taikinalevylle. Täytteestä tuli tasaisemman värinen, kun omenatkin värjäytyivät palmusokeriliemessä ruskeiksi, mutta suurta makueroa pullissa ei ollut. Tykkäsin ehkä kuitenkin enemmän niistä pullista, joissa sokeri oli vain raastettu - ne maistuivat nimittäin hieman makeammilta. :-) Sulatetussa sokerissa kävi ilmeisesti niin, että osa sokeriliemestä valui pullien leikkausvaiheessa leivinlaudalle, mikä hieman verotti pullien makeutta.

Perinteiset korvapuustit ovat ihania, mutta niin olivat nämäkin. Juuri sellaisia, jollaisista itse tykkään: meheviä, pehmeitä, isoja ja maukkaita! Olikin pakko piilottaa osa pullista kiireen vilkkaa pakkaseen, koska muuten olisin saattanut syödä ne kaikki. :-)

Tykkään jättää pullataikinan hyvin löysäksi, jotta pullista tulisi pehmeitä ja kuohkeita, ja siksi jauhon määrä on taikinassa aika pieni. Lisään sitten jauhoja leivontavaiheessa tarpeen mukaan.




Kookoksiset palmusokeri-omenapuustit

Taikina:
5 dl kookosmaitoa
50 g hiivaa
2 dl sokeria
1 tl suolaa
n. 1/2 rkl kardemummaa
n. 11 dl vehnäjauhoja
75 g sulatettua voita tai margariinia

Täyte: 
n. 2 dl intialaista palmusokeria (gur)
2 hapahkoa omenaa
1 dl sulttaanirusinoita
kanelia maun mukaan
kardemummaa maun mukaan

Voiteluun:
munaa

Pinnalle:
raesokeria, mantelirouhetta tai mantelilastuja

Valmista taikina normaalin pullataikinan tapaan.
Kuumenna kookosmaito kädenlämpöiseksi, sulata
joukkoon hiiva ja sekoita mukaan sokeri, suola ja
kardemumma. Sekoita joukkoon osa jauhoista ja
jatka alustamista käsin. Lisää loput jauhoista ja
sulatettu rasva ja jatka alustamista, kunnes saat
hyväntuntuisen taikinan. Kohota lämpimässä
paikassa liinan alla kaksinkertaiseksi.

Raasta palmusokeri. Kuori ja raasta omenat
karkeaksi raasteeksi ja puristele omenista enin
vesi pois.

Jaa taikina kahteen osaan ja kauli toinen osa isoksi
levyksi. Ripottele päälle puolet palmusokerista,
omenaraasteesta ja rusinoista sekä maun mukaan
kanelia ja kardemummaa. Kääri tiukalle rullalle ja
leikkaa ja muotoile korvapuusteiksi. Leivo toinen
taikinanpuolikas samalla tavoin.

Kohota pullat liinan alla, voitele munalla ja ripotte-
le päälle joko raesokeria tai mantelia. Paista 225-
asteisessa uunissa, kunnes pullat ovat kypsiä ja
saaneet kauniin värin. (n. 10-15 minuuttia)

18. tammikuuta 2014

Coleslaw intialaisittain



En ole coleslawn suuri ystävä enkä pidä kaalista muutenkaan hirveästi. Ainoastaan kaalikääryleet ovat poikkeus - niitä voisin syödä vaikka kuinka monta! Siitä syystä ajattelinkin kokeilla, uppoaisikohan intialaisilla mauilla höystetty coleslaw hieman paremmin kuin se perinteinen versio. No kyllähän tuo osui ja upposi. Näköjään minulle kelpaa mikä vain, missä on intialaisia makuja mukana. :-D

Vaan kyllä minä sitten vihaan kaalin pilkkomista! Vaikka yrittäisin pilkkoa sitä kuinka siististi, niin silti niitä kaalin palasia on aina kaikkialla! Monesti olen miettinyt, olisiko kaali sittenkin parempi hienontaa jollakin yleiskoneella - pääsisikö sillä tavalla helpommalla - mutta koneiden kanssa on aina se ongelma, että ne pitää kaivaa esille jostakin kaapin kätköistä ja sitten vielä pestäkin. Kumpi siis on pienempi paha, raapia kaalin palasia tiskipöydältä, lattialta ja melkein seiniltäkin, vai taistella yleiskoneen esille ottamisen ja puhdistamisen kanssa? Taitavat olla yhtä isoja pahoja molemmat - ehkä onkin parempi lopettaa kaalin syöminen kokonaan? Paitsi että tänään täytyisi tehdä ruokaa siitä kaalin jämästä, joka jäi yli tästä salaatista. Taas on kivaa tiedossa. Ei tule ajanvietto-ongelmia.

Coleslaw intialaisittain

n. kolmas- tai neljäsosa kaalista
2-3 porkkanaa
1 pieni punasipuli
2 dl paksua luonnonjogurttia
suolaa maun mukaan
sitruunamehua maun mukaan
tuoretta korianteria hienonnettuna
(1 vihreä chili hienonnettuna)

Mausteseos:
1 rkl öljyä
1 tl tummia sinapinsiemeniä
1/2 tl jeeran siemeniä
kymmenisen currylehteä (voi jättää poiskin)
kourallinen sulttaanirusinoita
1/2 tl korianterijauhetta

Suikaloi kaali mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi.
Kuori porkkanat ja pilko julienne-suikaleiksi (tai
raasta karkeaksi raasteeksi). Suikaloi myös sipuli
ohuiksi suikaleiksi. Laita kasvikset isoon kulhoon
ja sekoita mukaan jogurtti, suola, sitruunamehu, tuore
korianteri ja chili, jos käytät sitä.

Kuumenna öljy pannulla ja lisää sinapinsiemenet. Kun
ne alkavat raksua, lisää muut mausteseoksen ainekset.
Sekoittele koko ajan. Kun rusinat ovat "pullistuneet",
kaada seos salaatin joukkoon. Sekoita hyvin ja tarkista
maku. Anna makujen mieluusti tasoittua jääkaapissa
jonkin aikaa ennen tarjoamista. 


Huomioita:

  • Mietin, että paahdetut maapähkinät olisivat voineet olla tässä aika kiva lisä. Ripottelisin niitä päälle vasta ennen tarjoilua.
  • Rasvaisempi jogurtti toimii tässä minusta paremmin kuin vähärasvaisempi jogurtti. 



15. tammikuuta 2014

Inkivääri-valkosipulitahna


Inkivääri-valkosipulitahnan valmistus ei ole mitään rakettitiedettä, mutta ajattelin tehdä tästäkin postauksen, kun satuin tarvitsemaan lisää tahnaa. 

Inkivääri-valkosipulitahnaa käytetään intialaisessa ruoanvalmistuksessa todella paljon, joten sitä on hyvä olla aina valmiina. Valmista tahnaa voi ostaa kaupoistakin, mutta en oikein näe syytä valmiin tahnan ostamiselle, kun tahnan valmistus on niin helppoa ja nopeaa. Valmiissa tahnoissa on usein myös lisäaineita, joita itse tehdyssä ei tietystikään ole. Kaiken lisäksi inkiväärissä ja valkosipulissa on niin paljon hyviä terveysvaikutuksia, että tahnaa kannattaa tehdä jo senkin takia. :-)

Tahnaa voi tehdä myös tarpeen mukaan pienempinä annoksina, mutta minusta on näppärämpää tehdä isompi annos kerralla, jolloin tahnaa on aina valmiina. Ja toisaalta: kun kaapissa on valmista tahnaa, sitä tulee myös käytettyä useammin. Pienemmät annokset voi valmistaa myös raastamalla - inkivääri ja valkosipuli vain raastetaan ja sekoitetaan - mutta tällaisen tahnan koostumus ei ole aivan samanlainen kuin jauhamalla saadun. Inkivääri varsinkin jää usein sellaiseksi säikeiseksi, eivätkä säikeet näytä ruoassa kovinkaan kivoilta. 

Tahnaa varten tarvitaan vain inkivääriä ja valkosipulia, joita kumpaakin tulee suunnilleen saman verran. Öljy parantaa tahnan säilyvyyttä ja säilyttää myös sen värin paremmin, joten sitäkin kannattaa hieman lisätä. Jotkut (esimerkiksi anoppi) lisäävät tahnaan myös suolaa ja kurkumaa, mutta itse käytän tahnaani vain edellä mainittua kolmea ainesta. Jauhamisen helpottamiseksi tahnan valmistuksessa voisi käyttää öljyn sijasta myös vettä, mutta vesi huonontaa säilyvyyttä, joten jos tahna on tarkoitus säilyttää jääkaapissa, suosittelen öljyn käyttämistä. Jos taas tahna on tarkoitus pakastaa, vettäkin voi käyttää.

Joskus tahna muuttuu jääkaapissa vihertäväksi, mutta se ei vaikuta tahnan makuun tai käyttökelpoisuuteen millään lailla. En tiedä tarkalleen, mistä värin muutos johtuu, mutta olen käsittänyt, että öljy ehkäiseen tätäkin ilmiötä. 

Tahnan valmistusta varten kannattaa valita mahdollisimman tuoreen oloista inkivääriä, sellaista kiinteää ja painavaa, joka on sisältä kellertävää ja "mehevää". Kuivahtaneet, kurttuiset ja keveän tuntuiset inkiväärinjuuret kannattaa jättää kaupan hyllylle. Olen varmaankin kauppiaiden kauhuasiakas, sillä testaan inkiväärin tuoreutta kaupassa vielä niin, että katkaisen inkiväärinjuuresta palasen, jotta näkisin, millainen se on sisältä.

Inkivääri-valkosipulitahna

saman verran inkivääriä ja valkosipulia
hieman öljyä
(kurkumaa)
(suolaa)

Laita kaikki ainekset blenderiin ja jauha ne tasaiseksi tahnaksi. (Pienemmän määrän voi jauhaa myös morttelissa.) Kaavi tahnaa välillä kulhon reunoilta alas, jotta saisit tahnasta mahdollisimman tasaista. 

Jos säilytät tahnan jääkaapissa, laita tahna kuivaaseen ja puhtaaseen lasipurkkiin ja sulje purkki hyvin. Jos haluat pakastaa tahnan, on kätevämpää pakata tahna annoskokoisiksi paloiksi esim. jääpalamuotteihin tai pieniin folionyytteihin, ja pakata ne tiiviiseen rasiaan. 

Tahna säilyy jääkaapissa ainakin kolmesta neljään viikkoa ja pakastimessa huomattavasti pidempään. Muista aina ottaa tahnaa kuivalla ja puhtaalla lusikalla!

12. tammikuuta 2014

Täytetyt munakoisot

Olen tehnyt täytettyjä munakoisoja muistaakseni kerran, enkä silloin niistä jostain syystä tykännyt. Nyt ajattelin kokeilla munakoisoja intialaisella täytteellä, kun ajattelin, että ne saattaisivat maistua sillä tavalla paremmin. Ja voi pojat, että nämä olivatkin hyviä. (Kukas se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse. :-D)


Täytetyt munakoisot

2 munakoisoa
öljyä
suolaa
chilijauhetta
mustapippuria

1 rkl öljyä
1 isohko sipuli hienonnettuna
2 tl inkivääri-valkosipulitahnaa
1/2 tl kurkumaa
1 1/2 tl chilijauhetta
1 1/2 tl korianterijauhetta
n. 1 tl suolaa
2 tomaattia kuutioituna
3 rkl tamarinditahnaa
2 rkl intialaista palmusokeria (tai vaikkapa hunajaa)
1 dl moong-linssejä (tai punaisia linssejä) 

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Halkaise munakoisot pituussuunnassa kahtia ja koverra
munakoisojen sisus lusikalla. Jätä kuori ehjäksi, noin
1 cm:n paksuiseksi. Hienonna sisus ja laita se sivuun
odottelemaan. Laita munakoisot uunipellille ja voitele
koverrettu puoli öljyllä. Ripottele päälle suolaa,
mustapippuria ja chiljauhetta ja peitä foliolla. Anna
pehmentyä uunissa noin 15 minuuttia.

Keitä linssit kypsiksi.

Kuumenna öljy pannulla ja lisää sipuli. Paista sipuli
pehmeäksi ja lisää inkivääri-valkosipulitahna.  Paista
muutaman minuutin ajan ja lisää jauhetut mausteet, suola
ja tomaatit. Kun tomaatit ovat pehmentyneet, lisää muna-
koisojen sisukset ja paista edelleen, kunnes munakoiso on
pehmeää. Lisää lopuksi tamarinditahna, palmusokeri ja
linssit ja sekoita hyvin. Tarkista maku.

Lusikoi täyte munakoisojen sisään ja laita munakoisot
takaisin uuniin. Kypsennä 200 asteessa noin puoli tuntia.
Tarjoa esimerkiksi jogurttikastikkeen kanssa. 





10. tammikuuta 2014

Ananas-vihannescurry (ja sadattelua)

Kylläpä suututtaa. Ostin taannoin uuden kameran (automaattisen juu, kun haluan, että kuvaaminen on mahdollisimman helppoa ja ettei minun tarvitse säätää mitään), mutta nyt minulla on sen kanssa ihan omituinen ongelma. Kun yritän ottaa kuvaa jostakin ruoasta, esimerkiksi nyt tämän postauksen currysta, ruoan värit eivät toistu oikeanlaisina, vaan kauniin keltainen ruoka muuttuu kamerassa ruman rusehtavaksi. (Tarkoitukseni ei ole tosiaankaan saada ruoka näyttämään joltakin muulta kuin se on, vaan haluaisin sen vain näyttävän sellaiselta kuin se oikeastikin näyttää.)

Olen yrittänyt säätää värikylläisyyttä, värimuotoa, valkotasapainoa ja kontrastia (yllättävän paljon säätömahdollisuuksia muuten automaattikamerassa, prkl), ottanut kuvia ulkovalossa ja sisätiloissa, mutta mikään ei tunnu auttavan. Muutamasta otoksesta tuli edes jotain vähän sinne päin, mutta suurimmassa osassa kuvista (ja niitä on monta!) ruoka on ihan paskanruskeaa. Ei kovin houkuttelevaa. Mahtaisikohan joku osata sanoa, mistä tämmöinen johtuu ja mitä sille voisi ehkä tehdä? (Ja kyllä: olen ihan oikeastikin näin tyhmä. Juuri tämän takia en halua monimutkaista kameraa, kun en osaa käyttää yksinkertaistakaan. :-D)

Asiaan. Havahduin yhtenä päivänä sen tosiasian edessä, että tässä blogissa on kokattu viime aikoina vain perinteisempiä intialaisia pöperöjä, vaikka blogin nimi väittääkin, että täällä muka tehtäisiin jotain modernia intialaista ruokaa. Ananas oli Prismassa tarjouksessa, ja siitä kun laskin yhteen yksi plus yksi, niin sain vastaukseksi aika paljon, eli tämmöisen ananas-vihannescurryn. En kyllä tiedä, miten "moderni" tämäkään on, mutta enpähän ole ainakaan ennen tämmöistä tehnyt, enkä edes ajatellut tekeväni. Käyttelin taas niitä vihanneksia, joita minulla sattui olemaan, mutta tähänhän voisi laittaa mitä tahansa muutakin. Tai vaikka kanaa tai katkarapuja.



Ananas-vihannescurry

1 rkl gheetä (tai öljyä)
1 laakerinlehti
2 vihreää kokonaista kardemummaa
parin sentin pätkä kanelitankoa
1 oksa currylehtiä (voi jättää poiskin)
1 sipuli hienonnettuna
1 tl inkivääri-valkosipulitahnaa
1 vihreä chili hienonnettuna
1/2 tl kurkumaa
n. 1 tl suolaa
2 perunaa sokeripalan kokoisina kuutioina
1 porkkana hieman pienempinä kuutioina
n. 1 dl herneitä
1 tl korianterijauhetta
1/2 dl cashewpähkinöitä
2 dl kookosmaitoa
n. kolmannes tuoreesta ananaksesta paloiteltuna

Liota cashewpähkinöitä kädenlämpöisessä vedessä
15-30 minuuttia. Vettä saa olla sen verran, että pähkinät
juuri peittyvät. Jauha seos blenderissä tasaiseksi velliksi.

Kuumenna ghee tai öljy pannulla ja lisää laakerinlehti,
kardemummat ja kanelitanko. Kun mausteet alkavat
tuoksua ja ne ovat pullistuneet, lisää currylehdet ja sipuli.
Paistele, kunnes sipuli on saanut vähän väriä, ja lisää
inkivääri-valkosipulitahna sekä chili. Jatka paistamista parin,
kolmen minuutin ajan (kunnes inkivääri-valkosipulitahna
ei enää haise raa'alle).

Lisää kurkuma, suola, perunat ja porkkana sekä noin 1 dl
vettä. Hauduttele, kunnes perunat ja porkkanat ovat lähes
kypsiä (kymmenisen minuuttia). Lisää herneet, korianteri-
jauhe sekä cashewtahna, sekoita ja jatka hauduttelua noin
viisi minuuttia. Lisää lopuksi kookosmaito sekä ananas ja
kuumenna. Tarkista maku.

Loppukaneetteja
  • Tämä on aika mieto curry, joten jos tykkää mausteisemmasta, kannattaa laittaa mausteita reilummalla kädellä. Mustapippuri voisi olla aika kiva lisä lopuksi.
  • En käyttäisi tähän säilykeananasta, koska luulen, että sillä ei tulisi kovin hyvä lopputulos. Mikä tietysti estää kokeilemasta.
  • Kokonaiset mausteet voi halutessaan noukkia pois ennen ruoan tarjoamista. Minä teen nykyään aina näin, koska ukkeli ei periaatteessa tykkää neilikasta/kardemummasta/kanelista/jne., ja vähemmän tulee sanomista, jos hänen ei tarvitse noukkia mausteita ruoan joukosta syödessä pois. Jos jätän maustesattumat ruokaan, ne päätyvät kaikki taatusti ukkelin lautaselle - se on nähty niin sata kertaa!:-D